maanantai 31. joulukuuta 2018

Muistoja 2018

Taas on se aika vuodesta, kun some pursuaa kuvia ja muistoja kuluneelta vuodelta.

Miten paljon onkaan tapahtunut - vaikka nopeasti ajateltuna tuntuu joka vuosi tähän aikaan, ettei sitä mitään ihmeellistä juuri olekaan sattunut.

Aloitan oman kertaukseni instagram-kuvieni vuoden 2018 värikartalla. 

Paljon iloisia värejä, mutta huomio kiinnittyy useisiin ruskeisiin palluroihin. Pallurat muodostuvat insta-kuvien tykkäysten perusteella. Olen tainnut kuvat paljon luontoa ja niistä on sitten tykättykin - ehkä kuviin pitää saada lisää väriä ;) Miltähän aikaisempien vuosien värikartat olisivat näyttäneet...

Oman värikarttasi voit käydä tekemässä täällä!

värikartta2018
Vuosi lähti käyntiin pienellä pintaremontilla ja jatkui vuoden mittaan siivousintona, vanhojen tavaroiden läpikäynnillä ja poisviennillä,

koti2018

...vanhan mökin uudistamisella,

mökki2018

...uusien asioiden opettelulla ja oman hyvinvoinnin pohdinnalla. Vuoteen mahtui myös huolestuttava huojunta - siitä lisätutkimuksiin tuli kutsuja alkavalle uudelle vuodelle.

hyvinvointi2018


Tuntuu, että vuosi 2018 oli pitkästä aikaa sellainen vuosi, että oikeasti tein sitä mikä tuntui hyvältä ja omalta. Tein kipeitäkin ratkaisuja, jos asiat sitä vaativat ja aloitin projekteja, jotka olivat pitkään jo olleet tekemättä.

Tätä vuotta sävytti ennätyksellisen kuuma ja kuiva kesä, kun se vihdoin alkoi. Minulle ihan liian kuuma - olenhan moneen kertaan maininnut, että pidän enemmän talvesta kuin kesästä, lumesta kuin paahteesta, sateesta kuin auringosta...

Tänä kesänä periaatteistani poiketen jouduin kastelemaan istutuksia - marjapensaita ja kasvimaata, kukkia ja nurmikkoa. Kuuma polttava aurinko paahtoi kaikki kasvit ja nähtäväksi jää miten ne selviävät talvesta ja ensi keväästä, kun juuristot eivät ole saaneet vettä varastoitua kevätaurinkoa varten.

pihajapuutarha2018

Lopuksi vielä kollaasi joulukuun kuvista. Kuukausi koostui jouluvalmisteluista sekä lisääntyvästä kynttilänvalosta sekä sisällä että ulkona. Lunta saimme jouluksi juuri sopivasti ja pakkanen säilytti kauniit kinokset koko joulun ajan. Fiilistelimme Club For Five -yhtyeen joulukonsertissa ja tutustuimme myös uuteen uljaaseen Oodiin. Muutoin kuukausi kului rauhallisesti ja suureen juhlaan hiljentyen.

kollaasi joulukuu2018



Kaikenkaikkiaan vuosi oli hyvä - omannäköinen! Kiitos kun olet ollut matkassa mukana!



Ihanaa vuotta 2019 juuri Sinulle toivottaen

-Pia-






sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Meidän joulu jatkuu

Vielä on joulun aika!

Meillä joulu jatkuu nuuttiin saakka eli Nuutin päivään 13. tammikuuta.

Emme aloita joulukoristeluja ennen ensimmäistä adventtia vaan tuomme pikkuhiljaa koristeita ja jouluisia asioita esiin jokaisena adventtina. Näin pääsemme virittäytymään jouluun pienin askelin ja nautimme tästä kaikesta kaikki pyhät aina pahaan nuuttiin saakka.

riisipuuro ja sekahedelmäkeitto
Minusta on hassua, että joulukuusi tuodaan sisään ja koristellaan jo marraskuussa - kuten olen monen monituisesta blogista lukenut. Ei ihme, että viimeistään Tapanina haluaa riisua kodin joulutavaroista. Emme mekään montaa kuukautta joulua juhli - mutta sentään adventista nuuttiin.

Tuntuu, että ihmisillä on kauhea kiire saada aina 'kaikki mulle heti' -tyylillä milloin mitäkin. Oli kyse sitten joulukoristeluista tai vaikkapa tv-sarjoista, joiden jaksot katsotaan putkeen netflixistä tai areenasta tai cmorelta. Kun ei millään malteta odottaa jaksoja vaikka viikon välein tv:stä.

Sama koskee joulua. Kaikki koristeet heti - mieluusti jo marraskuun puolella - ja sitten saadaan jouluisia kuvia someen. Ei malteta nautiskella lähestyvästä ajasta ja valmistautua pikkuhiljaa, rauhoittuakin. Ja sitten Tapanina alkaa somessa narina, kuinka joulu on ohi ja koristeet revitään alas ja odotetaan innolla kevättä. Höh! Kevät koittaa vasta maaliskuussa ja siihen kerkiää valmistautua kyllä ajoissa vaikkei aloitakaan ennen vuoden vaihdetta. Mikä kiire tässä valmiissa maailmassa...

VINK VINK
Luinpa hyvän idean siitä, miten joulukoristeita vaihtamalla hieman valoisampaan ja kevyempään, voi joulukuusestakin nauttia vielä pidempään. Kurkkaapa Kristiinan idea täältä!

Tämän vuoden koristeluissamme mottona taisi olla: vähemmän on enemmän.

tuomaanristi



Tontut ovat jo vuosia väistyneet muiden koristeiden tieltä - ainoastaan Aarikan tontut majailevat piparkakkutalokylässä. Piparkakkutalot leivon perinteisesti itsenäisyyspäivänä ja samalla kun linnan juhlat pyörivät ruudussa, niin minä koristelen ja kokoan mökkiä tai mökkejä kuten tänä vuonna. Suvun pikkumiehille leivoin jokaiselle oman mökin pieneksi mökkikyläksi - saavat sitten Loppiaisena syödä omansa.

piparkakkutalot ja tontut


Muutoin koristeet ovat enemmänkin sisustuksellisia. Hankin syksyn Hulluilta päiviltä samettiset koristetyynynpäälliset, jotka oikeastaan sitten määrittivät muunkin värityksen. Tummaa punaista, mustaa ja valkoista. Eli oikeastaan niitä värejä, joita kotoa löytyy jo muutoinkin eri sävyissä.


uudet tyynyt


Olohuoneen ikkunoihin vaihdoin jouluksi - tai oikeastaan talveksi - paksummat verhot. Jotexilta löysin ihanat samettiverhot, joiden väri on todellakin tummanviininpunainen. Ajatuksena oli, että ikkunaan ripustetut jouluvalot kajastaisivat verhojen läpi sisälle, mutta kangas on kuitenkin niin paksu että tämä idea ei toiminut - meillä on aiemmin ollut ohuemmat punaiset verhot, joissa tuo toimi, mutta kangas oli muuten liian ohut talveksi ikkunaan. Meillä kun tuo naapurin piha on aika lähellä ja heillä on tapana tutkailla vähän liiankin tarkkaan...

Paksut verhot antavat olohuoneeseen pehmeän ja pesämäisen fiiliksen - ihana poltella kynttilöitä, kun samettinen tumma verho peittää isot ikkunat.

uusi verho jotex ja valotähti

uusi verho jotex


Kuusemme oli tänäkin vuonna koristeltu valkoisin koristein; lähinnä palloja olemme nykyisin ripustaneet oksille ja mieheni työmatkaltaan tuliaisina tuomat valkoiset metallitähdet - näitä löysimme lisää Helsingistä Kankurin Tuvasta. Tuolla saa ihanan joulufiiliksen vaikka keskellä kesää ;)

koriste pallo

koriste pallo ja tähti

joulukuusi2018

Vuosi on kohta taas vaihtumassa - vuoden 2018 kollaasit ja muistot valtaavat blogit ja instagramit. Ihana päästä lukemaan ja muistelemaan päättyvää vuotta ja haaveilemaan pian koittavasta uudesta ja vielä niin viattomasta vuodesta.




Kaunista vuoden viimeistä sunnuntaita!

-Pia-




lauantai 22. joulukuuta 2018

Kohti valoa

Vuoden pimeimmät päivät ovat jo väistymässä lisääntyvän valon tieltä.

tulppaanit ja kuusi joulu 2018

Vuoden yksi suurimmista juhlista on jo ovella.

joulu seimi

Molemmat vievät pienin askelin kohti valoa.


Rauhallista ja kaunista joulun aikaa!

-Pia-





maanantai 17. joulukuuta 2018

Joulukortit valmistuivat

Enää viikko jouluun. Vaikka kuinka aikaisin aloittaisin valmistelut, niin aina ne jäävät viimetippaan.

Ehkä se myös kuuluu valmistautumiseen - pieni kiire ja stressi.

Joulukorttiaskartelut jäivät kyllä tänä vuonna luvattoman myöhään - en kerinnyt millään lähettää niitä siihen halvemman hinnan aikaan - mutta enpä ole tainnut muinakaan vuosina keritä. Joten eipä siinä mitään eroa ole muihin vuosiin.

Korteissa olen yrittänyt vuosittain keksiä jonkin teeman, jonka mukaan askartelen. Muistan ensimmäisen vuoden, jolloin itse tein joulukortit. Minulla oli kunnianhimoinen tavoite tehdä monta erilaista, joiden tekemisessä meni sitten ihan älyttömän paljon aikaa - ja kun en ole oikeasti mikään askartelija, niin korttien aiheiden keksiminen oli kyllä tuskaa. Hienoja - omasta mielestäni - niistä tuli, mutta ihan liian tuskallisen luomisprosessin tuloksena.

Nyt siis keskityn vuosittain johonkin teemaan ja toteutan sillä kortit - eivät ne toki kaikki samanlaisia ole, mutta teema on sama.
Viime vuonna teemana oli sini-valkoinen... ja sitä edellisenä maanläheinen väritys... ja ekalla kerralla vähän sillisalaattia...

Tänä vuonna - ja nyt sinä ystäväiseni, joka odotat saavasi meilta joulukortin, lopeta lukeminen! - teemaksi otin punavalkoisen joulupukin/tontun.

Tarvittiin taas silitysrautaa ja tuorekelmua, saksia, liimaa, kaksipuoleista teippiä, askartelukuvioita, askartelukortteja...
Ja niin niistä taas syntyi jonkinlaisia kortteja.

Näiden tekeminen on oikeasti tosi hauskaa - nyt kun minulla on kirjastohuoneessa työpöytä, jossa tarvikkeet saavat olla koko ajan levällään. Silloin ensimmäisenä vuonna askartelin keittiön pöydän äärellä ja arvatkaapa mahtuiko pöydälle mitään muuta - juu ei!

Tyyli näissä korteissani on aina varmaan samanlainen - vähemmän on enemmän... En osaa lisätä krumeluureja ja kimalteita, nauhoja ja nappeja. Nämä ovat minun näköisiä ja itselleni tulee hyvä mieli kun näitä teen. Toivottavasti saajillekin kun postiluukusta kolahtaa kortti kirjekuoressa.



Joko sinä olet lähettänyt joulukortit - tai lähetätkö lainkaan?



-Pia-









torstai 13. joulukuuta 2018

Lucian päivänä


Aina ei aamulla tiedä mihin päivä vie mennessään.
Valoa ja rauhaa päiviisi - tähän ja tuleviin.
Voimia koetuksiin, joita kohtaat.
Tuokoon Lucia valon ja lohdun pimeyteen.

kynttelikkö


Taivaalla tähtivyö
kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön
tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy,
kynttilät syttyy.

Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,
Pyhä Lucia.

Kiteet luo helmivyön
valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön
luoksemme saapuu.
 Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,
Pyhä Lucia.
                                                   - Erkki Ainamo-



Läheiseni liitän iltarukoukseeni
 
-Pia-
 

 

lauantai 8. joulukuuta 2018

Oodi Oodille

Keskiviikkona minun piti olla etäpäivällä kotona ja ottaa rauhallinen lasku vapaapäivään, itsenäisyyspäivään. Käydä kaupassa ja siivoilla kotia.

Vaan kuinkas sitten kävikään!

Tiistai-iltana kotiinpäin junassa istuessani muistin yht'äkkiä etten ottanutkaan työkoneeni virtapiuhaa konttorilta mukaan eikä kannettavan akku riitä kuin puoleen päivään... Olisinpa huomannut unohdukseni edes metromatkalla rautatieasemalle, niin olisin vielä kerinnyt hypätä pois ja huristella takaisin toimistolle hakemaan, mutta kun istuin jo junassa, johon olin rauhassa kävellyt kun ei ollut kiirettä minnekään, ja junan lähtöaika oli jo kymmenen minuutin päästä. Siinä sitten manasin omaa tyhmyyttäni, mutta totesin samalla, että sama kai se sitten missä istuu töissä, jos töitä pitää tehdä.

Joten aamulla viiden aikaan heräilin ja valmistauduin töihinlähtöön. Ja asemalla sitten ennen seitsemää tarkastelin asemalaiturilla muitakin vesisateessa väsyneinä värjötteleviä.

Onni oli kyllä onnettomuudessa.

Mies oli siinä aamukahvipöydässä maininnut, että nythän voimme käydä uuden hienon Keskustakirjasto Oodin avajaisissa. Ja tottahan toki se sopi minulle.

Ja siinä sitten työpäivän päätteeksi vesisateessa Oodia kohden matkasin.

keskustakirjasto oodi portaat


Ehkä kuvatuin kohde tässä hienossa rakennuksessa on keskellä rakennusta kiertävät portaat. Joka somepäivityksessä mitä kirjastosta olen nähnyt, vilahtaa ainakin yksi kuva tästä portaikosta. Ja onhan se hieno. Ja jo kyseenalaista kuuluisuuttakin saanut tuosta noin 400 sanasta koostuvasta teoksesta, jossa on sanoja kuvaamaan niitä kenelle kirjasto on tarkoitettu. Ja jos et tiedä miksi tuosta teoksesta on noussut kohu, niin kyse oli siitä, että näiden 400 sanan joukossa oli sana misogyyni eli nais(ten)vihaaja. Ottamatta kantaa taiteilijan näkemykseen, mahdolliseen virheeseen tai teoksen keskeneräisyyteen, niin aika nopeasti some taas tästäkin sai aikaan aikamoisen kohun.

Mutta jatketaan kirjastokierrosta.

Kävimme kaikissa kolmessa kerroksessa - tai virallisia kerroksia on nuo kolme, mutta kerroksissa on erilaisia tasoja, jotka tekevät tiloista mielenkiintoisia ja katseltavaa on joka puolella.

Kiinnitimme huomiota enimmäkseen rakenteisiin ja tilojen käyttöön kuin siihen mitä kirjoja, minkälaisia kahviloita tai huonekaluja tiloissa oli. Ja syy tähän rakenteisiin keskittymiseen on tietysti se, että mieheni on ollut tässäkin isossa projektissa tuolla suunnittelun puolella piirtämässä rakenteista kuvia toteuttajille.

Asia, johon kiinnitin huomiota tuolla kolmannessa kerroksessa, eli siellä kirjastokerroksessa, oli tilan käyttö. Itse kirjasto-osuus oli tilava ja valoisa, mutta jotenkin jäin kaipaamaan korkeampia hyllyjä ja selkeämpiä opasteita. Tietysti pitää muistaa, että rakennus ei todellakaan ole vielä valmis! Asiat kehittyvät ja muotoutuvat niiden valmistuttua ja käyttökokemuksen kautta - toivottavasti. Mutta nuo hyllyt tulevat varmasti olemaan nuo matalat. Otin kuvan, jossa mieheni on hyvänä mittarina hyllykorkeuteen - mieheni on noin 180 pitkä ja joutuu kumartumaan nähdäkseen ylimmän hyllyn kirjat.

Kaukana ovat siis ajat, jolloin kirjastossa tarvittiin tikapuita ylimmiltä hyllyiltä kirjoja noutamaan. Sääli.

keskustakirjasto oodi hyllyt


keskustakirjasto oodi näkymä

Asia, josta pidin hurjasti tuolla kirjastotilassa oli nuo kattoikkunat! Aivan ihanat!
Koko kerroksen katto on tuollainen kaartuva ja muistuttaa jotenkin luolan kattoa. Ja nuo kattoikkunat, joista kesällä varmasti auringon valo pääsee upeasti valaisemaan, olivat nyt valaistut ja tuovat mieleen luolissa olevat ilma-aukot. Tykkään tuollaisesta vähän erilaisesta ja erikoisesta ratkaisusta.

keskustakirjasto oodi näkymä


Kolmas kerros siis koostuu tuosta kirjastosta, mutta samalla siellä on tilaa esiintyjille ja oleilulle. Tänään uutisoitiinkin, että nykykirjastot ovat enemmänkin ajanviete- ja olohuonemaisia - ja niin tämä Oodin kirjastokerroskin tuntuu olevan. Sohvia, tyynymäisiä istuimia, portaita, joilla voi istua, kaarevia muotoja, aaltomaisesti nousevia lattiapinta-aloja, joiden alle oli rakennettu mm. yhteiset wc-tilat. Paljon portaita ja kaiteita. Lattiamateriaali oli sellainen, että portaiden havaitseminen oli joskus jopa vaikeaa ja jäimme miettimään miten näkörajoitteiset niistä selviävät. Ja kun lattiassa on korkeuseroja, niin tietysti tarvitaan kaiteita. Ja kaiteita pitkin oli lasten hyvä liukua...

Eikä tämä kirjasto tule olemaan perinteinen hiljainen kirjasto. Onneksi kerrokseen on rakennettu pieniä tiloja, joista saa oven kiinni ja voi keskittyä omassa rauhassa.




keskustakirjasto oodi seinämateriaali


Kakkosessa on paljon erilaisia ryhmätiloja, bänditiloja, erikokoisia pelitiloja, kokoushuoneita, työpajoja... Voit päätyä vaikka lainaamaan ompelukonetta. 3D-tulostimiakin tuolla voi käyttää. Ja taas kiinnitimme huomiota rakenteellisiin asioihin. Bändi/pelitilojen seinät näyttivät ulospäin futuristisilta ja lähempää tarkastellen ne ovat korkkimaista materiaalia ja koostuu useista kolmiuloitteisesta neliöstä. Ai että tykkään tällaisista vähän erilaisista ratkaisuista.

Kerroksen työtiloissa oli avajaisten aikaan paljon varattuja tiloja mm.esiintyjille, joten emme päässeet niihin tutustumaan enkä viitsinyt ottaa lasiseinien takaa kuvia ihmisistä työnsä ääressä.


keskustakirjasto oodi lainattu kuva
kuva lainattu oodihelsinki.fi sivulta arkkitehdin näkemyksestä

Ensimmäinen eli sisääntulokerros on enimmäkseen varattu yleisö- ja tapahtumatilaisuuksille, joten se on avointa tilaa. Löytyy sieltä tulevaisuudessa myös elokuvateatterikin. Kahvilakin löytyy niinkuin muistakin kerroksista.

Ihmisiä oli paljon ja kuvaaminen ruuhkassa oli haastavaa. Jäin kyllä miettimään kaiken tuon vaaleuden keskellä, miten tilat tulevat muuttumaan ajan saatossa. Paljon lasipintaa - näkymät valoisaan aikaan ovat ihan huippuluokkaa eduskunta- ja musiikkitalolle, paljon vaaleaa puulattiapintaa - siivoojilla riittää töitä, paljon portaita - rajoittavatko ne joidenkin kulkemista, toisaalta portaat tuovat kaivattua tilaa istumiselle, mutta kuka haluaa istua kovilla ja ehkä vähän likaisillakin portailla. Ehkä olen vain liian realistinen enkä aina ihan näe niitä keisarin uusia vaatteita.

Mutta ehdottomasti kaunis ja upea rakennus - tuonne pitää mennä kiertämään uudestaan kunhan avajaishulina on ohi.

Tervemenoa Oodiin!

-Pia-





torstai 6. joulukuuta 2018

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

1.Adventti


Hyvää joulunaikaa!

Hoosianna ja enkelikello


Vaikka niin monta uutta sovitusta onkin, niin kyllä tämä on mielestäni paras!



-Pia-

 



lauantai 1. joulukuuta 2018

112

Yleinen hätänumero!

Perinteisesti valtakunnallinen palovaroittimien tarkastuspäivä on keväällä 11.2.

Mutta meillä on vuosikausia ollut käytössä toinen päivämäärä eli 1.12. joka on loogisempi ajankohta tarkistaa palovaroittimien ja sammutusvälineistön kunto. Onhan edessä vuoden merkittävin elävän tulen aikakausi - siis joulu. Ja talvi.

talvipiha
I'm dreaming of the white Christmas...


Takan lämmityskausi alkaa olla kohta kiivaimmillaan ja kynttilöiden poltto lisääntyy.

Myös pikkujoulukausi ja huolimaton tulenkäsittely ovat huono yhdistelmä.

Siksi on hyvä tarkastaa hälyttimet ja muut sammutusvälineet. Ja käydä perheen kesken läpi mitä pitää tehdä jos palo silti ryöstäytyy käsistä.

Alkusammutustaitohan on monesti pelastanut ihmishenkiä ja omaisuutta, kun ei ole tarvinnut palokunnan tuloon saakka odottaa palon sammuttamista. Siis sammutuspeitteet ja niiden käyttö kannattaa kerrata vaikka lakanalla tai pyyhkeellä harjoitellen. Ja nopea sammutusväline esimerkiksi tuikkukynttilän roihahdukseen on perinteisesti ollut kattilan kansi. Kansi tuikkuastian päälle tukahduttamaan tulta on nopea keino eikä tarvita sammutuspeitteen avaamista.

Iittala Kivituikku


Itselleni asiasta muistuttaminen tuli tarpeeseen joitakin vuosia sitten, kun keittiön pöydällä meillä paloi muutamia tuikkuja Iittalan Kivi-tuikkukupeissaan. Pohdimme miehen kanssa miten pitäisi toimia, jos nuo tuosta roihahtaisivat. Kattilankanteen päädyimme mietinnöissämme. Ja eipä mennyt kuin pari päivää niin johan tuikkukynttilä roihahti astiassaan - rauhallisesti kaapista kansi päälle ja tilanne oli ratkaistu.

Usein varautuminen pahimpaan voi edesauttaa tilanteen ratkaisemisessa pahempia vahinkoja välttäen.

Ja paras keino ehkäistä tulipaloja on tietysti varovaisuus! Älä jätä kynttilöitä valvomatta, älä käsittele tuikkukynttilöitä varomattomasti, älä pidä palavaa kynttilää minkään katosta riippuvan esineen alla, älä tyhjennä lämmintä tuhkaa takasta muovi- tai pahviastiaan äläkä jätä niitä puisille rappusille tai kuisteille jäähtymään. Ja älä lataa lämpimään takkaan tai uuniin valmiiksi puita seuraavaa kertaa varten.

kynttilälyhty


Moni näistä ohjeista on ihan päivänselviä ainakin itselleni, mutta lehdistä luetut jutut ovat kyllä joskus niin uskomattomia, että ehkä selvistäkin asioista on hyvä muistuttaa.



Turvallista joulukuun ensimmäistä -
eli 112-päivää!

-Pia-




perjantai 30. marraskuuta 2018

M a r r a s k u u

Kuukausi, josta aina tulee tietty sävel korvamadoksi soimaan. Ja sävelhän on tietysti Miljoonasateen biisi... No niin - siellä se taas soi - korvassa.
Onneksi korvassa sentään soi - siellä kun ei ole kuin huimannut tässä lähiaikoina, niin että pelko jo hiipi puseroon.
Mutta onneksi kuvausten perusteella päässä ei ole mitään - mikä tietysti oli jo selvääkin selvempi asia - mutta lääkäri taisi kuitenkin tarkoittaa ettei päässä ole mitään huolestuttavaa. Eli hurja huimaukseni on ollut tasapainoelimen häiriötä ja sehän siellä korvassa lymyilee.

Mutta se siitä - olo alkaa jo normalisoitua ja olen päässyt takaisin normaaliin elämään, paitsi etten ole vielä uskaltautunut auton rattiin, kun siinä pitää olla valppaana joka hetki... Mutta sekin tässä lähipäivinä pitää taas aloitella - siis se huristeleminen.

jouluikkuna Jokela Flaksitori
Meidän kylän kaunis jouluikkuna.
Flaksitori on kirppis, jossa on kaikkea... Ja tämä ei ole maksettu mainos vaan toteamus!
Kauniin ikkunasomistuksen on toteuttanut Uniikkitehdas, joka on ihana sisustusliike meidän kylällä - eikä tämäkään ole maksettu mainos vaan ihan vaan oma mielipide!


Mutta se marraskuu - eli kuukausi, josta on enää muutama tunti jäljellä. Ja rakas mieheni on pikkujouluissa. No mitä tekee vaimo? Tietysti herkuttelee epäterveellisellä ruoalla, surffaa netissä, kokoaa kollaasia ja kirjoittaa...

...kirjoittaa pitkästä aikaa ja se tuntuu hyvältä.

Kun tuuli ulvoo nurkissa ja kolisuttelee piipun hattua katolla, on hyvä olla kotona, pistää villasukat ja lököverkkarit jalkaan, nostaa jalat syliin kippuraan ja istahtaa ruudun äärelle.

Ensin koneen ruudun ja hetken päästä ajattelin sukeltaa sohvan syövereihin villahuovan alle ja katsoa Areenasta vaikka Komisario Palmu -elokuvia.

Meillä ei ole mitään maksettuja netflixejä ja elisa viihteitä - mikä saa joskus ihmisten kulmakarvat kohoamaan, jos asia tulee puheeksi - niinkuin se tässä joku aika sitten töissä tuli. Mutta kun tuosta töllöttimestä pitäisi oikeasti päästä eroon tai ainakin vähentää sitäkin katseluaikaa mitä meillä nyt siihen kuluu.

Pitkän työpäivän ja -matkan jälkeen sohvalle zombiksi ja töllö päälle - ei ei ei! Ihan liikaa tulee tuijotettua tuota sinistä valoa tuottavaa hypnotisoivaa laatikkoa, kun ajan voisi viettää paljon paljon hyödyllisemmin. Mitä siitäkin tulisi, jos vielä pitäisi netflixit ja elisa viihteet kahlata läpi ja katsoa kaikki leffat ja sarjat putkeen ja jäädä koukkuun kuin aikanaan Kauniisiin ja Rohkeisiin...

Mutta tänään aion nauttia koko sohvasta ihan itse ja ottaa aimo annoksen jotain höpö höpö sarjaa tai sitten klassikkoleffoja.

Kaiken tämän höpinän keskellä meinasi unohtua tuo kollaasi marraskuun kuvista, jotka tietysti taas ovat osin tuttuja jo instan puolelta.

Marraskuu kollaasi

* Kuukausi kului suurimmalta osin kotona lepäillen, onneksi sain karvakamun seurakseni yhtenä viikonloppuna, kunnes taas kävin Hyvinkään sairaalan päivystyksessä tutkimuksissa
** Rakkaani hemmottelee minut piloille leipoen kauniita ja niin herkullisia joulutorttuja, hankkien minulle kuluneiden leipomistarvikkeiden tilalle uusia ja ennenkaikkea yllättämällä uudella puhelimella ❤️
*** Kun taas pääsin elävien kirjoihin, niin jalkaan löytyivät tukevat talvilenkkarit, joilla hitaasti kiiruhdan metrolla toimistoon kahvimukin ja ruudun ääreen ja iltapimeällä kotia kohden uusissa kuosissa olevilla junilla.


Näin se yhdestoista hetki on lyönyt ja huomenna on jo JOULUkuu!

Ja ensimmäisen kalenteriluukun saa avata!

Tuskin maltan odottaa...



Ihanaa joulunaikaa toivotellen

-Pia-


lauantai 24. marraskuuta 2018

Reseptit hukassa - vai onko?

Kun on enää kuukausi jouluun ja vaikka ulkona on lumeton ja syksyinen ilma, niin on jo korkea aika aloittaa jouluvalmistelut.

Ja jouluvalmisteluihin kuuluvat tietysti erilaiset leipomukset.

Ja niiden juuri parhaitten ohjeiden ja reseptien etsiminen.

Itse aloittelin taas kuivakakkujen valmistamisella tämänkin joulun ja kun uunissa paistuivat testikakkuset, niin tulipa mieleen kysäistä sinulta lukijani, missä säilytät ja missä muodossa juuri ne parhaimmat reseptisi...

Minulla noita löytyy sähköisessä muodossa tämänkin blogin omalta sivulta, mutta...

vanhat reseptilippuset

...joka vuosi kaivan esiin ne 
paperiset ja moneen kertaan luetut,
taikinatahraiset reseptilappuset

hedelmäkakkuohje

sekä sen vanhan reseptikirjan,
jonka sivujen nurkat ovat taitellut
ja ohjeet kommentoidut.

Rakastan juuri näitä ohjeita.

perinteinen taatelikakku

Osa on äidin käsialalla kirjoitetut - itse olen lisäillyt paistolämpötiloja ja -aikoja.

Osa ohjeista on aikanaan mainoksena tullut postin mukana ja kokeilun jälkeen hyväksi todettu.


Onhan noita reseptejä todella siis myös sähköisessä muodossa ja voisi niitä helposti lukeakin keittiössä, mutta jotenkin tuntuu, että nuo alkuperäiset lippuset ovat juuri ne oikeat eikä niin haittaa vaikka vähän jauhoja lentelisi - mitä minulla yleensä tapahtuukin - tai kananmunan valkuaista putoaisi ohjeen päälle. Siitä vaan nopeasti pyyhkäisen pois ja taas on homma kunnossa :)

Mutta nyt kakut ovat kypsiä uunissa
ja pääsen testaamaan kuinka hyvin uudet kakkuvuoat toimivatkaan.
Niistä sitten toisella kertaa enemmän...

uudet vuoat

 


Makoista viikonloppua!

-Pia-






keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Kumpi ja kampi tappelee...

Koko ihmiselämä on aikamoista tasapainoilua erilaisten asioiden välillä.
Aikuisuus - lapsuus - työ - perhe - sairaus - talous... Näitä kaikkia jokainen meistä joutuu miettimään ja tekemään kompromisseja tai valitsemaan pienimmän pahan....


jäätynyt verenpisara


Tällä hetkellä tasapainoilen ihan fyysisesti korvassa sijaitsevan tasapainoelimen kanssa, joka on siis saanut koko elämäni sananmukaisesti pyörimään. Kokoaikainen huimaus on helpottanut, mutta käveleminen ulkona epätasaisella ja mutkaisella tiellä aiheuttaa edelleen keinuntaa. Pahinta ovat portaiden nousut ja laskut.

pensasmustikka ja pallohortensia

Epäilin jo vaikka ja mitä fyysistä ongelmaa, mutta paha, vaikkakin hyvänlaatuinen, asentohuimaus voi kestää joillakin jopa kuukausia. Minulla sentään olo on jo kahdessa viikossa helpottanut - pääsen hieman pihalla kävelemään kävelysauvoja turvana pitäen. Pidemmälle matkalle en uskalla yksin lähteä - onneksi mieheni käsivarsi on turvallinen ja vakaa.

Tämän postauksen kuvatkin olen kaivanut koneen muistista. Tällä hetkellä en pysty kuvaamaan pihalla mitään - kumartuminen ja kuvaaminen eivät ole niitä pääkoppani suosimia toimintoja.
No toisaalta eipä siellä juuri tällä hetkellä olisi mitään kuvattavaakaan kuin ehkä haravoimatta jääneet lehdet, katkomattomat kuihtuneet kasvit ja siistimättä jääneet kukkapenkit sekä istuttamattomat kukkasipulit.

purppuraheisiangervo

Henkisellä puolella yritän saada tasapainoon odotuksiani vastaamattoman työn ja huonon omantunnon. Olen ollut nyt kaksi viikkoa poissa töistä - kollegani ovat varmasti nyreissään, koska minusta piti tulla uusi voimavara ruuhkaiseen työhön - työhön, joka ei olekaan vastannut odotuksiani vaan olen tässä parin viikon aikana pohtinut pääni puhki pyörimisen lomassa. Mietin voinko tehdä radikaalin ratkaisun, joka olisi varmasti kaikille osapuolille parempi, mutta jättäisi minut sitten tyhjän päälle.


kanervat laatikossa

Tasapainoilu oman hyvinvoinnin - sekä henkisen että fyysisen - ja 'mitä mieltä muut ovat' - ajattelun kanssa on vielä ratkaisematta. Kumpi vaakakuppi vie voiton - välitänkö oikeasti siitä mitä muut ajattelevat vai elänkö omaa elämää niinkuin minä haluan.

Taloudellinen epävarmuus, mutta henkinen hyvinvointi - onko se kumpi...


-Pia-







keskiviikko 31. lokakuuta 2018

H niinkuin halloween...

Voisiko parempaa säätä ollakaan lokakuun viimeiselle päivälle - halloween-päivälle - kuin tihkuinen vesisade, pimeys, synkkyys, tuuli...

Ja kun olokin on viikon verran ollut jo enemmän ja vähemmän huojuva, niin sekin sopii päivän teemaan.

En kyllä ole koskaan viettänyt halloween-juhlaa - ehkä joskus sinkkuelämässä ystävien kesken - silloin kun oli aina hyvä syy juhlia ;)

Tänään ei kyllä ole juhlafiilis - paitsi että eilisen lääkärissäkäynnin saattaja totesi, että näytän siltä kuin olisin pienessä päiväkännissä ;) Ja jos positiivista olotilasta hakee, niin kyllä - se tuntuu kuin olisi pienessä hiprakassa, paitsi ettei ole hauskaa kun koko maailma pyörii kun on pystyasennossa tai vaihtaa asentoa tai siirtää nopeasti katseen pisteestä A pisteeseen B. Joten  tämäkin postaus, jota kirjoitan tuhottoman kauan, tulee olemaan aikamoinen saavutus. Onneksi osaan kirjoittaa sokkona kymmensormijärjestelmällä - luen tekstin sitten myöhemmin ennen julkaisua, jotta suurimmat kirjoitusvirheet tulee korjattua.

ihana olla kotona


Mikä minua sitten vaivaa? No - viikko sitten kesken ihan normaalin työpäivän istuessani puhelinpalaverissa minua alkoi huimata. Ihan järkyttävästi. Pystyssä pysyminen oli vaikeaa ja paha olo tuli heti kun pää oli koholla.

Onneksi - siis todellakin - olin etäpäivällä kotona, kun ajattelin että on sopiva päivä - monta puhelinpalaveria - kokeilla, että uuden työni koneet ja yhteydet toimivat kotoakin käsin.

Huimaus yltyi illan aikana ja seuraavat päivät. Kävin sairaalan päivystyksessäkin makoilemassa yhden päivän - kiitos veljeni, joka minut sinne vei ja saattoi. Itse en olisi pystynyt kävelemään autolle tai autosta saatika sitten päivystyksen ilmoittautumiseen. Sieltä minut onneksi kuskattiin pyörätuolilla petiin.

Tutkimusten jälkeen todettiin minulla olevan hyvänlaatuinen asentohuimaus, joka on tällä kertaa pitkäkestoinen... Joskus aiemmin minulla on ollut asentohuimausta, mutta se on mennyt ohi muutamassa tunnissa ohjeiden mukaan päätä käänneltyäni.

Mutta tämä ei. Ei vaikka fyssarin kanssa käytiin liikerataohje läpi ja olen toistanut sitä useamman kerran näiden päivien aikana.

Kävely kotona tasaisella lattialla ja tutussa ympäristössä on jo helpohkoa, mutta ulos meneminen ja rappusissa kulkeminen ovat kyllä haasteelliset. Tasapaino horjuu ja askellus on epävarmaa.

Alan olla jo aivan kypsä tähän olotilaan - kiukuttelen hyvää tarkoittavalle naapurillekin ihan pienestä - onneksi hän on oma äiti - ja jälkeenpäin ottaa sekin vielä päähän kaiken muun lisäksi. Mutta kun en jaksa ihan älytöntä hyysäämistä vaikka toisaalta haluankin että minusta pidetään huolta. Ristiriitaisia tunteita ja oman pahan olon purkamista - anteeksi kaikki läheiseni!

lokakuun sääkuvat


Sain kuin sainkin tekstiä aikaiseksi. Ja kuvista kerättyä pienen kollaasin lokakuun sääkuvia. Näihin kuviin sisältyy koko kuukauden kauneus ja kauheus. Ihanasta syksystä ja aurinkoisista päivistä synkkään sumuun ja pimeyteen.

Mutta huomenna on jo marraskuu ja marraskuun jälkeen tulee.... joulu!!!


Hyvää halloweenia sinulle jos sellaista vietät
- minä poistun takaisin vaakatasoon huimaukseni kanssa.

-Pia-

torstai 11. lokakuuta 2018

Hei - mitä sulle kuuluu?

Tulee aikoja, kun päivät kulkevat sellaista vauhtia, että vasta jälkeenpäin huomaa mitä kaikkea onkaan tapahtunut ja mitä on jäänyt tekemättä, kun ei ole vaan yksinkertaisesti ehtinyt tarttua toimeen.

pallohortensiat maahan
sentään pari pallohortensiaa kerkesin syyskuussa istuttaa


Minulla on ollut nyt pari kuukautta sellaista pyöritystä etten todellakaan ole kerennyt istahtaa tuolille koneen ääreen - ja kun en osaa kirjoittaa kuin työpöydän ääressä, niin eihän sitä tekstiä saatikka kuvia ole tänne blogin puolelle siunaantunut.

Instassa olen ollut ahkera - toisinaan. Senkin päivittäminen on toisina päivinä jäänyt ja seuraavana sitten tullut kuvia useamman kerran.

Onko se naisen oikeus olla ailahtelevainen? Myös somen käytössä?

No ainakin pidän oikeutenani olla.

Mutta mitä minulle sitten kuuluu. No hyvää, kiitos :D

Syyskuu alkoi yllättävästi ja reippaasti. Olimme jo elokuussa kesälomalla aloitelleet kesämökkiprojektia taas vauhdilla eteenpäin ja kun mies palasi töihin, niin minä jatkoin hiomalla ja maalaamalla ja suunnittelemalla tulevia hankintoja.

Siinä sitten kesken uuden mökkioven maalausta sain yllättävän puhelun ja minua pyydettiin työhaastatteluun. Olin ihan ällikällä lyöty! Eipä siinä muu auttanut kuin viikon päästä kiirehtiä esittelemään itseäni parhaalla mahdollisella tavalla. No enpähän kerinnyt jännittämään tilannetta :) Tai jos totta puhutaan, niin jännitin oikeastaan aika paljon. Mutta eipä tässä iässä enää kannata kuin olla oma itsensä.

mökkirantaa


Ja oma itseni taisin hyvin ollakin, kun siltä samalta istumalta allekirjoitin työsopimuksen. Ja siitä viikon päästä töihin. Että näin!

Nyt on sitten hankittu HSL:n lähiseutu 3:n lippu ja joka päivä matkustettu junalla ja metrolla työpaikalle, jossa olen yrittänyt omaksua ja opetella ihan uudenlaista tapaa tehdä töitä uusilla järjestelmillä uusien työkavereiden kanssa. Mielenkiintoista...

Toisena päivänä olen heittämässä hanskoja tiskiin ja toisena en ihan.

Siinäpä sitä on sitten suhattu pääkaupunkiseutua edestakaisin ja viikonloput vietetty remppaverkkareissa ja lippalakissa mökillä sahaamassa, maalaamassa, hiomassa, kantamassa lautoja ja eristeitä - tai siis olen ollut "lautapoikana" kun mies ja veli ovat rempanneet. Heiltä kun tuo homma käy niin paljon näppärämmin.

Iltaisin ei ole tarvittu edes Aku Ankkaa - tuota takuuvarmaa unen tuojaa - kun olen sänkyyn kellahtanut. Silmät kiinni ja arkiaamuna viiden jälkeen ylös. Yhden kerran nukuin herätyskellon soittoon puoli kuuteen saakka - se kun on se viimeinen hetki, jolloin pitää pompata sängystä, jotta kerkiää touhuta aamutoimet rauhassa. Sinä aamuna ei niin rauhassa.

Kyllä tässä on tällaiselle keski-iän kynnyksen ylittäneelle, oman aikataulun mukaan eläneelle ihan toisenlainen maailma taas avautunut. Ja mies sitä väsynyttä mutta yllättävän energistä vaimoaan joutuu kestämään. Onneksi on kestänyt ❤️


Kuvat olen taas kerännyt instasta ja kamerasta - syyskuun kollaasikin niistä syntyi.

syyskuu kollaasi

* Kameraan on ikuistunut uuden työmatkan varrelta sumuisia aamuja, mieheni tuomat onnittelukukkaset kuohujuoman kera sekä lahja uuden työpaikan johdosta.
** Upeat auringonnousut ja laskut sekä pakkasen puremat puolukat ja pensaat ovat merkkejä suosikkivuodenaikani lähestymisestä.
*** Käsillä tekeminen on rentouttavaa ja palkitsevaa - mökin kunnostus etenee ja olen löytänyt taas neulomisen ilon. 



Mutta hei - mitä sinulle kuuluu?

-Pia-