Siivouskaappisyndrooma

Mä olen inhonnut meidän siivouskaappia melkeinpä muutosta lähtien.

En tiedä miksi halusin aikanaan siivouskaappiini tuollaisen ulosvedettävän telineen. Metalliset lankahyllyt, joita voi itse säädellä ja imurin letkulle kiva ripustuslenkki tuntuivat aluksi ihan huipulta. Nyt saan siivouskaapin kerralla kuntoon - ajattelin.

Lankahyllyt ovat mielestäni erittäin epäkäytännölliset, koska siellä tavarat pitää olla tietyssä asennossa, jotta ne eivät putoa raoista. Koukkuja telineessä on tosi paljon - niihin olisi ollut hyvä ripustaa vaikka mitä, mutta mitä? Pesuaineet ovat yleensä purkeissa, joten niitä ei voi siivouskaappiin ripustaa ja pölyrätit tai muut pesurätit (lue: mikrokuituliinat ;) ovat kädenulottuvilla kodinhoitohuoneen pesualtaan ja työpöydän päällä olevalla hyllyllä. Ja kun tuon hyllynkin tavarat järjestin koreihin, niin sekin on nyt käytännöllinen ja siisti.

Ja entä sitten se imuri? Aikojen saatossa huomasin, että meillä ei imuri ole koskaan siivouskaapissa. Kaapin mekanismissa on kätevä leveä hylly, joka oikeasti kuuluisi alimmaiseksi kokonaisuuteen ja siihen aseteltaisiin imuri, mutta kun meillä tuo imuri ei koskaan ole kaapissa - eihän se voi olla, kun sen pitää olla nopeasti käden ulottuvilla, kun kaikenmaailman mönkiäiset ja höttiäiset varsinkin näin keväisin tuppaavat sisään ja juuri kun olet nukkumaan menossa, ne lähtevät pörräämään valoa kohti.

Siinähän ei auta muu kuin käynnistää imuri nopeasti ja imuroida nuo lentävät tai ryömivät ällötykset roskapussiin. Ei siinä kerkiä imuria kaapista hakemaan, asettelemaan letkua paikoilleen ja raahata kokonaisuutta sinne missä viimeksi näki öttiäisen - johan se on kadonnut verhojen poimuihin tai sängynalle, jolloin minä en pysty nukkumaan ennenkuin öttiäinen on löytynyt ja saalistettu. Joten parhain paikka imurille on makuuhuoneen oven vieressä, josta se on helppo napata ja syöksyä näiden inhotusten perään.

Olenpa joskus yöllä katsonut telkkariakin niin, että imuri on ollut valmiina jalkojen juuressa jos ja kun yölliset ötökät lehahtavat telkkarin valoa kohti. Miksi näitä öttiäisiä tuleekin keväisin niin paljon sisään - taitavat vaania ulko-oven vieressä, kun avaan illalla oven ja haen tuulettumassa olleet vaatteet sisään. Ja salamannopeasti vilahtavat kohti lämpöä. Olenkin oppinut sammuttamaan valon eteisestä, kun ulko-oven illalla avaan etteivät ottiäiset ainakaan valoa kohden lähde tulemaan. Hyi että inhoan tulevaa kesää ja kaikkia ötököitä!

Niin mutta se siivouskaappi.

Siis tuo ulosvedettävä teline ei ollutkaan sellainen kuin kuvittelin - siivouskaapin sisältö ei ollut koskaan siististi enkä koskaan käyttänyt telineen kaikkia ominaisuuksia hyväkseni. Joten ei muuta kuin teline pois ja minä rautakauppaan hyllylevyä ostamaan. Raahasin 57x200cm hyllylevyn rautakaupassa kassalle - tietysti hyllypidikkeet myös - ja kassalta autoon. Siinä sitä sitten puhvasin ja nostin ja työnsin levyä auton takaboxin kautta kaadettujen takaistuinten päälle ja vähän apukuskin selkänojankin päälle. Mutta apua en keltään pyytänyt - perhana jos en tuota olisi saanut autoon mahtumaan... Paha sisu voitti ja niin vain levy mahtui autoon. Poisottamiseen sentään pyysin veljeäni apuun, kun hän sopivasti päivällä tuli käymään. Ja niin sain hyllylevyn sisään miehelleni yllätykseksi.

Mies sitten sahasi ja kaventeli levystä sopivan kokoiset hyllyt kaappiin ja niin sain uutta hyllytilaa kodinhoitohuoneeseen ja tavaroille järkevämmät ja siistimmät paikat. Muovikorit olivat jääneet yli aikaisemmalta vaatehuoneen siivouskerralta, joten ne saavat kelvata kaappiin järjestystä tuomaan.

Miten yhden kaapin järjestäminen voikaan tuottaa näin suurta iloa! 

Iloa myös sinun päivääsi!

-Pia-