lauantai 25. lokakuuta 2014

Värimuistoja

Syksy on vuoden värikkäintä aikaa. Tuntuu, että luonto näyttää vielä voimansa ennen tulevaa talviuntaan. Sitten on aika levähtää, kerätä voimia ja puhjeta uuteen kasvuun, kun aurinko lämmittää maata ja puutarhuritkin jaksavat taas pitää huolta. Tähän keräsin syksyltä muutamia värimuistoja, jotka piristävät mieltä. Luonto on niin kaunis!



Syyskuussa saimme vielä viimeiset tomaatitkin talteen ennen yöpakkasia. 

Lisääkin niitä olisi tullut, jos kasvihuoneessa olisi lämmitys ja yöpakkasia ei olisi ollut. Raakileita oli vaikka kuinka paljon :)
***
Syyskuussa vielä ruusutkin kukkivat. Varret olivat metrin mittaisia ja uusia kukkia puhkesi vielä päivittäin. Nyt on ruusut katkottu odottamaan lumipeitettä ja ensi kevättä.



Luonnossa on upeita väriyhdistelmiä: syysastereiden kukinta alkoi syyskuussa ja jatkuu edelleen - nehän eivät pakkasesta niin välitäkään.
  


Syyshortensiankin väritys oli aika mahtava, jota kuunliljojen vaaleus vielä korosti.



Kukkien siemenkodat ovat hauskoja ja pyrin jättämään niitä talventörröttäjiksi niin paljon kuin voin, jotta talvella pikkulinnuilla on muutakin syötävää kuin talipallot ja lyhteet - ai juu - pitää ostaa kauralyhteitä :)


Komeamaksaruoho on kyllä nimensä mukainen ja kukkii pitkään...
 

Tänä vuonna pihlajamme antoi ensimmäisen kunnon sadon. Upeita punaisina hehkuvia marjoja tuli paljon - nekin jätän linnuille syötäviksi.
 




...kyllä etelässäkin voidaan puhua ruskasta...






sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Seuraava paikka

"Kuolema ei merkitse mitään, 
olen vain hiljaa siirtynyt seuraavaan paikkaan.

Minä olen minä ja sinä olet sinä.

Mikään ei ole välillämme muuttunut. 
Kutsu minua entisellä tutulla nimelläni, 
puhu minulle yhtä luontevasti kuin ennenkin. 
Älä muuta äänenpainoasi, 
älä käytä teennäisen kunnioittavaa tai murheellista sävyä.

Naura niin kuin me aina nauroimme yhdessä huvittaville pikku jutuille.
Rukoile, hymyile, ajattele minua -  anna nimeni olla mukana kaikessa niin kuin se aina oli luonnollisena osana elämää, vailla varjon häivää. 

Elämä on yhtä tärkeää kuin aina ennenkin, 
se on alati sama, 
se jatkuu keskeytyksettä.

Miksi unohtaisit minut, vaikka et näe minua?

Odotan sinua kunnes tulet,
jossakin hyvin lähellä,
aina nurkan takana. 
Kaikki on hyvin."

- Henry Scott Holland - 

 Isä 6.10.2013