tiistai 24. helmikuuta 2015

Kiireetön aamu

Joskus on ihanaa saada viettää kiireetön arkiaamu. Tänään minulla oli sellainen. Kuulin aamulla  mieheni keittävän aamukahvit ja valmistautuvan töihin lähtöön, mutta en jaksanut nousta vielä ylös. Seuraavan kerran havahduin kuullessani ulko-oven painuvan hiljaa kiinni.
Aamukahvi oli termoskannussa odottamassa pöydällä, kun vihdoin jaksoin nousta puoli kahdeksan aikaan.
Päivän lehti, iso muki maitokahvia ja viikonloppuna ostetut tulppaanit - ihana aamu!
Ei haittaa vaikka ulkona tihuttaa vettä ja talon rännit kohisevat...

Viikonloppuna ostetut tulppaanitkin availevat sopivasti kukkiaan... Ihanan keväistä!

tulppaani

tulppaani

tulppaani

tulppaani


tulppaani

Kohta kiiruhdan luomaan sohjoa pihalta pois...

maanantai 16. helmikuuta 2015

Lankoja lankoja...

Kevätauringon paisteessa huomaa kaikki talvella vähälle huomiolle jääneet nurkat kotona. Aloittelin kevätsiivousta jo vaatehuoneen siivouksella jokin aika sitten. Sieltä löytyi - kylläkin tiedossa olevat - useat lankakätköt, jotka päätin vihdoin saada selvitettyä. 

Olen aina harrastanut käsitöitä - joskus jopa ompelin omia vaatteitani. Neuloen ja virkaten olen nuorempana tehnyt käsitöitä villapaidoista lakanapitseihin... Sitten tuli aika, kun en koskenutkaan puikkoihin tai koukkuihin... Taisi olla sitä kiireistä sinkkuaikaa, kun piti töiden lisäksi harrastaa ulkoilua - lue: bilettää...

No sitä kesti oman aikansa ja nyt näin rauhoittuneena ja vakiintuneena ja nuorempien, varsinkin kummityttöni, innostamana olen taas tarttunut puikkoihin. Lankoja olen kyllä ostanut aina silloin tällöin vaikka niistä en ole mitään tehnytkään. Ajatuksena aina, että "sitten joskus".

Minusta on ihanaa neuloa ja virkata, mutta lankojen päätteleminen on tervanjuontia. Siksi minulle onkin kerääntynyt myös paljon keskeneräisiä käsitöitä. Osa niistä joutuu purku-urakan alle, mutta osa on kyllä sellaisia, joista voin vielä saada valmiitkin..
Yksi hyvä keskeneräisen esimerkki on luonnonvalkoinen palmikkoneule. Siinä on sekä etu- että takakappale valmiit ja hihoista puuttuu noin kymmenen senttiä... Sitten suoristukseen, saumat kiinni ja kauluksen neulominen... Ajattelin ensin tehdä noista valmiista kappaleista tyynynpäälliset, mutta kun tarkemmin sovittelin ja katselin, niin kyllä siitä vielä villapaidan yritän saada. Onhan sitten varasuunnitelma, jos ei onnistu...
palmikkoneule
näen jo itseni valkoinen palmikkoneule päällä keväthangella hiihtämässä





Lankakätköistä löytyi myös valmiita käsitöitä. Lapasia on kiva tehdä, mutta se - jo mainitsemani - lankojen päätteleminen... Miten se voikin olla niin vaikeaa...

Kuvasin aarteeni, kun olin niitä jo vähän järjestänyt väreittäin.
lankoja

Kuvastakin näkee vasemmassa alareunassa noita valmiita lapasia, joista siis vain langat ovat päättelemättä. Parit lapaset ovat lasten kokoa, joten niiden kohtalo on odottaa vuoden päähän, jotta pääsevät käyttöön... Nyt ovat liian isot suvun pienokaisille... 
Tuo keltainen virkkaustyö kuvan keskellä on paloista koottava pieni peitto - loputkin palat ovat valmiina, mutta en ole saanut niitä kiinnitettyä yhteen...

Kun langat oli selvitetty, niin kokosin ne säilytyslaatikoihin ja menivätkin paljon pienempään tilaan kuin mitä ne ennen veivät vaatehuoneessa. Ja nyt näen helposti mitä missäkin on, kun otan taas puikot esiin.

lankoja
etualalla keskeneräisiä ja päättelemättömiä töitä
Olen sentään valmiiksikin saanut käsitöitä... Tänä vuonna on valmistunut villasukkia. Niiden käyttö on ympärivuotista, joten niitä myös kuluu paljon.

vihreä villasukka
Lankana Novitan Nalle Taika-lankaa. Ensimmäinen käsityöni pitkään aikaan - halusin nopeasti ja helposti hauskaa. Taika-lanka oli juuri sopivan eläväistä eikä tarvinnut miettiä kuviointia. Tarpeeksi oli miettimistä kantapään tekemisessä ja silmukoiden luonnissa.









Kun asiat olivat taas palauteneet mieleen, niin otin seuraavaksi samaisen Taika-langan seuraksi valkoista. Raitasukat olivat parissa illassa tehty...
raidallinen villasukka
raidallinen villasukka 
Ja kun alkuun pääsin, niin samaisen valkoisen rinnalle otin aiemmin talvella suunniteltujen (ja aloitettujen) lapasten vaaleanpunaisen langan. Myöskin Nalle-lankaa... Tuo valkoinen lanka on tosi vanhaa - se on aikanaan hankittu Hyvinkään Villakehräämöstä joskus 80-luvulla... Sitä minulta löytyy vielä monta vyyhtiä :) On siis luvassa lisää raitasukkia :)



sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Laskiaisena porkkanaa

Näin sydäntalvella, mutta jo kevään tuntu auringossa, on hyviä juhlapäiviä, jolloin voi kutsua ystäviä käymään.

Ystävänpäivä, laskiainen, syntymäpäivä... Olen syntynyt keskellä lumista ja kylmää vuodenaikaa ja kuuleman mukaan syntymävuonna talvi oli erittäin luminen ja kylmä. Ehkäpä siksi rakastankin talvea. Tätä hankien kimallusta auringonpaisteessa ja hankikantoa...
***
Laskiaissunnuntai osui niin sopivasti juuri ennen syntymäpäivääni tänä vuonna, että tarjoilua ei paljon tarvinnut miettiä. Ja kun ystävänpäiväkin oli juuri, niin mikäs sen luonnollisempaa kuin tarjota näihin kahteen juhlapäivään liittyvää tarjottavaa.

Tarjoilun tekeminen jäi vähän viimetippaan. Aamulla piti paistaa pullia, leipoa porkkanakakku, täyttää pullat, koristella kakku ja kattaa pöytä... Ja tyhjentää yksi peräkärryllinen koivuklapeja... Pienessä kiireessä kaikki vaan yleensä valmistuu ajallaan... Onneksi peräkärryn tyhjentämiseen saatiin apuja :)
***
Laskiaispullat hillolla - ainoa oikea yhdistelmä :) Mantelimassa ei ole herkkuani, joten pullat täytetään vadelmahillolla ja kermavaahdolla. Kermavaahdon maustoin joululahjaksi saamallani Emilin ja Olavin Valloittavalla Vaniljasokerilla.
Nämä pikkumiehet ovat valloittaneet isotädin sydämen!
sydämen valloittajien valloittava vaniljasokeri

tomusokeria pullille ja Lumelle...

Ja ystävänpäivän kunniaksi sydänkuvioinen porkkanakakku. Kuvio meni vähän vinoon, mutta ei se makuun vaikuttanut. Koristeeksi tomusokeroitu ja kuivatettu porkkanaraaste... Namia... Onneksi ulkona oli pakkasta, niin kakun jäähdyttäminen ennen tuorejuustopäällysteen levittämistä onnistui aika nopeasti.


Koska tarjoilun tekeminen jäi viimetippaan, niin oli pakko löytää nopea ja helppo ohje. Sellainen löytyikin Valio.fi - sivustolta ja kirjoitan sen tähän muistiin...


Pohja: 
2 dl juoksevaa margariinia
2 dl sokeria
2 1/2 dl hienoksi raastettua porkkanaa
3 munaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Kuorrute:
1 rasia (180-200g) appelsiini tuorejuustoa
1 dl kuohukermaa

Koristelu:
1/2 rkl tomusokeria
1/2 dl hienoksi raastettua porkkanaa
lisäsin vielä strösselisydämen

- mittaa kaikki pohjan ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi taikinaksi
- kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun tasapohjaiseen kakkuvuokaan
- paista uunin alaosassa 175 asteessa 40-45 minuuttia, jäähdytä hieman, kumoa ja jäähdytä kunnolla
- kun otat kakun uunista, levitä koristelun porkkanaraaste pellille leivinpaperin päälle, ripottele tomusokeria ja laita uuniin jälkilämmölle kakun jäähtymisen ajaksi
- mittaa kulhoon kuorrutteen ainekset ja sekoita voimakkaasti, jotta se jämäköityy
- levitä kuorrute hyvin jäähtyneen kakun päälle ja koristele mieleiseksi


Kakusta tuli oikein hyvä, kuohkea eikä liian makea. Ohjetta muokkaamalla sen mukaan mitä kaapista löytyy, siitä saa nopean tarjottavan. Eikä tarvitse vatkailla eri aineksia.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Happy Valentine's Day



Rankan työviikon jälkeen ei ajatukset oikein luista, mutta aina voi napata pari kuvaa. Ja kun eteen sattui kauppareissulla rakkaudenpunaisia omenia, niin pakkohan niitä oli ostaa. Toimin Eevan roolissa ja houkuttelin miehen puraisemaan :)


Meillä kylän keskustassa kauppojen parkkipaikalla oli autoilijakin ystävänpäivätunnelmissa: hauskasti muodostuneet auton jäljet, joista oli pakko napata kuva, vaikka kädet olivatkin tavaroita täynnä.

Tämän kuvan myötä kaikille oikein hyvää Ystävänpäivää!


sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Parsakaalia ja vuohenjuustoa

Aurinkoinen, mutta tuulinen sunnuntaipäivä. Tavaroiden järjestelemisen lomassa alkoi tuntua, että jotain hyvää suolaista välipalaa tarvittaisiin.

Jääkaapista löytyi parsakaali, kolmen yrtin ruokakermaa ja vuohenjuustoa. Ja ei muuta kuin suolaista piirasta tekemään. 


***
Ja tässä ohje, jos haluat kokeilla:
Pohja
100 g voita/margariinia
3 dl vehnäjauhoja
1/2 dl vettä
Täyte
2 nippua parsakaalia (n.400 g)
100 - 150 g vuohenjuustoa
2 dl ruokakermaa
2 munaa
mustapippuria
suolaa
paprikajauhetta
(hunajaa)

- Nypi voi ja jauhot murumaiseksi, lisää vesi ja pyörittele. Painele pohja piirakkavuokaan
- Erottele parsakaali pieniksi kukinnoiksi, esikeitä kunnes ovat hieman pehmenneet
- Yhdistä kerma, munat ja mausteet
- Levitä parsakaalit piirakkapohjalle, lisää vuohenjuusto nokareina, (levitä hunajaa ohuena nauhana) ja kaada lopuksi munakermaseos piirakan päälle
- Paista uunissa 200 asteessa n. 30 minuuttia

Ja taas jaksoi jatkaa...
***
Vanhojen tavaroiden läpikäynti on kyllä hauskaa - mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyykään. Vanhojen valokuvien parissa voisi viettää aikaa vaikka kuinka kauan!
Ja kun eteen tuli jostain syystä säästetty sanomalehti vuodelta 2001 ja sieltä hauska pilapiirros, niin en voinut jättää sitä näyttämättä tässä... Piirros on Matti Remeksen tekemä ja tosi osuva nykyiseen haasteeseeni :)
Onko sinulla jotain haastetta tälle vuodelle? 

Hyvää sunnuntaita ja onnea haasteisiisi!

lauantai 7. helmikuuta 2015

Seitsemän kysymyksen haaste

Sain haasteen ystävältäni Marikalta  Kivi & kakku-blogista ja otin sen innolla vastaan.


Haasteessa vastataan 
haastajan esittämiin 7 kysymykseen 
ja haastetaan muita uusilla 7 kysymyksellä...


Kiitos Marika haasteesta ja tässä sitten vastauksia kysymyksiisi:


1. Mistä huonekalusta haaveilet / mikä huonekalu on seuraavaksi ostoslistalla? Pitkäaikainen haaveeni olisi saada Yrjö Kukkapuron Karuselli nojatuoli... Ja vanhana alkuperäisenä... Uusiotuotannossakin näitä on, mutta tuollainen jo käytössä ollut ja pehmenneellä nahalla verhoiltuna olisi unelmien täyttymys.


Ja mitä seuraavaksi hankintalistalla....
Mitäänhän ei pitäisi olla juuri nyt listalla, mutta kodinhoitohuoneen haluaisin uudistaa. Mieleni tekisi poistaa kiintokalusteet ja vaihtaa niiden paikalle huonekalumainen kalustus... 
 
2. Mitä väriä et missään tapauksessa halua kotiisi?

uuu - nyt tuli vaikea kysymys.... Meillä kun näitä värejä on aika paljon... Ehkä sellainen ns. lapsenkakanruskea... Ruskeaa kun on niin monenlaista - mutta sellainen edellä mainittu ruskea ei ehkä sopisi meille - huomaa sana ehkä :)

 
3. Mitä ruokaa haluaisit osata tehdä?

Vaikka ja mitä - en ole mikään hyvä kokki ja kaiken uuden oppiminen on ihanaa. Oman puutarhasadon hyödyntämiseen pitää myös perehtyä paremmin. Hillojen ja mehujen lisäksi jotain muuta...




4. Haluaisitko vaihtaa ammattia? Mikä sinusta silloin tulisi?

 
Nuorena haaveilin arkkitehdin ammatista - sitten ajauduin talouden pariin ja siinä pysyinkin parikymmentä vuotta. Tällä hetkellä, kun tein tuon mielestäni rohkean vedon ja ryhdyin yrittäjäksi, niin tilanne on aika hyvä. Saan nyt tehdä töitä talouden järjestelmien kanssa ja miettiä miten asioita voisi tehdä helpommin ja nopeammin.

Lisäksi harrastusmielessä opiskelemani sisustusalan koulutus antaa mahdollisuuksia lisää... 
Ja tietysti aina nuo puutarha-alan opinnot kiinnostavat... 
Ehkä minusta joskus isona tulee sisustava puutarhuri...

 
5. Mikä on suosikkivuodenaikasi?

Tämäpä helppo kysymys: TALVI :)
En palele koskaan vaan kärsin enemmänkin liiasta kuumuudesta kesäisin, joten talvi on ehdottomasti paras vuodenaika.
 
Sisääntulomme pari päivää sitten lumisateessa...

6. Mihin haluaisit matkustaa?

Kaupunkilomat ovat minulle mieluisampia kuin rantalomat, joten Rooma, Lontoo... tai sitten pitkästä aikaa Azoreille... siellä vietimme viimeksi häämatkaamme, joten olisiko aika jo taas käydä... 
 
7. Mikä on bloggaamisessa parasta?

Parasta blogin kirjoittamisessa on, että saan kirjoitettua ylös itselleni tärkeistä ja lähellä sydäntä olevista asioista. Se, että muut lukevat ja kommentoivat, on ihana lisä, kiitos niistä!

***
Huh - haaste selätetty - vastaaminen tuntui aluksi helpolta, mutta kun asioita alkoi pohtia, niin eihän se niin selvää ollutkaan...
***
Seuraavat haasteet ja kysymykset

Heitänpä haasteet Heidille , Tipille ja Nemille...


Ja tässä vielä uudet kysymykset 

1. Kuinka sinusta tuli bloggaaja?
2. Mitä muuta harrastat kuin blogin kirjoittamista?
3. Mikä on lempimusiikkiasi ja kuka on lempiartistisi/yhtyeesi?
4. Mikä oli lapsuuden unelma-ammattisi? Toteutuiko unelma?
5. Millä tavalla rentoudut?
6. Mikä asia saa sinut suuttumaan?
7. Mitä luet mieluiten?

***
Ja nyt jään mielenkiinnolla odottamaan vastauksianne!


keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Granaattiomenaa

Reseptejä etsiessäni tuli eteen taas tietoa granaattiomenasta. Tutustuin itse viime jouluna ensi kertaa tämän herkun kuorimiseen. 
Luin kaikkia mahdollisia ohjeita ja jokaisessa kehotettiin suojaamaan vaatteet ja pöytätasot missä granaattiomenaa käsittelee, koska sen siementen mehu on erittäin punaista ja värjäävää...
Ohjeet kuuluivat usein, kuten tänäänkin löytämäni ohje ruokala.netissä: "Syödessä granaattiomena halkaistaan ja siemenet koverretaan ulos hedelmästä. Granaattiomenaa voi myös pyöritellä reippaasti pöytätasoa vasten ennen halkaisua, ja kuorta voi kopsutella varovasti ulkoapäin esimerkiksi lihanuijalla, jolloin siemenet irtoavat ja tippuvat hedelmästä. Mehua roiskuu helposti, joten työvaihe kannattaa tehdä muovipussin sisässä."
Itse en tarvinnut muovipusseja enkä vaatteiden tai pöytätasojen suojausta, en kopsuttelua lihanuijalla (aika hurja väline tähän työhön, toim.huom.) enkä lusikalla kaivamista... Vaan siististi leikkasin terävällä veitsellä omenan molemmista päistä viistosti keskikohtaa kohden ja sain nätisti nostettua tetranmalliset hatut (kuvassa talouspaperin päällä) pois, jolloin siemenet jo tulevat näkyviin.

Omenahan ei ole ihan pyöreä vaan siinä on pitkittäin olevia "muhkuroita" ja näiden kohdalla on myös omenassa väliseinät.

Seuraavaksi veitsellä vedin viillot näistä omenan muhkuroista ylhäältä alas (5-6 kpl viiltoja) ja omena alkoi jo itsessään hieman avautua lohkoiksi. 
Kuori on aika ohut, joten veistä ei tarvitse paljon painaa, kun jo menee kuoren läpi. 
Tämän jälkeen käsin avasin omenan lohkoja ja ne lähtivät kuin appelsiinin lohkot irti...





Lohkoista siemenet lähtivät helposti käsin kuin maissit maissintähkistä konsanaan. Hieman käänsin lohkoja auki ja nuo väliseinälliset pikkulohkot oli helppo tyhjentää siemenistä astiaan. 
Mehua koko toimituksen aikana tippui kuvissa näkyvien talouspaperille pudonneiden pisaroiden verran - eli käytännössä ei yhtään. Kädet vähän mehustuivat, jos joku siemen rikkoutui kun niitä irrottelin, mutta mitään ei roiskunut.

No mitäpä sitten näillä siemenillä tein... Joulupöytään löysin hyvän ja helpon salaattiohjeen maku.fi -sivustolta.



Granaattiomena-juustosalaatti
Ainekset
6 annosta 
1 kpl granaattiomenaa
1 dl saksanpähkinöitä
200 g kotijuustoa (esim. Ruska-munajuusto)
1 rkl rypsiöljyä
1 kpl tammenlehtisalaattia ruukussa
70 g vuonankaalia eli machesalaattia
Kastike
1 rkl oliiviöljyä (kylmäpuristettua)
1 rkl balsamiviinietikkaa (vaaleaa)
1/4 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
Tee näin 
 Viipaloi granaattiomena ja irrottele sen siemenet talteen.
Rouhi pähkinät karkeasti ja paahda ne kevyesti pannulla.
Lohko juusto ja paista lohkot kevyesti öljyssä pannulla molemmin puolin.
Huuhtele ja kuivaa salaatinlehdet. Revi isot lehdet pienemmiksi paloiksi vadille.
Asettele jäähtyneet juustopalat salaatinlehtien lomaan.
Sekoita öljy, etikka, suola ja pippuri keskenään.
Kaada kastike tasaisesti juustosalaatin päälle.
Koristele granaattiomena-juustosalaatti paahdetuilla pähkinöillä ja granaattiomenansiemenillä. Jos granaattiomenasta on irronnut mehua, pirskota se granaattiomena-juustosalaatin päälle.

Salaatti oli oikein raikas joulupöytään. Juuston vaihto kevyempään tekee salaatista keväisemmän. Suosittelen!

maanantai 2. helmikuuta 2015

Viisi väriä: valkoinen

Olette saaneet tutustua värikkääseen kotiimme. Tässä vielä viimeisenä värinä vähän rauhoittavaa valkoista. Meillä seinäpinta-alat ovat enimmäkseen tavallista maalarinvalkoista poikkeuksena pari tapetoitua tehosteseinää, joista jo mainintaa aiemmin. Tuo valkoinen on jossain vaiheessa vaihtumassa kyllä sävytetympään suuntaan, mutta se on sitten 10-vuotisperuskorjauksen yhteydessä... Hups - eihän siihen enää ole paljon aikaa...

Aluksi tunnelmakuva valkoisesta Aarikan Lumilyhty-kynttilälyhdystä.
Meillä valkoista on valoa tuovissa elementeissä, kuten keittiön pöytäryhmän päällä valaisevassa Yki Nummen isossa Lokki-valaisimessa. Suuri ruokapöytä vaatii suuren valaisimen...  
Keskellä päivää kuvattuna ilman lampun valoa, valaisin ei näytä niin valkoiselta kuin se todellisuudessa on.
Myös joululahjana äidiltäni saatu kynttilälyhty on valkoinen. Ihastuin tähän yhteisellä kauppareissullamme ja ilo oli suuri, kun se pukinkontista löytyi. Kynttilöitä meillä kuluu paljon!
Eikä ihan kaikkia jouluvaloja ole vielä pakattu laatikoihin. Lasisella sarjapöydällä on vielä tunnelmaa tuomassa Airamin Jääkukka-valosarja.

Lisää suomalaista designia... Eero Aarnion Tupla Kupla - tuttavallisemmin HubbaBubba - löytyy olohuoneen nurkasta...
Rinnalleen valaisin on saanut läksiäislahjaksi saamani Timo Sarpanevan taidelasimaljakon. Ja huomaa pyöreä muotokieli!

Keittiön puolelta nappasin pari kuvaa. Erilaisia maito/kermakannuja meille on kerääntynyt jos jonkinlaisia. Valkoisena löytyvät tällaiset kolme. Jokaisessa on tärkeää muoto ja käytännöllisyys - tuo Jatta Lavin posliininen maitotölkki on meille enemmänkin koriste-esine. Emme raaski sitä ottaa käyttöön. Olemme kyllä todenneet sen toimivan erittäin hyvin tarkoitukseensa, mutta en halua sen rikkoutuvan, joten annan sen olla vain kauniina esineenä esillä.
Ja koska tänään on Lumin/Lumen nimipäivä, niin lopuksi vielä Lumi-astiastosta kahvikuppi lautasineen. Ja tietysti punaisella huopa-alustalla punaisen lusikan kera...




Näin on kierrosta meillä tehty - 
toivottavasti viihdyitte ja pysytte mukana edelleenkin.


sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Siivousta ja (joulu)askartelua

Ulkona satoi viime yönä lunta viitisentoista senttiä - märkää ja painavaa... Ihanan näköistä, mutta lumitöiden teko oli kyllä kunnon aamujumppaa. 

Eilen jo päätimme, että kauan harmituksen aiheena ollut vaatehuoneemme saa nyt suursiivouksen ja siitä se sitten lähti... Lumitöiden jälkeen aamupalaa ja sitten vaatehuoneen kimppuun. Ensin hyllytavarat ulos ja imurilla kaikki nurkat puhtaiksi. Hyllyillä tilaa veivät muun muassa TYHJÄT säilytyslaatikot! Olimme hankkineet kivoja koottavia säilytyslaatikoita, mutta eipä niihin ollut mitään tavaraa eksynyt. Samoin lattialla oli useampia tyhjiä kenkälaatikoita. Kengät ostan aina - jos mahdollista - laatikoineen päivineen, niin saan ne säilymään parempikuntoisina ja helpommin säilytettävinä. Mutta jostain syystä poisannettujen tai -heitettyjen kenkien laatikot olivat edelleen vaatehuoneessa. Hmmm... onko minulla pakkomielle laatikoista... no ei, mutta "aina" tarvitaan säilytysrasioita/laatikoita ja siksi nuokin olivat vielä tallella.

Irtotavaroiden lajittelua, samanlaisten asioiden kokoamista samaan paikkaan ja säilytyslaatikoiden hyötykäyttöä - sitä teimme kuutisen tuntia. Välillä kutsuimme naapurista äitini kahville ja sitten taas jatkoimme. 

Yksi hylly täyttyi "lapsuuden muistojen laatikoista". Kaikki nukkeni, paperinukkeni, päiväkirjani ja muut lapsuuden muistot sekä mieheni ensimmäinen palapeli, muita pelejä ja piirustuksia saivat nyt oman hyllyn ja sieltä niitä sitten voi vanhana kaivella.
kauhea lähtötilanne
kuuden tunnin aherrus tuotti tulosta
ja toinen seinällinen hyllyjä

***
Minulla on mieletön määrä servettejä ja lahjapapereita. Serveteille olen löytänyt säilytyslaatikot, mutta lahjapapereiden kanssa on ollut ongelmia. Paperikassit ovat hyviä, mutta kun rullia alkaa olla näissä määrin, niin paperikassit eivät vaan enää kestä. Olen niitä teipillä parsinut kokoon, mutta ei - eivät ne kestä...

Vaatehuoneen siivouksen yhteydessä löytyi siis tyhjiä laatikoita. Mitä niistä tekisi? No tietysti lahjapaperitelineitä... Tarvitaan pahvilaatikko, katkoteräveitsi (sakset), teippiä, lahjapaketoinneista ylijääneitä pieniä "jos niitä joskus tarvitsee"-paloja...

Minulla pahvilaatikko oli n. 58 x 20 x 45. Teippasin sen avatulta sivultaan kiinni ja vahvistin kaikki taitteet teipillä. Sitten kapeaan sivuun katkoteräveitsellä pari neliskanttista aukkoa. 
Ja ei muuta kuin paperilla päällystämään.... Teippasin aina jokaisen paperin kiinni, niin laatikosta tuli vieläkin tukevampi.
Ja kun laatikko on valmis, niin lahjapaperirullat sisään ja siinä on omatekoinen paperiteline valmiina käyttöön. 
valmis käyttöön :)
Minun täytyy vielä tehdä toinen samanlainen, jotta saan loputkin rullat säilöön. Tuleepa noille paperinpaloillekin hyödyllistä käyttöä.