maanantai 6. toukokuuta 2019

Huhtikuu meni menojaan

Tapahtumarikas ja helteinenkin huhtikuu hujahti ohi ihan huomaamattani ja toukokuu toi tullessaan taas keväiset pakkasyöt.

Matkustimme mieheni kanssa pitkästä aikaa ulkomaille. Minulla ei ole mitään kaukokaipuuta matkustaa pitkälle - osittain varmaan lentopelkoni vuoksi, mutta tuonne olen valmis lähtemään aina uudestaan. Ja kun pitkästä aikaa Suomesta sinne suoraan lennetään, niin sinne oli sitten myös päästävä. Suuntasimme siis Azoreille - noille Portugaliin kuuluville upeille saarille n.2000 km päähän mantereelta länteen keskelle Atlanttia.

Azorit


Vietimme siellä kahdeksan ihanaa sateetonta päivää vaikka jokaisen päivän kohdalla sääennusteet ensin uhkailivat sateella - sadepäiväthän siellä ovat ihan tyypillisiä ja niihin pitää varautua kun noille tuliperäisille pienille saarille matkustaa - mutta me onnekkaat saimme nauttia +19 asteen lämpötilasta, lämpimistä öistä, auringosta ja Atlantilta puhaltavasta kevättuulesta.

Azorit

Oli ihanaa vain olla kahdestaan ja nauttia elämästä, nukkua ja syödä hyvin, kävellä käsikädessä pitkin rantakatua ja pysähdellä jäätelölle aurinkovarjon alle. Mitään aikatauluja emme olleet laatineet ja se oli juuri oikea tapa hengähtää rankan arkielämän välillä. Saimme hetken olla ajattelematta muita kuin itseämme. Se teki hyvää!

Azorit Ponta Delgada



Arkielämä kyllä saavutti minut lomalla - mutta onneksi iloisella yllätyksellä. Kotiinlähtöä edeltävän päivän aamuna paikallista aikaa klo 6 sain puhelun ja sen myötä yritykseni sai uuden ison asiakkaan. Ihan huippufiilis! Nyt viikon kaikki arkipäivät täyttyvät töistä ja kalenteri on täynnä merkintöjä - ja minä tykkään kun saan tehdä vaihtelevia töitä, jotka kaikki kuitenkin kietoutuvat taloushallintoon ja järjestelmäkehitykseen. Numeroita ja parametreja - jee!

Muutoin elämä on kulkenut joskus jopa vähän surullistakin tietä eteenpäin. Huoli lähimmäisen terveydestä on päälimmäisenä ajatuksena joka päivä - eihän kukaan meistä nuorene, mutta kun vanhuuden tuomat muutkin ikävät asiat alkavat korostua, niin huoli ja usein myös turhautuminen nousevat päälimmäisiksi tunteiksi. Tässä kyllä tulee huomanneeksi ettei minusta olisi ollutkaan hoitajaksi vaikka joskus pienenä niin ajattelinkin.

Huhtikuun päivälämpötilat kipusivat jo yli kahdenkymmenen Suomessakin - kunnes tuli vappu ja perinteinen vappusää: räntää, tuulta, kylmää, pakkasta...

Mutta se on kevät - Suomen kevät! Nautitaan siitä ja jaksetaan odottaa rauhassa niiden taimien kanssa ennenkuin niitä ulos istutetaan. Kesä on vasta edessäpäin.


Aurinkoa päivääsi

-Pia-




sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Kun elämä on mustavalkoinen...

Kaiken keväthypetyksen keskellä on hyvä muistaa etteihän elämä ole pelkkää karnevaalia ja väriä ja iloa. Se on myös erilaisia harmaan sävyjä.

Maaliskuussa sain facebookissa haasteen kuvata seitsemän päivää mustavalkoisia kuvia jokapäiväisestä elämästäni. Ilman selityksiä.

Keräsin kuvat tähän alle kollaasiin ja selitän niitä parilla sanalla:

ylärivi:
- lähes päivittäin kyyditsen äitiäni milloin lääkäriin milloin kauppaan - luotettava kumppanini sai kunnian aloittaa haasteen
- maaliskuussa innostuin leipomaan sämpylöitä, kakkuja, piirakoita - miksi niin harvoin tulee leivottua?
- maaliskuun rutiineihin kuuluu ehdottomasti edellisen vuoden kirjanpidon loppuun saattaminen ja veroilmoitus

keskellä:
- naistenpäivänä saatu ruusu jaksoi ilahduttaa melkein koko kuukauden, mutta joinakin päivinä olo on yhtä nahistunut kuin kuihtunut kukka

alarivi:
- Helsingin rautatieasema - läpikulkupaikka satoi tai paistoi
- länsimetron asemien liukuportaat ovat pitkät ja lähes aina tyhjät
- pihapupumme on nakertanut pensaita taas talven aikana ja tänään sain siitä kuvan itseteossa


maaliskuu paijaqo


Tavallisia arkikuvia - ei ylenmääräistä aikaista hehkutusta keväästä ja kesästä vaan ihan normaalia päivä kerrallaan elämistä. Onnea on saada elää juuri niinkuin itse haluaa - hitaasti edeten.

Kurkkaa muiden bloggaajien maaliskuun kollaaseja täältä.



Kaunista alkavaa huhtikuuta!

-Pia-