Joskus elämä vaan tuo eteen sellaisia tapahtumia ettei niistä halua eikä pysty kertomaan, mutta ei myöskään pysty kirjoittamaan mistään iloisemmastakaan asiasta. Itselläni on juuri tämä kevät ja alkukesä ollut sellaista vuoristorataa etten ole halunnut oksentaa sitä tänne blogin puolelle.
Nyt päätin tarttua härkää sarvista ja laittaa #blogiperjantain kunniaksi hieman taustaa miksi aloin aikanaan bloggaamaan ja mitä ehkä toivon blogin tuovan tulevaisuudessa elämääni.
Kysyt nyt ehkä mikä ihmeen #blogiperjantai...?
Kurkkaapa tästä linkistä Rouva Sanan blogiin. Vuosi sitten päivänvalon nähnyt #blogiperjantai on tänään entistä näyttävämpi. Ja jos et tiedä mihin suunnistaa tänä iltana, niin lähdepä käymään Jumbossa - siis siellä kauppakeskuksessa ja sieltä Suomalaisessa Kirjakaupassa. Löydät sieltä Rouva Sanan ja neljä muuta huippubloggaajaa. Itse en sinnekään valitettavasti pääse lähtemään, mutta huippuilta tiedossa!
#blogiperjantain teemana on ”Tee blogin avulla unelmistasi totta”.
Mikä sitten on unelmani blogin suhteen?
Kun postasin ensimmäisen kerran 6.kesäkuuta 2014 - eli siitähän on juuri tullut viisi vuotta! - niin ajatuksena oli kirjoittaa kaikesta sydäntä lähellä olevasta - pihasta ja puutarhasta, matkustelusta, pihapuuhasteluista ja rakentelusta...Mutta sitten tulikin elämääni oman yrityksen perustaminen ja töiden tekeminen ihan hullun lailla aina silloin kun niitä oli, joten blogi jäi taka-alalle. Tai kirjoittelusta tuli kausiluonteista - kun oli paljon töitä ja pitkiä päiviä, niin eipä tehnyt mieli istahtaa koneen ääreen vielä kotonakin.
Tänä vuonna tuossa alkuvuodesta kävi mielessä, että blogia voisin hieman laajentaa - tai muuttaa tai tehdä toisen blogin, joka olisi enemmän yritykseeni liittyvä. Siellä ohjeistaisin ja kertoisin pienyrittäjien tärkeistä ja ajankohtaisista asioista, neuvoisin ja kouluttaisin talouden kiemuroihin. Mutta taas elämä teki tepposet sekä hyvässä että pahassa. Töitä alkoikin olla niin paljon ettei taaskaan jää aikaa istahtaa koneelle (hmmm - ehkä huono tekosyy) ja läheiseni sairauden paheneminen verottaa paljon tunteja sekä energiaa ettei ajatukset pysy koossa ja blogin kirjoittaminen tuntuu toisarvoiselta.
Nyt kun sain avattua tyhjän lehden ja siihen tekstiä, niin tuntuu että postamiseen voisikin oikeasti löytyä aikaa. Ja onhan tuolla instan puolella minulla vilkkaampaa toimintaa - kuvia kun ei pahemmin tarvitse selittää. Voisihan niitä kuvia avata täällä tarkemmin ja ehkä siitä saisin taas kimmokkeen kirjoittamiseen.
Olipa vaikeaa pitkän ajan jälkeen saada tekstiä paperille - mutta ehkä tästä taas aktivoituu tämäkin.
Osallistutko sinä tänään #blogiperjantaihin?
Helteisen päivän terveisin
-Pia-
