Tämä vuosi alkaa olla jo loppusuoralla - onneksi.
Vuosi on ollut raskas ja vaikea, kiireinen ja väsyttävä.
Ilon hetkiä on ollut hetkittäin, mutta suurinta osaa ajasta ovat suru ja huoli, sairaus ja hoivaaminen vieneet voimia ja iloa päivistä.
Olen tämän vuoden aikana oppinut viimeistään - olen kyllä tähänkin saakka - kunnioittamaan ja arvostamaan omaishoitajia. Niitä arjen pyörittäjiä sairaan ihmisen apuna. Siinä sivussa elämässä omaa elämää ja hoitamaan työnsä ja kotinsa kunnialla.
Itse en ihan 24 tuntia vuorokaudessa toimi fyysisesti toisen apuna, mutta henkisesti voisi laskea tunnit vuorokaudessa tuohon määrään saakka.
Olemme saaneet apua kotihoidosta, josta siitäkin olen joutunut stressamaan onko sovitut asiat hoidettu ajallaan tai laisinkaan, mitä sopimuksen mukaiset työt oikeasti pitävät sisällään, kuinka asioiden hoitamisesta maksettava korvaus oikeasti lasketaan ja miksi maksettavaan korvaukseen ei oteta alentavasti huomioon mm. asiakkaan lainanlyhennyksiä pankille.
Tuntuu tyhmältä listata asioita, joita elämä on tuonut vastaan ja selitellä miksi en ole postannut lähes puoleen vuoteen ja sitä ennenkin todella vähän koko vuoden aikana. En ole koskaan halunnut avautua julkisesti asioistani - tämäkin kirjoitus tuntuu todella vaikealta avaukselta vaikka asioita en tämän tarkemmin kerrokaan. Usein vaan väsymys ja loppuunpalaminen ottavat painiotteen ja selättävät
matolle. Silloin tekee mieli vain käpertyä sohvan nurkkaan itkemään
pahaa oloa. Hassua vaan, että samalla on tuntenut huonoa omaatuntoa siitä ettei yhtäkään kirjoitusta ole julkaissut.
Elämässä on kuitenkin myös paljon hyvää - ja niitä hyviä hetkiä ja tilanteita haluan vaalia.
 |
| Työ tuo iloa - minulla on ihanat asiakkaat! |
Esimerkiksi se, että eilen aloitin jouluvalmistelut. Pesin ikkunoita, sijoitin joulutyynyt sohvalle ja tuoleihin, leivoin ensimmäisen taatelikakun ja laitoin jouluradion soimaan netin kautta. Ja tänne blogin puolelle vaihdoin banneriin jouluaiheiset kuvat.
Joulukorttiaskarteluun olen haalinut varaston täydennystä ja ajatuksissa on jo minkälaisia tänä vuonna korteista tulee. Pienenä mustana pilvenä on tuo käynnissä oleva postilakko ja sen pituus. Toisaalta he lakkoilevat hyvän asian puolesta - oman toimeentulonsa - mutta harmittaa, jos joulukorttipostit eivät mene ajoissa perille. Lähimmillehän kortit voi toimittaa itse, mutta pidemmälle tarvitaan noita tärkeitä postiljooneja.
Ja kun askartelun makuun pääsee, niin pitää kaivaa kaikki ohjeet taas esiin ja yhdestä niistä olen postannutkin aikaisemmin - eli kuinka saa servetistä tehtyä korttipohjan.
Tällä ohjeella saat vaikka minkälaisia kuvia ja kortteja tehtyä - kurkkaa miten muutin valkoisen siniseksi! Ja
täältä löydät kuvia minkälaisia kortteja noista syntyi... Jotain kaunista täytyisi tänäkin vuonna valmistaa.
 |
| Suuri ilo oli, kun ensilumi satoi maahan - ei kuitenkaan jäänyt kuin pariksi päivää. |
Pienen pieniä iloisia asioita tapahtuu - niistä pitää osata napata kiinni ja nauttia.
Oikein ihanaa marraskuun puoliväliä ja iloista joulun odotusta!
-Pia-
