Matkustimme mieheni kanssa pitkästä aikaa ulkomaille. Minulla ei ole mitään kaukokaipuuta matkustaa pitkälle - osittain varmaan lentopelkoni vuoksi, mutta tuonne olen valmis lähtemään aina uudestaan. Ja kun pitkästä aikaa Suomesta sinne suoraan lennetään, niin sinne oli sitten myös päästävä. Suuntasimme siis Azoreille - noille Portugaliin kuuluville upeille saarille n.2000 km päähän mantereelta länteen keskelle Atlanttia.
Vietimme siellä kahdeksan ihanaa sateetonta päivää vaikka jokaisen päivän kohdalla sääennusteet ensin uhkailivat sateella - sadepäiväthän siellä ovat ihan tyypillisiä ja niihin pitää varautua kun noille tuliperäisille pienille saarille matkustaa - mutta me onnekkaat saimme nauttia +19 asteen lämpötilasta, lämpimistä öistä, auringosta ja Atlantilta puhaltavasta kevättuulesta.
Oli ihanaa vain olla kahdestaan ja nauttia elämästä, nukkua ja syödä hyvin, kävellä käsikädessä pitkin rantakatua ja pysähdellä jäätelölle aurinkovarjon alle. Mitään aikatauluja emme olleet laatineet ja se oli juuri oikea tapa hengähtää rankan arkielämän välillä. Saimme hetken olla ajattelematta muita kuin itseämme. Se teki hyvää!
Arkielämä kyllä saavutti minut lomalla - mutta onneksi iloisella yllätyksellä. Kotiinlähtöä edeltävän päivän aamuna paikallista aikaa klo 6 sain puhelun ja sen myötä yritykseni sai uuden ison asiakkaan. Ihan huippufiilis! Nyt viikon kaikki arkipäivät täyttyvät töistä ja kalenteri on täynnä merkintöjä - ja minä tykkään kun saan tehdä vaihtelevia töitä, jotka kaikki kuitenkin kietoutuvat taloushallintoon ja järjestelmäkehitykseen. Numeroita ja parametreja - jee!
Muutoin elämä on kulkenut joskus jopa vähän surullistakin tietä eteenpäin. Huoli lähimmäisen terveydestä on päälimmäisenä ajatuksena joka päivä - eihän kukaan meistä nuorene, mutta kun vanhuuden tuomat muutkin ikävät asiat alkavat korostua, niin huoli ja usein myös turhautuminen nousevat päälimmäisiksi tunteiksi. Tässä kyllä tulee huomanneeksi ettei minusta olisi ollutkaan hoitajaksi vaikka joskus pienenä niin ajattelinkin.
Huhtikuun päivälämpötilat kipusivat jo yli kahdenkymmenen Suomessakin - kunnes tuli vappu ja perinteinen vappusää: räntää, tuulta, kylmää, pakkasta...
Mutta se on kevät - Suomen kevät! Nautitaan siitä ja jaksetaan odottaa rauhassa niiden taimien kanssa ennenkuin niitä ulos istutetaan. Kesä on vasta edessäpäin.
Aurinkoa päivääsi
-Pia-
