lauantai 11. tammikuuta 2020

Mietin mitä jää kun mä lähden täältä...

... mut ei syytä huoleen - se päivä ei oo vielä tänään... (cheek)

Laulun sanoin aloitan vakavasta aiheesta. Pinkit korkokengät -blogin Maiju kirjotti aiheesta, joka koskettaa varmasti monia ja minuun se kolahti, koska itse olen juuri näitä samoja asioita pohtinut jo pidemmän aikaa.

Oletko ajatellut mitä sitten 'kun minua ei enää ole' tai kuten Maijukin kirjoittaa, tärkeää olisi myös miettiä 'kun en enää muista'.

Eliniän pidentyminen tuo mukanaan muutakin kuin pidemmän elämän. Elimistömme ei ehkä toimikaan 100% varmuudella loppuun saakka kunnolla ja tulee kaikenlaisia kremppoja, sairauksia ja ongelmia. Osaan voi vaikuttaa itse elämällä säännöllistä terveellistä elämää, liikkumalla ja syömällä oikein suositusten mukaan. Mutta kun emme näe sisuskaluihimme, niin oikeasti emme tiedä mitä tuolla sisällä tapahtuu. Ja varsinkin mitä pääkopassamme tapahtuu. Pikkuhiljaa.

Siksi olisi tärkeää miettiä myös sitä mitä sitten 'kun minua ei enää ole'. Tehdä asioista listaa ja kerätä tärkeät tiedot yhteen paikkaan, kertoa läheisille mistä mitäkin löytyy ja mitä haluaa tapahtuvan, kun aika on. Ja se mitä itse olen pohtinut - yrittäjänä pitää listata yritykseen liittyvät ohjeet: verojen maksu, yrityksen sopimukset, tiedottaminen viranomaisille...

Kuulostaa tylsältä ja raa'alta. Mutta mielestäni on hyvä ajatella asioita hieman pidemmälle kuin juuri lähihetkeen ja seuraavaan päivään - sekin kun voi olla se viimeinen. Ja onhan se jälkeenjääville helpompaa, kun tietävät miten toimia, jos siitä on puhuttu tai siihen löytyy ohjeet. Ei ole meinaan helppoa lähteä miettimään läheisen kuoleman jälkeen näitä asioita. Siinä surun ja ikävän keskellä hoitaa arkisia asioita, joiden hoitamiseen on aikaa vain rajatusti. Kyllä se verottaja ja valtio ottaa omansa korkojen kera, jos niitä ei ole ajallaan hoidettu.

tiilitehdas uuni valoa tunnelin päässä


Toinen asia, johon Maijukin kirjoituksessaan viittasi - omasta kokemuksestaan, oli että olisi erittäin tärkeää miettiä sitä - kun vielä pystyy - että mitä sitten 'kun en enää muista'.

Eliniän pidentyminen tuo suurelle osalle ihmisistä juuri tämän sairauden vaikka muita sairauksia ei olisikaan. Muisti - miten pieni ja tärkeä osa ihmisen ihmisarvoista elämää.

Muistin heikkeneminen voi olla pitkäaikainen prosessi - vähitellen tapahtuvaa niin ettei itse siihen edes kiinnitä huomiota - eikä läheisetkään juuri. "Kylläpä meni nyt nimet sekaisin" "Miten en osaa laittaa sukkia jalkaan" Tai sitten se voi olla yht'äkkinen ja nopea - olet kävelemässä töihin etkä enää muistakaan mitä olit tekemässä.

Ja kun muisti pettää, niin siinä jää läheisille aikamoinen työsarka hoitaa päivittäiset, viikottaiset ja juoksevat asiat. Noiden asioiden läpikäynti siinä samalla, kun näkee läheisen olevan läsnä, mutta kuitenkin poissa, on erittäin raskasta. Mistä saada apua, mitä apuja on saatavilla, onko apu varmasti oikeanlaista, eihän kukaan vedä välistä... Näihin asioihin kun olisikin sellainen yhteenveto, kirja, opas, josta löytyisi kaikki tarvittava tieto - nyt tarvot itse suossa, josta aina joku osa kantaa ja toinen osa pettää alta - tappelet omaisen oikeuksista, omista oikeuksistasi. Ja siinä samassa pyörität omaa arkeasi ja parisuhdettasi iloineen ja suruineen, töitä ja mahdollisia harrastuksiakin siinä sivussa.

haloilmiö taivas


Tulipa pohdintaa heti vuoden alkuun. Ja unohdin ihan toivottaa hyvää uutta vuotta 2020!

Muista tänäkin vuonna pitää itsestäsi ja läheisistäsi huolta!

-Pia-













sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Jouluun on vielä...

...30 päivää...

Lähes päivälleen kaksi vuotta sitten sain jostain innostuksen askarrella lumihiutalekranssin. Muistatko? Ei se mitään - tässä on sinne linkki...

Aiheeksi tulivat lumihiutaleet - niitä kun ei näkynyt silloinkaan täällä etelässä. Oi miten kaipaankaan lunta ja pakkasta - tänään sentään oli muutama aste miinuksen puolella, mutta lumesta ei edelleenkään ole tietoakaan. No - ehkä hyvää kannattaa odottaa...

Tuon parin vuoden takaisen kranssin tein ihan oikeista kuusenhavuista - kauniita ja tuoksuvia, mutta ei hyvä idea pidemmän päälle. Katon rajassa ilman vettä olevat havut pudottivat koko joulun ajan neulasiaan - aamuisin oli aina kranssin muotoinen rinki lattialla. Onneksi meillä ei ole kotieläimiä, jotka olisivat levittäneet nuo neulaset pitkin ja poikin.

valokranssi kultainen lasipallo


Seuraavana jouluna - eli viime vuonna - aidot kuusen havut saivat väistyä muovisten kuusenoksien tieltä. Eihän niitä mitenkään voi verrata oikeisiin, mutta pysyväthän neulaset paremmin kuin aidoissa, jotka Nuuttina olivat jo ihan ruskeat rangat vain.

valokranssi lasipallo


Tänä vuonna tuunasin tuota kranssia vielä vähän. Vaihdoin lumihiutaleet palloihin. Punaisiin ja kultaisiin. Lisäsin vielä patterikäyttöisen led-valonauhan. Ja tällainen siitä sitten tuli.

valokranssi


Itse olen tyytyväinen vaikka en mikään kädentaitaja olekaan.
Vähän vielä siistimistä ja ripustuslankojen piilottelua - ja kuten vanha sananlasku sanoo: 
laulaa se variskin äänellään. Eli jokainen taitojensa mukaan.


Oikein kivaa marraskuun loppua 
ja tulevan adventin ajan odotusta!

-Pia-