perjantai 7. kesäkuuta 2019

#blogiperjantai

Joo-o. Enpä ole aikoihin avannut bloggeria ja saanut aikaiseksi kirjoittaa ajatuksia.

Joskus elämä vaan tuo eteen sellaisia tapahtumia ettei niistä halua eikä pysty kertomaan, mutta ei myöskään pysty kirjoittamaan mistään iloisemmastakaan asiasta. Itselläni on juuri tämä kevät ja alkukesä ollut sellaista vuoristorataa etten ole halunnut oksentaa sitä tänne blogin puolelle.

särkynyt sydän


Nyt päätin tarttua härkää sarvista ja laittaa #blogiperjantain kunniaksi hieman taustaa miksi aloin aikanaan bloggaamaan ja mitä ehkä toivon blogin tuovan tulevaisuudessa elämääni.

Kysyt nyt ehkä mikä ihmeen #blogiperjantai...?

Kurkkaapa tästä linkistä Rouva Sanan blogiin. Vuosi sitten päivänvalon nähnyt #blogiperjantai on tänään entistä näyttävämpi. Ja jos et tiedä mihin suunnistaa tänä iltana, niin lähdepä käymään Jumbossa - siis siellä kauppakeskuksessa ja sieltä Suomalaisessa Kirjakaupassa. Löydät sieltä Rouva Sanan ja neljä muuta huippubloggaajaa. Itse en sinnekään valitettavasti pääse lähtemään, mutta huippuilta tiedossa!

#blogiperjantain teemana on ”Tee blogin avulla unelmistasi totta”.


Mikä sitten on unelmani blogin suhteen?

Kun postasin ensimmäisen kerran 6.kesäkuuta 2014 - eli siitähän on juuri tullut viisi vuotta! - niin ajatuksena oli kirjoittaa kaikesta sydäntä lähellä olevasta - pihasta ja puutarhasta, matkustelusta, pihapuuhasteluista ja rakentelusta...Mutta sitten tulikin elämääni oman yrityksen perustaminen ja töiden tekeminen ihan hullun lailla aina silloin kun niitä oli, joten blogi jäi taka-alalle. Tai kirjoittelusta tuli kausiluonteista - kun oli paljon töitä ja pitkiä päiviä, niin eipä tehnyt mieli istahtaa koneen ääreen vielä kotonakin.

rodo


Tänä vuonna tuossa alkuvuodesta kävi mielessä, että blogia voisin hieman laajentaa - tai muuttaa tai tehdä toisen blogin, joka olisi enemmän yritykseeni liittyvä. Siellä ohjeistaisin ja kertoisin pienyrittäjien tärkeistä ja ajankohtaisista asioista, neuvoisin ja kouluttaisin talouden kiemuroihin. Mutta taas elämä teki tepposet sekä hyvässä että pahassa. Töitä alkoikin olla niin paljon ettei taaskaan jää aikaa istahtaa koneelle (hmmm - ehkä huono tekosyy) ja läheiseni sairauden paheneminen verottaa paljon tunteja sekä energiaa ettei ajatukset pysy koossa ja blogin kirjoittaminen tuntuu toisarvoiselta.

Nyt kun sain avattua tyhjän lehden ja siihen tekstiä, niin tuntuu että postamiseen voisikin oikeasti löytyä aikaa. Ja onhan tuolla instan puolella minulla vilkkaampaa toimintaa - kuvia kun ei pahemmin tarvitse selittää. Voisihan niitä kuvia avata täällä tarkemmin ja ehkä siitä saisin taas kimmokkeen kirjoittamiseen.

Olipa vaikeaa pitkän ajan jälkeen saada tekstiä paperille - mutta ehkä tästä taas aktivoituu tämäkin.

Osallistutko sinä tänään #blogiperjantaihin?


Helteisen päivän terveisin

-Pia-





maanantai 6. toukokuuta 2019

Huhtikuu meni menojaan

Tapahtumarikas ja helteinenkin huhtikuu hujahti ohi ihan huomaamattani ja toukokuu toi tullessaan taas keväiset pakkasyöt.

Matkustimme mieheni kanssa pitkästä aikaa ulkomaille. Minulla ei ole mitään kaukokaipuuta matkustaa pitkälle - osittain varmaan lentopelkoni vuoksi, mutta tuonne olen valmis lähtemään aina uudestaan. Ja kun pitkästä aikaa Suomesta sinne suoraan lennetään, niin sinne oli sitten myös päästävä. Suuntasimme siis Azoreille - noille Portugaliin kuuluville upeille saarille n.2000 km päähän mantereelta länteen keskelle Atlanttia.

Azorit


Vietimme siellä kahdeksan ihanaa sateetonta päivää vaikka jokaisen päivän kohdalla sääennusteet ensin uhkailivat sateella - sadepäiväthän siellä ovat ihan tyypillisiä ja niihin pitää varautua kun noille tuliperäisille pienille saarille matkustaa - mutta me onnekkaat saimme nauttia +19 asteen lämpötilasta, lämpimistä öistä, auringosta ja Atlantilta puhaltavasta kevättuulesta.

Azorit

Oli ihanaa vain olla kahdestaan ja nauttia elämästä, nukkua ja syödä hyvin, kävellä käsikädessä pitkin rantakatua ja pysähdellä jäätelölle aurinkovarjon alle. Mitään aikatauluja emme olleet laatineet ja se oli juuri oikea tapa hengähtää rankan arkielämän välillä. Saimme hetken olla ajattelematta muita kuin itseämme. Se teki hyvää!

Azorit Ponta Delgada



Arkielämä kyllä saavutti minut lomalla - mutta onneksi iloisella yllätyksellä. Kotiinlähtöä edeltävän päivän aamuna paikallista aikaa klo 6 sain puhelun ja sen myötä yritykseni sai uuden ison asiakkaan. Ihan huippufiilis! Nyt viikon kaikki arkipäivät täyttyvät töistä ja kalenteri on täynnä merkintöjä - ja minä tykkään kun saan tehdä vaihtelevia töitä, jotka kaikki kuitenkin kietoutuvat taloushallintoon ja järjestelmäkehitykseen. Numeroita ja parametreja - jee!

Muutoin elämä on kulkenut joskus jopa vähän surullistakin tietä eteenpäin. Huoli lähimmäisen terveydestä on päälimmäisenä ajatuksena joka päivä - eihän kukaan meistä nuorene, mutta kun vanhuuden tuomat muutkin ikävät asiat alkavat korostua, niin huoli ja usein myös turhautuminen nousevat päälimmäisiksi tunteiksi. Tässä kyllä tulee huomanneeksi ettei minusta olisi ollutkaan hoitajaksi vaikka joskus pienenä niin ajattelinkin.

Huhtikuun päivälämpötilat kipusivat jo yli kahdenkymmenen Suomessakin - kunnes tuli vappu ja perinteinen vappusää: räntää, tuulta, kylmää, pakkasta...

Mutta se on kevät - Suomen kevät! Nautitaan siitä ja jaksetaan odottaa rauhassa niiden taimien kanssa ennenkuin niitä ulos istutetaan. Kesä on vasta edessäpäin.


Aurinkoa päivääsi

-Pia-