Ihana ihana maaliskuu

Miten ihana maaliskuu meillä onkaan ollut. Nyt se käy jo viimeisiään ja vaihtuu jo seuraavaan.

Kokosin kuluneesta kuukaudesta pari kollaasia. 

Blogin puolella

KIIVETTIIN TIKAPUILLE     LISÄTTIIN VERKKOJA

ULKOILTIIN     IHASTELTIIN KEVÄTKUKKIA

 Maaliskuun kuulumisia jaoin ahkerasti INSTAGRAMISSA

Ihastelin KEVÄÄN ETENEMISTÄ

 Rakastuin KÄÄPIÖSNAUTSERIIN

Kuukauteen kuului paljon HERKUTTELUA

Millainen sinun maaliskuusi oli?

Kevätaurinkoisin pääsiäisterveisin

-Pia-

edit 9.4. Osallistun näillä kollaaseilla Pienen Linnun kollaasi-haasteeseen Maaliskuu!

Riippuvuus - hyvä vai huono?

Minulla on riippuvuus!

Tänä vuonna olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja päättänyt liikkua säännöllisesti. Hyvä alku tälle oli jo viime vuonna loppukesästä, kun aloitin joka-aamuiset pyörälenkit lähimaastossa. Muistan hyvin ensimmäisen pyörälenkin, jolloin tuntui että kuolen ensimmäiseen ylämäkeen - fillarini on ihan tavallinen vaikkakin muka 21-vaihteinen. En kuitenkaan osaa käyttää kuin neljää-viittä vaihdetta... Eikä oikein ole ollut tarvettakaan, kun pyörälenkit ovat olleet sellaisia sunnuntaiajeluja - joskus eksyneenä matkaa on kertynyt useampi kymmenen kilometriä, mutta pääsääntöisesti lenkit ovat olleet kauniina päivänä hissun kissun maisemia ihaillen. Kunnes sitten viime kesänä päätin tehdä kuntoremontin ja pyöräillä aamuisin pienen lenkin.

Ja todellakin - ensimmäiset lenkit olivat tuskaa!!!!

28.9.2017

Mutta päätin sinnikkäästi jatkaa ja jo muutaman päivän kuluttua - ehkä viikko siinä meni - aloin jo kaipaamaan aamulenkkiä ja rehkimistä. Voi miten hyvä olo siitä jälkeenpäin tulikaan. Fillaroinnissa on se hyvä puoli, että rankan ylämäen jälkeen yleensä tulee edes pieni alamäki, jolloin voi hetken hengähtää ja palautua.

Sitten tuli alkutalvi ja liukkaat kelit - pyöräily jäi.

Kantapääni on ollut viime kesästä lähtien kipeä - plantaarifaskiitti, kuten terveyskirjastot sitä kutsuvat ;)

Menee aikoja ettei kipua ole, mutta sitten taas se pahenee ja aamuisin tai pitkään paikalla olleena kantapään venyttely on aiheellista, jotta saan taas käveltyä ilman kipua. Tämä on aiheuttanut senkin etten kovin mielelläni ole kävellyt pitkiä matkoja - luulin että tuo kipu siitä vain yltyisi. 

Mutta päätin ottaa härkää sarvista ja kunnon talven tultua ja pakkasten paukkuessa otin tavaksi käydä aamulenkillä kävellen. Tärkeää oli löytää hyvät jalkineet - ja sellaiset olin jo vuosi sitten ostanut ja nyt ne löytyivät unohdettuina kaapin pohjalta :D 

Ensin pieniä lenkkejä lähimaastossa ja pikkuhiljaa pidempiä ja pidempiä... Kovimpina pakkasaamuina en törmännyt kehenkään kanssakulkijaan - koirien pissattajatkin olivat kääntyneet kotiportilla jo takaisin sisään.

29.3.2018

Ja niin tulin taas liikunnasta riippuvaiseksi.

Jos en jostain syystä aamulla kerkiä kävelemään, niin "päivä on pilalla". Lyhyempikin lenkki riittää, jotta saan hengitettyä raitista ilmaa, veren kiertämään ja ajatukset selkeytymään. Lyhyempi lenkkini kestää yleensä puolituntia ja pidempi sitten viidestäkymmenestä minuutista ylöspäin.

29.3.2018

Ja mikäpä on näissä meidän maisemissa ulkoillessa. Paljon peltoja, mäkiä, hiljaisia teitä ja linnunlaulua. Ei tarvita muuta!

Vielä on matkaa ja kilometrejä siihen, että olen hyvässä kunnossa, mutta lähtökohtani olikin lähes nolla. Nuoruuden harrastusmielisen kilpaurheilu-uran päätyttyä säännöllinen liikkuminen oli jäänyt ihan kokonaan työuran, sinkkuelämän hupsutusten ja parisuhteen jalkoihin, mutta jostain se on aloitettava!

29.3.2018

Tulossa on pitkä viikonloppu ja ainakin sääennusteen mukaan ihan huippuhyvät ulkoilusäät. Ei muuta kuin talvilenkkarit jalkaan ja pipo päähän - äläkä unohda aurinkolaseja!

Ihanaa alkavaa pääsiäisviikonloppua!

Hymyillään kun tavataan - lenkkipolulla!

-Pia-

Muscarit ruukussa

Ihan normaali arki tuntuu vievän kaikki mehut tästä naisesta. Minulle kevät on aina niin vaikeaa aikaa - kevätväsymys on tuntunut iskeneen kunnolla vaikka kuvittelin jo että tänä vuonna olisin siltä säästynyt.
Kummallisesti minuun vaikuttaa lisääntynyt valo ja kevään tulo - ne eivät anna virtaa vaan olo tuntuu raskaalta ja masentuneelta. Ja lisää vettä myllyyn tulee joka tuutista, kun kevään tuloa hehkutetaan ja voivotellaan, että vielä talvi pitää otteessaan...
Onkohan siellä toisessa päässä muita joille kevät tuo samanlaisia fiiliksiä?

Pientä lohtua ja iloa tuovat sentään keväiset tulppaanit ja narsissit. Ja vihdoin löysin havittelemiani valkoisia helmililjojakin. Ruokaostosten lomassa kärryyn nappasin pari ruukullista näitä ihastuttavia kevään kukkijoita. Saavat kukkia rauhassa sisällä, kunnes tulee keväällä aika istuttaa ne kukkapenkkiin pihalle. Sinisiä pihalta löytyykin jo paljon - nämä kun leviävät ihanan nopeasti. Nyt sitten saan lisää valkoisiakin - näissä kahdessa ruukussa on niin paljon pikkusipuleita, että saan runsaasti istutettavaa kunhan maa on sula...

Pientä pääsiäisasetelmaa kehittelin pikkuliljoista...

Suojaruukkuun lisäksi koristeheinää, höyheniä ja koristemunia. Yksinkertainen pääsiäiskoriste on valmis - jopa minä osasin :)

Vaihdoin tähän kultaiseen suojaruukkuun pikkunarsissien tilalle helmililjat kuten olin suunnitellutkin. Ja lyhtyyn pääsiäisen kunniaksi sytytin keltaisen kynttilän - eipä sitä muuta tarvita tunnelmaa luomaan.

Ihanaa että on perjantai ja edessä kiva viikonloppu. Virpojatkin ovat liikkeellä!

Ja koska on perjantai, niin on myös Tainan kukkailottelun aika!

Ihanaa palmusunnuntai-viikonloppua!

-Pia-

Vihertäähän se!

Oi-joi tätä maaliskuun alkua!

Upeat aurinkoiset päivät saavat mielen virkistymään entisestään ja ajatukset väkisinkin kääntyvät jo kevääseen. Valon lisääntyminen on kyllä huimaa päivä päivältä - tässä kuussahan on kevätpäivän tasauskin - tasan kahden viikon päästä. Sen jälkeen viimeistään alkaa kevät!

Postilaatikkoon kolahti tänään Viherpeukaloitten kuvastokin juuri sopivasti - pystyisinkö pitämään tilauslistan pienenä....

Viikonloppuna mies puhdisteli noita linnunpönttöjä ja minä raksin puista ja pensaista väärään suuntaan sojottavia oksia. Napsin koivuistakin pieniä oksia ja oksien latvoja ja niistä sitten elinvoimaisimpien näköiset pääsivät sisään maljakkoon.

Ja nythän ne sitten jo vihertävät! Vai näenkö näkyjä?

Näihinhän tätä menoa tulee kunnon hiirenkorvat pääsiäiseen mennessä.

Ja siitä sitten ajatus siirtyikin tuleviin päiviin - pääsiäinenhän  on jo ihan nurkan takana. Jokohan nyt jo voi vähän laittaa koristeita esiin. Vaikka aurinko paljastaakin kotona kaikki pölypaikat, niin pakko oli jo aloitella pääsiäiskoristeiden kanssa. Kauppareissulla ruokakaupasta tarttui pikkunarsissiruukku mukaan, kun siinä oli jo mukavan isot nuput päissä. Nämä aukeavat varmaan jo parin päivän päästä kun lämpöiseen pääsivät.

Oikeastaan tähän suojaruukkuun ajattelin helmihyasintteja - valkoisia, mutta niihin en ole vielä törmännyt tai edes juurikaan etsinyt, joten narsissit saavat nyt ainakin aluksi istahtaa siinä.

* * *

Jaa-a. Olemmekin vähän jännän paikan edessä, kun meille tulee viikoksi hoitoon pieni 11-vuotias kääpiösnautseri! Kummitytön musta ihana Bono tulee meille heidän lomansa ajaksi - meillä ei olekaan ollut koiria yökylässä saatika sitten pidempää aikaa.... Ihanaa, että lupailevat pakkasten hellittävän, niin päästään rennommin pikkulenkeille tuon ihanan vanhuksen kanssa. Tiedossa siis lokoisia hellyttelyhetkiä ja pikkulenkkejä kakkapussin kera :) Ja instagram täyteen kuvia pikkumustasta.

Aurinkoisia maaliskuun päiviä

ja häikäiseviä hankia!

-Pia-

Kevät keikkuen tulevi - ainakin tikkaiden päässä

Maaliskuu on lähtenyt vauhdilla käyntiin.

Kummasti se kuukauden vaihtuminen toi ihan selvästi keväisemmän olon - minullekin, joka rakastan yli kaiken talvea ja varsinkin helmikuuta.

Mutta linnut laulavat ihan selvästi jo kevättä rinnassaan ja lumi sulaa melkein silmissä teiden varsilta.

Entäpä sitten aurinko - sehän paistaa paljon lämmittävämmin kuin helmikuussa. Ainakin päivälämpötilat nousevat tuonne neljään viiteen pakkasasteeseen, kun viime viikolla päivälläkin paukkui viisitoista astetta.

Tai sitten se on vaan psykologinen juttu että virallinen kevätkuukausi tuo sen kevään. Sama se. Ulkona on kevät!

Ja ennen kuin päiväpakkaset kokonaan häviävät, niin vielä on aikaa putsata lintujen pöntöt kesää varten.

Talvella olikin vaan hyvä, että pesissä oli vielä heiniä ja sulkia, jotta niihin yöksi majoittuvat linnut saivat suojaa pakkasia vasten. Mutta nyt kun päivät pitenevät ja linnuillakin ihan selvästi on alkanut kevättouhut, niin on hyvä aika putsata pöntöt uusia tulijoita varten.

Siispä tikkaat varastosta ja mies kiipeämään puihin. Minähän en tikkaille nouse - keittiötikkaat ovat korkeimmat mihin suostun kipuamaan. Sen verran on korkeanpaikan kammoa ja tasapainoaisti heittää, että jätän kiipeämiset suosiolla miehelleni.

Pihapiirissämme on neljä linnunpönttöä. Veljeni niitä nikkaroi parisen kevättä sitten ja kumpanakin keväänä niihin on lintuja muuttanut. Pariin pönttöön on ollut useampiakin lajeja tuloillaan - joku niistä sitten on ollut vahvin tai röyhkein ja pesinyt koko kesän. Kirjosieppohan on tosi ärhäkkä valtaamaan toisten pesiä. Ja niitä tässä pihapiirissä on joka vuosi paljon laulelemassa, joten niille ainakin tuntuu pöntöt kelpaavan.

Nyt on siis hyvä aika linnunpönttöjen siivoamiseen. Pakkanen pitää pieneliöt (lintukirput ja muut öttiäiset) horroksessa, joten niiden tarttumista ja leviämistä ei tarvitse pelätä. Ja linnuilla ei ihan vielä ole pesätouhut menossa, jolloin pesistä ei löydy vielä uusia pehmusteita eikä varsinkaan munia.

Mies putsasi pöntöt ja ripusti ne takaisin puihin - nyt siis vaan odottamaan kevään ensimmäisiä asukkeja.

Pihapuuhastelujen jälkeen olikin aika siirtyä naapuriin äidilleni iltapäiväkahville. Mustikkapiirakkaa ja pullaa maitokahvin kera - ei paha!

Mitenkä sinun viikonloppusi sujui?

-Pia-

Tervetuloa kevät ja pihapuuhastelut

Niin se kevät sitten alkoi!

Maaliskuun aurinko on jo paljon lämpimämpi kuin helmikuun - not!

Mutta onhan se ihanaa, että aurinko paistaa vaikka ulkona edelleen paukkuukin pakkanen - ainakin öisin. Päivällä mittari näyttää jo enää noin seitsemää pakkasastetta, joten kevättä kohden kovaa vauhtia ollaan menossa.

Ensimmäiset rapsahduksetkin jo kuuluu hangilta, kun tien vieressä kinokset sulavat.

Ja ensimmäiset pihahommat on sitten tehty!

Eilen huomasin, että pihallamme majaileva jänis/rusakko/pupu oli käynyt kurkkimassa ihanaa suklaakirsikkaani jo "sillä silmällä". Ja ympäri vuoden puun ympärillä oleva kanaverkko näytti niin matalalta, kun mietin minkä kokoinen tuo piha-asukkimme oikein onkaan. Helpostipa se ylettyisi puun alimpiin oksiin ja saisi niistä ihanat makupalat.

Mutta ei - ei tänäkään keväänä!

Hampsin hangessa hakemaan kanaverkkorullan varaston takaa ja sitä sitten kietomaan lisäsuojaksi kirsikalle.

Nyt voin huokaista helpotuksesta - ei pääse jänöjussi helposti nakertamaan oksia.

On siis keväällä odotettavissa taas ihanaa kukintaa...

...ja kesällä maistuvia kirsikoita.

Jokos sinä olet tarkistanut verkotukset kasvien ympärillä?

Nyt on hyvä aika tehdä se.

Aurinkoista maaliskuuta!

-Pia-