Kun elämä on mustavalkoinen...

Kaiken keväthypetyksen keskellä on hyvä muistaa etteihän elämä ole pelkkää karnevaalia ja väriä ja iloa. Se on myös erilaisia harmaan sävyjä.

Maaliskuussa sain facebookissa haasteen kuvata seitsemän päivää mustavalkoisia kuvia jokapäiväisestä elämästäni. Ilman selityksiä.

Keräsin kuvat tähän alle kollaasiin ja selitän niitä parilla sanalla:

ylärivi:
- lähes päivittäin kyyditsen äitiäni milloin lääkäriin milloin kauppaan - luotettava kumppanini sai kunnian aloittaa haasteen
- maaliskuussa innostuin leipomaan sämpylöitä, kakkuja, piirakoita - miksi niin harvoin tulee leivottua?
- maaliskuun rutiineihin kuuluu ehdottomasti edellisen vuoden kirjanpidon loppuun saattaminen ja veroilmoitus

keskellä:
- naistenpäivänä saatu ruusu jaksoi ilahduttaa melkein koko kuukauden, mutta joinakin päivinä olo on yhtä nahistunut kuin kuihtunut kukka

alarivi:
- Helsingin rautatieasema - läpikulkupaikka satoi tai paistoi
- länsimetron asemien liukuportaat ovat pitkät ja lähes aina tyhjät
- pihapupumme on nakertanut pensaita taas talven aikana ja tänään sain siitä kuvan itseteossa

Tavallisia arkikuvia - ei ylenmääräistä aikaista hehkutusta keväästä ja kesästä vaan ihan normaalia päivä kerrallaan elämistä. Onnea on saada elää juuri niinkuin itse haluaa - hitaasti edeten.

Kurkkaa muiden bloggaajien maaliskuun kollaaseja täältä.

Kaunista alkavaa huhtikuuta!

-Pia-

Minä, Fiskars ja humala

Hui miten nopeasti helmikuu meni menojaan.

Upeaa upeampi talvi - paljon lunta ja pakkasta, aurinkoa häikäisemässä hangilla hiihtäjää...

Ja nyt aivan mahtava hankikanto!

Mikä onkaan ihanampaa kuin lähteä ulkoilemaan eikä ole niin väliä missä kulkee, kun tieltä voi poiketa pelloille kävelemään teräksisen hankikannon päälle. Puhtaampaa ja kauniimpaa maisemaa löytyy peltojen keskeltä kuin tuolta koiranulkoiluttajien suosimilta kävelyteiltä ja poluilta.

Ja se mihin hankikantoa kannattaa myös hyödyntää on puutarhahommat! Usko tai älä - pihalla on jo kevättöitä, joita voi huoletta tehdä.

Meillä on terassilta nurmikolle pari metallista kaariporttia, joissa kesäisin kiertää hirmuvauhtia humala. Tuo kaunis, mutta niin agressiivinen lonkeroidensa levittäjä, on saanut mielessäni jo monta vuotta häädön tuosta terassin vierestä - ehkä jo sitten ensi kesänä kun terassia aletaan hieman kunnostamaan.

Ensimmäisen kuvan tilanne on viime vuoden toukokuun viimeiseltä päivältä ja silloin humala oli kiivennyt jo puoleen väliin porttia ja terassin katoksen jalkaa. Ja tuolla portin päällähän näkyy tietysti nuo edelliskesänä kasvaneet ja talven yli jääneet lonkerot.

Siis tuo humalahan kasvaa joka vuosi uudestaan ja viime vuotiset lonkerot jäävät ruskeina ja kuivina känkkyröinä kiinni kaikkeen mihin se on kesän aikana kerinnyt kiertyä. Ja sehän kerkiää. Meillä on portit aivan ryteikköinä aina talvella, kun syksyllä tuota en katko pois vaan jätän sen työn kevääseen.

Ja nythän on kevät. Tai ainakin kevättalvi. Ja hankikanto. Ja portit ovat korkeat - tai vaihtoehtoisesti minä olen lyhyt - joten niihin ylettämiseen tarvitaan jatkoksi joko tikkaat tai sitten kevättalven hankikanto.

Ja avuksi vielä Fiskarsin pienet leikkurit - vanhat, mutta hyvät ja asiansa ajavat leikkurit. Aurinkoinen sää ja hyvä mieli.

Ja niin minäkin yletin porttien päältä leikkaamaan humalan lonkerot pois ja portit ovat siistit odottamaan kevättä.
 

Ja taas vei Fiskarsit voiton humalasta!

Kivaa maaliskuuta - kevät keikkuen tulevi!

-Pia-