Viisi väriä: pinkki

Nyt kyllä otin vaikean värin - pieninä ripauksina löytyy esineistä ja asioista, mutta kuinka hauska tuo väri onkaan! Tulin ihan hyvälle tuulelle, kun kuvailin. 

Kahvimukeja talostamme löytyy aikalailla... Muumimukit ovat kovassa käytössä. Vanhimpiin yritän löytää vielä lautasia - onneksi ne tulivat uudestaan valikoimaan.

Pienemmän wc-tilamme piristää pinkit pyyhkeet ja matto. Lattia on harmaata 10x10 ja seinät valkoista 10x20 laattaa. Kalusteet ovat yksinkertaiset valkoiset. Yleensä tila on sisustettu vihreällä, mutta viime kesänä löysin Jokelan markkinoilta pirteän ja juuri sopivan kokoisen virkatun maton, joka sitten sai seurakseen samaa sävyä olevat pyyhkeet sekä nestesaippuan.

Muistilappuja kuluu, koskapa meillä on tapana jättää viestejä toisillemme. Olenpa jopa reseptejä kirjoittanut näille sydämenmuotoisille muistilapuille. Ja tietysti pinkillä kynällä.
Syksyllä olin niin innoissani omasta toiminimestäni, että pinkit konttoritarvikehankinnat olivat lähteä käsistä...

Ja tietysti puhelimen vara-akku pitää olla pinkki - kun puhelinkin...

Uusin neuletyönikin on pinkeillä raidoilla -no ehkäpä enemmän kuitenkin vaaleanpunaisilla.

Tämä oli nyt neljäs värini haasteessa. Mikähän vaikea väri vielä kuvattavaksi...

Mieli muuttuu - minullakin...

Vajaa vuosi sitten en ollut vielä edes henkilökohtaisesti facebookissa aktiivisesti... En töiden jälkeen enää jaksanut avata konetta - sitä kun muutenkin jo tuijotti 8-12 tuntia päivässä.

Kesällä sitten aktivoiduin sekä faceen että bloggaamiseen. Vielä olen noviisi monella tapaa, mutta kyllä se tästä vielä lähtee.

Ja nyt sitten blogin facebook-sivukin on avattu - hui hai - enpä olisi uskonut itsestäni! 

Tämä olisi ollut muuten hyvä lisä menneeseen haasteeseen "syötyjä sanoja"...

Talvisessa kuvassa lumimarjapensas taipuu painavan lumen alla talon nurkalla. Taustalla näkyvät kuuset ovat kasvaneet hurjasti tämän yhdeksän vuoden aikana. Tuo on ihana kolmen kuusen rykelmä, josta ei yhtäkään voi kaataa pois; muuten jää paljas kohta, kun oksat ovat kasvaneet lomittain...

Alla kuva yhdestä näistä kuusista keväältä 2012.

Viisi väriä: vihreä

Keväinen vihreä tai oikein tumma, lähes läpinäkymätön, metsäkuusenvihreä tuovat mieleen jo pihan kevätpuuhat ja krookukset. Vielä on siihen hetki aikaa, joten tässä sisältä kuvattuna muuta vihreää ja ehkä jotain pihaltakin...

Lasiesineet ovat minun intohimoni. Vanhat esineet varsinkin. Vanhoissa laseissa tuo vihreäkin on erilaista kuin aivan uusimmissa tuotteissa - ehkä syvempää... Ja vanhoissa esineissä on aina jo sitä ajantuomaa särmää ja niillä on jo historiaa. Koluan aina antiikkimarkkinoilla ja osto- ja myyntiliikkeissä sekä kirppareilla lasiesineistöt läpi, jos vaikka löytyisi jotain mielenkiintoista. Niiden ei tarvitse olla mitään arvokasta tai nimekästä - pääasia, että esine miellyttää minua. Tai siis meitä...

Vanhimmasta päästä löytyy muun muassa Kastehelmi-lautanen, halkaisijaltaan 23 cm. Tämä edustaa tuota keväisen vihreää, varsinkin kun valo pääsee lasin läpi... Lautasen saimme anopiltani lahjaksi muutama vuosi sitten. Erikoistapauksissa otamme lautasen pidikkeestään lasivitriinin päältä käyttöön. Se on niin kaunis ja haluan pitää sen ehjänä, joten hieman säästelen sen käyttöä. Toista samanlaista en tule mistään  löytämään.

Samansävyistä vihreää löytyy myös Iittalan pienestä Aalto-maljasta. Siinä säilytän sormukseni ja korut, jotka ovat lähes päivittäin käytössä.

Aamukahvit maistuvat hyviltä Iiittalan HotCool - laseista, joissa niissäkin on tuota keväisen vihreää.

Keräilyintohimoni saalista löytyy myös valaistusta lasivitriinistä. Ylinnä on Jokelassa olleesta vanhantavaran liikkeestä (ei ole enää paikkakunnalla) löytyneet 12 kpl Barokki-jälkiruokakulhoa. Niihin löytyi samalla myös jalallinen tarjoiluastia. Nämä ovat juuri sitä oikeaa tumman vihreän sävyä...
Seuraavalla hyllyllä on uudempaa tuotantoa - vaikkakin vihreän sävy on juuri oikeaa tummaa... Lasit ovat SagaFormin tuotantoa. Löytyivät vuosia sitten Sokokselta. 
Ja alimmalla hyllyllä on 90-luvulla hankitut tummanvihreät Kaj Franckin jälkiruokakulhot. Niistä on monet mustikkakukot, jäätelöt ja mämmit nautittu...

Ja makuuhuoneen lipaston päältähän löytyy tietysti myös vihreää Iittalan Kivi-tuikuista - sekä montaa muutakin väriä.

Tumman vihreää - lähes mustaa - ovat myös Teema-sarjan maitokannu ja Arabian Storybird Omar-kaadin pitkällä nokalla.

Ulkona taas kesällä jättipoimulehden vihreät suuret piparkakunmuotoiset lehdet keräävät aamukasteen ja vaalean vihreät kukkanuput avautuvat kukkimaan... 

Sitä odotellen...

Viisi väriä: musta

Seuraava värini on haastava musta. Värinä ihana, mutta hankala kuvattava - varsinkin näinä harmaina talvipäivinä. Jos aurinko olisi näyttäytynyt, olisi kuvista tullut valoisampia, mutta toivottavasti sain vangittua edes jotain mustan luomasta dramaattisuudesta.

Sen lisäksi mitä jo ensimmäisessä värihaasteessani punaisessa on näkyvissä mustia yksityiskohtia, kotoamme löytyy myös muuta...

Olohuoneemme tehosteseinänä toimii samanlainen tapetti mustana kuin mitä makuuhuoneessamme jo esittelin punaisena. Harmi että tapetin taustaväri tulee noin tummaksi kuvattaessa harmaana päivänä...

Yhdellä tehosteseinällä tapetti luo taustan mustalle sohvalle ja seinävalaisimille.

Valaisimet ovat löytö Kluuvin kauppakeskuksen Xmas Garage pop up - myymälästä; &Bros'n Compleated-sarjaa. Materiaalina on yllättäen pahvi! Valo siivilöityy hauskasti taitteista ja antaa valaisimelle ilmettä. Iltavalaistuksessa vielä paremmin kuin kuvaushetkellä keskellä päivää.

Valaisimia löytyy olohuoneesta myös katosta roikkuen. Kukkavaloksi on valikoitunut Jokelan Antiikkimarkkinoilta aikanaan löydetty vanha Belid-merkkinen valaisin. Tämän mallista ei enää mallistosta löydy, mutta kaikkea muuta kivaa kylläkin... 

Ja lasipöydän päällä roikkuu sitten uudempaa valaisinmallistoa: Secto Designin Atto-valaisin. Tämä tarttui mukaan Turusta sisustusliikkeestä heti kun se oli tullut markkinoille. Sopii hyvin yhteen seinävalaisinten kanssa: kun valon laittaa päälle, niin Attossa tuo sisäpuolen koivu värjäytyy samanväriseksi kuin seinävalaisinten taitteista siivilöityvä valo.

Ja pyöreä muoto viehättää...

Mustaa löytyy myös olohuoneen nojatuoleista; punotut satulavyötuolit ovat Askon Harlekiini-mallistoa - hyvät tuolit istua, mutta harmi ettei enää saa punottuina.

 

 Pieniä yksityiskohtia löytyy esimerkiksi Aarikan Prinssi-kynttilänjalkana...

...ja hauskoina kirjatukina, jotka joululahjapaketista jokunen vuosi sitten löytyi.

Vaikka musta koetaan usein synkäksi sisustusväriksi, jos sen kanssa ei käytetä valkoista raikastamaan, niin meillä tuntuu toimivan punainen ja vihreä oikein hyvin.  

Viisi väriä: punainen

Haaste on kiertänyt eri bloggaajilla jo jonkin aikaa - kannanpa omankin korteni kekoon ja esittelen kotini värejä. Aloitan ehdottomalla lempivärilläni - punaisella.

Aloitetaan kierros keittiöstämme, joka on jo toisessa peräkkäisessä talossamme punainen - ei terrakotta, kuten keittiöfirma oli tarjoamassa, vaan punainen.

Onneksi rakentajamme tunsi meidät jo niin hyvin, että oli kiinnittänyt huomiota keittiöfirman toimitusluetteloon, jossa keittiökaappien väriksi oli merkattu terrakotta... Olisihan se ollut ihan kauhea tilanne, jos vasta rakennuksella olisi tuo huomattu... Alunperin meillä yläkaapit olivat maitolasia alumiinireunalla, mutta toissavuonna vaihdettiin ne vetimettömiksi valkoisiksi. Raikasti kivasti, kun pöytätasokin on paksua (4 cm) valkoista tasoa. Rakas Pomona-spagettisäilytysastia omenakuviolla on matkannut kanssani jo 90-luvulta lähtien. 
Uunin luukusta kuvastuukin jo seuraava kohde...

 

...eli Yrjö Kukkapuron ruokailuryhmä. Tuolta rakkaalta 60-70 luvulta. Ryhmä tuli vastaan jokunen vuosi sitten Habitaressa, kun siellä ensimmäisen kerran oli myös antiikkia. Kauan kiersimme myyjän osastoa ja pähkäilimme ja laskimme rahoja - mutta ei tuota voinut ohittaa. Saman viikonlopun aikana, kun Habitare sunnuntaina loppui, saimme ruokailuryhmän kotiimme emmekä ole kertaakaan katuneet. Ihana vanha musta nahka ja aivan samanvärinen punainen lasikuitu/metallirunko tuoleissa kuin keittiön kaapistot. Täydellinen ostos!

Keittiöstä löytyy myös pieniä punaisia esineitä, kuten seinäkello, joka löytyi kymmenisen vuotta sitten Helsingin Bulevardin Day:stä.

Lisäksi löytyy punaisia Kastehelmi-tuikkukynttilälyhtyjä ja antiikkiliikkeestä (en muista mistä) löytynyt punainen kartio-kaadin.

Olohuonettamme hallitsee vihreä ja harmaa ja niistä tuonnempana, mutta löytyy sieltäkin toki punaista. Kynttilöiden polttaminen on ympärivuotinen tapamme ja siksi kynttilälyhtyjä löytyy vähän joka nurkasta.

Iittalaa, Pentikiä ja vanhaa Aarikkaa sekä tuolla takana on ihana Lapin tuliaisena saatu kynttilänjalka. Tässä näkyy myös - kuten ruokailuryhmässäkin - yksi lempiväreistäni: musta. Mutta siitäkin varmaan myöhemmin...

Makuuhuoneen pitäisi olla rauhallisia värejä, jotta uni olisi rauhallisempaa - sanovat - mutta ei meillä. Sehän on tietysti punainen.

Aivan ihastuttava - mielestäni - tämä tapetti: beigellä samettisella pohjalla punaisia kukkia ja harmaita lehtiä korostettuina kiiltävällä harmaalla rajauksella. Löydettiin tuo rautakaupasta muutama vuosi sitten ja makuuhuoneeseenhan se sitten päätyi. Taustalla näkyy myös punainen verho toisesta makuuhuoneen ikkunasta. Ja vanhan antiikkisen lipaston päällä rakastettuja kivi-tuikkuja eri väreissä... Yksi hääkuvistammekin tuolla vähän pilkistää...

Torkkupeitto on tietysti myös punaista - ja mustaa...

Makuuhuone näkyy keittiöön, joten pitäähän sen olla sävy-sävyyn... Taustalla makuuhuoneen toinen ikkuna punaisine verhoneen ja retro-jalkalamppu - löytö vuosia sitten vanhojen tavaroiden liikkeestä. Ja tietysti punaisena.

Mitä muuta löytyy... No ainakin tällaisia pieniä esineitä sieltä täältä:

Takan pellin nupissa roikkuu punainen huopasydän ja sen päällä kultaisesta metallilangasta taivuteltu sydän

Makuuhuoneen ikkunassa roikkuu Pentikin lasilintu

Eteisaulan vaatekaapin vieressä huopapäällysteinen istuin, jonka sisällä säilytystilaa mm. kenkienhuoltovälineille

Todellinen retrovalaisin - minulla jo lapsena (siis 70-luvulla) omassa huoneessani ollut valaisin, joka sopii väreiltään ja muodoltaan makuuhuoneeseen

Lahjaksi saadut kirjatuet - aivan ihanat - väri ja aihe sopivat meille täydellisesti

Tällaisia punaisia asioita löytyy - seuraavaksi varmaan jotain hieman rauhallisempaa...

Uusi ilme

Talven kunniaksi vaihdoin blogin ilmettä... Lumen ja jään värinen tausta tuo mieleen auringonvalossa kimmeltävän hangen. Kun vielä uloskin saataisiin auringonpaistetta - taitaa seuraavaksi tulla taas lunta ja sitten räntää... Tai ehkäpä ei - toivottavasti tällä leveysasteella ei sade muutu rännäksi vaan saisimme lunta vielä parisenkymmentä senttiä, niin johan saataisiin latujakin kuntoon. Sukset hankimme toissa talvena - tai keväällä oikeastaan - ja viime talvena ei sitten lunta ollut sen vertaa että olisimme uskaltautuneet ladulle. 

Siitä on jo tosi pitkä aika kun olen suksilla liikkunut. Harrastin nuorempana hiihtoa oikein kilpailumielessä - lajina oli hirvenhiihto. Ja nyt ihmettelet tietysti mitä se sellainen on... No - kuten nykyisin tv:ssä näytettävä ampumahiihto (äärimmäisen mielenkiintoinen laji, toim.huom.), mutta maalitauluna on hirven siluetti ja ammunnan tulos on pisteitä (max 100). Hiihtomatkan varrella on arviointitehtävä - arvioitava merkityn paikan ja  metsään asennetun hirven siluetin välinen matka. Sitten hiihtoaika, ampumatulos ja arvioidun matkan osuminen oikeaan pisteytetään, lasketaan yhteen ja siinä on lopputulos... Suurimman lopputuloksen saanut voitti. Ylpeänä voin todeta, että ihan olen palkintojakin saanut - pieniä pokaaleja on laatikossa. Ja edelleen olen jäsen Jokelan Eränkävijöissä...

Pakkanen

Vuoden alku on ollut sään puolesta kyllä ihan jotain muuta kuin tylsä!

Vuoronperään vesisadetta, plus-asteita, tuulta, räntää, lunta ja paukkupakkasta. Tällä hetkellä, kun ihmiset lopettelevat - siis muut kuin me - jouluaan, on ulkona -18 astetta ja täysikuu.

Jos asuisimme pohjoisemmassa tai edes pimeämmässä paikassa, saattaisimme nähdä revontulia, mutta pakko on tyytyä omaan tuleen takassa. Se ainakin lämmittää. Takka sijaitsee olohuoneen ja avokeittiön välissä tilanjakajana ja lasit ovat kolmeen suuntaan. Siitä kun tulta tuijottaa kuin nuotiossa, niin eipä elämässä paljon muuta tarvita...

Aiemmin päivällä tutkailin jäniksen jälkiä pihalla. Tuo iso (jäljistä päätellen) lötkö jäniksemme on taas käynyt tarkastamassa, josko joku nuori puu olisi syksyllä jäänyt suojaamatta. Viime talvesta viisastuneena suojaukset laitettiin jo aikaisin syksyllä kuntoon. 

 

Heti tammikuun alussa puutarhalehdet Kotipuutarha ja OmaPiha lähettivät uusimmat lehtensä ja siitähän ajatus jo karkasi kevääseen ja kesään.... EI, EI, ei vielä - parkaisin, mutta kuitenkin lehdet on kahlattu kannesta kanteen jo useampaan kertaan ja pihasuunnitelmia on taas jo kirjattu...

Kasvihuone on onneksi vielä ihan jäässä - ei siis vielä tomaatintaimia sinne.

 

Kyllä se taitaa kohta kuitenkin olla jo aika laittaa ensimmäiset siemenet itämään... Ainakin pitää jo tilaus/ostolistaa laittaa ajantasalle, jotta kaiken saa mitä haluaa - hmmm... kukahan ne kaikki sitten taas istuttaa... Onneksi on kuitenkin ihan pikkaisen vielä aikaa ennenkuin maa on sula!