perjantai 30. marraskuuta 2018

M a r r a s k u u

Kuukausi, josta aina tulee tietty sävel korvamadoksi soimaan. Ja sävelhän on tietysti Miljoonasateen biisi... No niin - siellä se taas soi - korvassa.
Onneksi korvassa sentään soi - siellä kun ei ole kuin huimannut tässä lähiaikoina, niin että pelko jo hiipi puseroon.
Mutta onneksi kuvausten perusteella päässä ei ole mitään - mikä tietysti oli jo selvääkin selvempi asia - mutta lääkäri taisi kuitenkin tarkoittaa ettei päässä ole mitään huolestuttavaa. Eli hurja huimaukseni on ollut tasapainoelimen häiriötä ja sehän siellä korvassa lymyilee.

Mutta se siitä - olo alkaa jo normalisoitua ja olen päässyt takaisin normaaliin elämään, paitsi etten ole vielä uskaltautunut auton rattiin, kun siinä pitää olla valppaana joka hetki... Mutta sekin tässä lähipäivinä pitää taas aloitella - siis se huristeleminen.

jouluikkuna Jokela Flaksitori
Meidän kylän kaunis jouluikkuna.
Flaksitori on kirppis, jossa on kaikkea... Ja tämä ei ole maksettu mainos vaan toteamus!
Kauniin ikkunasomistuksen on toteuttanut Uniikkitehdas, joka on ihana sisustusliike meidän kylällä - eikä tämäkään ole maksettu mainos vaan ihan vaan oma mielipide!


Mutta se marraskuu - eli kuukausi, josta on enää muutama tunti jäljellä. Ja rakas mieheni on pikkujouluissa. No mitä tekee vaimo? Tietysti herkuttelee epäterveellisellä ruoalla, surffaa netissä, kokoaa kollaasia ja kirjoittaa...

...kirjoittaa pitkästä aikaa ja se tuntuu hyvältä.

Kun tuuli ulvoo nurkissa ja kolisuttelee piipun hattua katolla, on hyvä olla kotona, pistää villasukat ja lököverkkarit jalkaan, nostaa jalat syliin kippuraan ja istahtaa ruudun äärelle.

Ensin koneen ruudun ja hetken päästä ajattelin sukeltaa sohvan syövereihin villahuovan alle ja katsoa Areenasta vaikka Komisario Palmu -elokuvia.

Meillä ei ole mitään maksettuja netflixejä ja elisa viihteitä - mikä saa joskus ihmisten kulmakarvat kohoamaan, jos asia tulee puheeksi - niinkuin se tässä joku aika sitten töissä tuli. Mutta kun tuosta töllöttimestä pitäisi oikeasti päästä eroon tai ainakin vähentää sitäkin katseluaikaa mitä meillä nyt siihen kuluu.

Pitkän työpäivän ja -matkan jälkeen sohvalle zombiksi ja töllö päälle - ei ei ei! Ihan liikaa tulee tuijotettua tuota sinistä valoa tuottavaa hypnotisoivaa laatikkoa, kun ajan voisi viettää paljon paljon hyödyllisemmin. Mitä siitäkin tulisi, jos vielä pitäisi netflixit ja elisa viihteet kahlata läpi ja katsoa kaikki leffat ja sarjat putkeen ja jäädä koukkuun kuin aikanaan Kauniisiin ja Rohkeisiin...

Mutta tänään aion nauttia koko sohvasta ihan itse ja ottaa aimo annoksen jotain höpö höpö sarjaa tai sitten klassikkoleffoja.

Kaiken tämän höpinän keskellä meinasi unohtua tuo kollaasi marraskuun kuvista, jotka tietysti taas ovat osin tuttuja jo instan puolelta.

Marraskuu kollaasi

* Kuukausi kului suurimmalta osin kotona lepäillen, onneksi sain karvakamun seurakseni yhtenä viikonloppuna, kunnes taas kävin Hyvinkään sairaalan päivystyksessä tutkimuksissa
** Rakkaani hemmottelee minut piloille leipoen kauniita ja niin herkullisia joulutorttuja, hankkien minulle kuluneiden leipomistarvikkeiden tilalle uusia ja ennenkaikkea yllättämällä uudella puhelimella ❤️
*** Kun taas pääsin elävien kirjoihin, niin jalkaan löytyivät tukevat talvilenkkarit, joilla hitaasti kiiruhdan metrolla toimistoon kahvimukin ja ruudun ääreen ja iltapimeällä kotia kohden uusissa kuosissa olevilla junilla.


Näin se yhdestoista hetki on lyönyt ja huomenna on jo JOULUkuu!

Ja ensimmäisen kalenteriluukun saa avata!

Tuskin maltan odottaa...



Ihanaa joulunaikaa toivotellen

-Pia-


lauantai 24. marraskuuta 2018

Reseptit hukassa - vai onko?

Kun on enää kuukausi jouluun ja vaikka ulkona on lumeton ja syksyinen ilma, niin on jo korkea aika aloittaa jouluvalmistelut.

Ja jouluvalmisteluihin kuuluvat tietysti erilaiset leipomukset.

Ja niiden juuri parhaitten ohjeiden ja reseptien etsiminen.

Itse aloittelin taas kuivakakkujen valmistamisella tämänkin joulun ja kun uunissa paistuivat testikakkuset, niin tulipa mieleen kysäistä sinulta lukijani, missä säilytät ja missä muodossa juuri ne parhaimmat reseptisi...

Minulla noita löytyy sähköisessä muodossa tämänkin blogin omalta sivulta, mutta...

vanhat reseptilippuset

...joka vuosi kaivan esiin ne 
paperiset ja moneen kertaan luetut,
taikinatahraiset reseptilappuset

hedelmäkakkuohje

sekä sen vanhan reseptikirjan,
jonka sivujen nurkat ovat taitellut
ja ohjeet kommentoidut.

Rakastan juuri näitä ohjeita.

perinteinen taatelikakku

Osa on äidin käsialalla kirjoitetut - itse olen lisäillyt paistolämpötiloja ja -aikoja.

Osa ohjeista on aikanaan mainoksena tullut postin mukana ja kokeilun jälkeen hyväksi todettu.


Onhan noita reseptejä todella siis myös sähköisessä muodossa ja voisi niitä helposti lukeakin keittiössä, mutta jotenkin tuntuu, että nuo alkuperäiset lippuset ovat juuri ne oikeat eikä niin haittaa vaikka vähän jauhoja lentelisi - mitä minulla yleensä tapahtuukin - tai kananmunan valkuaista putoaisi ohjeen päälle. Siitä vaan nopeasti pyyhkäisen pois ja taas on homma kunnossa :)

Mutta nyt kakut ovat kypsiä uunissa
ja pääsen testaamaan kuinka hyvin uudet kakkuvuoat toimivatkaan.
Niistä sitten toisella kertaa enemmän...

uudet vuoat

 


Makoista viikonloppua!

-Pia-






keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Kumpi ja kampi tappelee...

Koko ihmiselämä on aikamoista tasapainoilua erilaisten asioiden välillä.
Aikuisuus - lapsuus - työ - perhe - sairaus - talous... Näitä kaikkia jokainen meistä joutuu miettimään ja tekemään kompromisseja tai valitsemaan pienimmän pahan....


jäätynyt verenpisara


Tällä hetkellä tasapainoilen ihan fyysisesti korvassa sijaitsevan tasapainoelimen kanssa, joka on siis saanut koko elämäni sananmukaisesti pyörimään. Kokoaikainen huimaus on helpottanut, mutta käveleminen ulkona epätasaisella ja mutkaisella tiellä aiheuttaa edelleen keinuntaa. Pahinta ovat portaiden nousut ja laskut.

pensasmustikka ja pallohortensia

Epäilin jo vaikka ja mitä fyysistä ongelmaa, mutta paha, vaikkakin hyvänlaatuinen, asentohuimaus voi kestää joillakin jopa kuukausia. Minulla sentään olo on jo kahdessa viikossa helpottanut - pääsen hieman pihalla kävelemään kävelysauvoja turvana pitäen. Pidemmälle matkalle en uskalla yksin lähteä - onneksi mieheni käsivarsi on turvallinen ja vakaa.

Tämän postauksen kuvatkin olen kaivanut koneen muistista. Tällä hetkellä en pysty kuvaamaan pihalla mitään - kumartuminen ja kuvaaminen eivät ole niitä pääkoppani suosimia toimintoja.
No toisaalta eipä siellä juuri tällä hetkellä olisi mitään kuvattavaakaan kuin ehkä haravoimatta jääneet lehdet, katkomattomat kuihtuneet kasvit ja siistimättä jääneet kukkapenkit sekä istuttamattomat kukkasipulit.

purppuraheisiangervo

Henkisellä puolella yritän saada tasapainoon odotuksiani vastaamattoman työn ja huonon omantunnon. Olen ollut nyt kaksi viikkoa poissa töistä - kollegani ovat varmasti nyreissään, koska minusta piti tulla uusi voimavara ruuhkaiseen työhön - työhön, joka ei olekaan vastannut odotuksiani vaan olen tässä parin viikon aikana pohtinut pääni puhki pyörimisen lomassa. Mietin voinko tehdä radikaalin ratkaisun, joka olisi varmasti kaikille osapuolille parempi, mutta jättäisi minut sitten tyhjän päälle.


kanervat laatikossa

Tasapainoilu oman hyvinvoinnin - sekä henkisen että fyysisen - ja 'mitä mieltä muut ovat' - ajattelun kanssa on vielä ratkaisematta. Kumpi vaakakuppi vie voiton - välitänkö oikeasti siitä mitä muut ajattelevat vai elänkö omaa elämää niinkuin minä haluan.

Taloudellinen epävarmuus, mutta henkinen hyvinvointi - onko se kumpi...


-Pia-