maanantai 31. joulukuuta 2018

Muistoja 2018

Taas on se aika vuodesta, kun some pursuaa kuvia ja muistoja kuluneelta vuodelta.

Miten paljon onkaan tapahtunut - vaikka nopeasti ajateltuna tuntuu joka vuosi tähän aikaan, ettei sitä mitään ihmeellistä juuri olekaan sattunut.

Aloitan oman kertaukseni instagram-kuvieni vuoden 2018 värikartalla. 

Paljon iloisia värejä, mutta huomio kiinnittyy useisiin ruskeisiin palluroihin. Pallurat muodostuvat insta-kuvien tykkäysten perusteella. Olen tainnut kuvat paljon luontoa ja niistä on sitten tykättykin - ehkä kuviin pitää saada lisää väriä ;) Miltähän aikaisempien vuosien värikartat olisivat näyttäneet...

Oman värikarttasi voit käydä tekemässä täällä!

värikartta2018
Vuosi lähti käyntiin pienellä pintaremontilla ja jatkui vuoden mittaan siivousintona, vanhojen tavaroiden läpikäynnillä ja poisviennillä,

koti2018

...vanhan mökin uudistamisella,

mökki2018

...uusien asioiden opettelulla ja oman hyvinvoinnin pohdinnalla. Vuoteen mahtui myös huolestuttava huojunta - siitä lisätutkimuksiin tuli kutsuja alkavalle uudelle vuodelle.

hyvinvointi2018


Tuntuu, että vuosi 2018 oli pitkästä aikaa sellainen vuosi, että oikeasti tein sitä mikä tuntui hyvältä ja omalta. Tein kipeitäkin ratkaisuja, jos asiat sitä vaativat ja aloitin projekteja, jotka olivat pitkään jo olleet tekemättä.

Tätä vuotta sävytti ennätyksellisen kuuma ja kuiva kesä, kun se vihdoin alkoi. Minulle ihan liian kuuma - olenhan moneen kertaan maininnut, että pidän enemmän talvesta kuin kesästä, lumesta kuin paahteesta, sateesta kuin auringosta...

Tänä kesänä periaatteistani poiketen jouduin kastelemaan istutuksia - marjapensaita ja kasvimaata, kukkia ja nurmikkoa. Kuuma polttava aurinko paahtoi kaikki kasvit ja nähtäväksi jää miten ne selviävät talvesta ja ensi keväästä, kun juuristot eivät ole saaneet vettä varastoitua kevätaurinkoa varten.

pihajapuutarha2018

Lopuksi vielä kollaasi joulukuun kuvista. Kuukausi koostui jouluvalmisteluista sekä lisääntyvästä kynttilänvalosta sekä sisällä että ulkona. Lunta saimme jouluksi juuri sopivasti ja pakkanen säilytti kauniit kinokset koko joulun ajan. Fiilistelimme Club For Five -yhtyeen joulukonsertissa ja tutustuimme myös uuteen uljaaseen Oodiin. Muutoin kuukausi kului rauhallisesti ja suureen juhlaan hiljentyen.

kollaasi joulukuu2018



Kaikenkaikkiaan vuosi oli hyvä - omannäköinen! Kiitos kun olet ollut matkassa mukana!



Ihanaa vuotta 2019 juuri Sinulle toivottaen

-Pia-






sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Meidän joulu jatkuu

Vielä on joulun aika!

Meillä joulu jatkuu nuuttiin saakka eli Nuutin päivään 13. tammikuuta.

Emme aloita joulukoristeluja ennen ensimmäistä adventtia vaan tuomme pikkuhiljaa koristeita ja jouluisia asioita esiin jokaisena adventtina. Näin pääsemme virittäytymään jouluun pienin askelin ja nautimme tästä kaikesta kaikki pyhät aina pahaan nuuttiin saakka.

riisipuuro ja sekahedelmäkeitto
Minusta on hassua, että joulukuusi tuodaan sisään ja koristellaan jo marraskuussa - kuten olen monen monituisesta blogista lukenut. Ei ihme, että viimeistään Tapanina haluaa riisua kodin joulutavaroista. Emme mekään montaa kuukautta joulua juhli - mutta sentään adventista nuuttiin.

Tuntuu, että ihmisillä on kauhea kiire saada aina 'kaikki mulle heti' -tyylillä milloin mitäkin. Oli kyse sitten joulukoristeluista tai vaikkapa tv-sarjoista, joiden jaksot katsotaan putkeen netflixistä tai areenasta tai cmorelta. Kun ei millään malteta odottaa jaksoja vaikka viikon välein tv:stä.

Sama koskee joulua. Kaikki koristeet heti - mieluusti jo marraskuun puolella - ja sitten saadaan jouluisia kuvia someen. Ei malteta nautiskella lähestyvästä ajasta ja valmistautua pikkuhiljaa, rauhoittuakin. Ja sitten Tapanina alkaa somessa narina, kuinka joulu on ohi ja koristeet revitään alas ja odotetaan innolla kevättä. Höh! Kevät koittaa vasta maaliskuussa ja siihen kerkiää valmistautua kyllä ajoissa vaikkei aloitakaan ennen vuoden vaihdetta. Mikä kiire tässä valmiissa maailmassa...

VINK VINK
Luinpa hyvän idean siitä, miten joulukoristeita vaihtamalla hieman valoisampaan ja kevyempään, voi joulukuusestakin nauttia vielä pidempään. Kurkkaapa Kristiinan idea täältä!

Tämän vuoden koristeluissamme mottona taisi olla: vähemmän on enemmän.

tuomaanristi



Tontut ovat jo vuosia väistyneet muiden koristeiden tieltä - ainoastaan Aarikan tontut majailevat piparkakkutalokylässä. Piparkakkutalot leivon perinteisesti itsenäisyyspäivänä ja samalla kun linnan juhlat pyörivät ruudussa, niin minä koristelen ja kokoan mökkiä tai mökkejä kuten tänä vuonna. Suvun pikkumiehille leivoin jokaiselle oman mökin pieneksi mökkikyläksi - saavat sitten Loppiaisena syödä omansa.

piparkakkutalot ja tontut


Muutoin koristeet ovat enemmänkin sisustuksellisia. Hankin syksyn Hulluilta päiviltä samettiset koristetyynynpäälliset, jotka oikeastaan sitten määrittivät muunkin värityksen. Tummaa punaista, mustaa ja valkoista. Eli oikeastaan niitä värejä, joita kotoa löytyy jo muutoinkin eri sävyissä.


uudet tyynyt


Olohuoneen ikkunoihin vaihdoin jouluksi - tai oikeastaan talveksi - paksummat verhot. Jotexilta löysin ihanat samettiverhot, joiden väri on todellakin tummanviininpunainen. Ajatuksena oli, että ikkunaan ripustetut jouluvalot kajastaisivat verhojen läpi sisälle, mutta kangas on kuitenkin niin paksu että tämä idea ei toiminut - meillä on aiemmin ollut ohuemmat punaiset verhot, joissa tuo toimi, mutta kangas oli muuten liian ohut talveksi ikkunaan. Meillä kun tuo naapurin piha on aika lähellä ja heillä on tapana tutkailla vähän liiankin tarkkaan...

Paksut verhot antavat olohuoneeseen pehmeän ja pesämäisen fiiliksen - ihana poltella kynttilöitä, kun samettinen tumma verho peittää isot ikkunat.

uusi verho jotex ja valotähti

uusi verho jotex


Kuusemme oli tänäkin vuonna koristeltu valkoisin koristein; lähinnä palloja olemme nykyisin ripustaneet oksille ja mieheni työmatkaltaan tuliaisina tuomat valkoiset metallitähdet - näitä löysimme lisää Helsingistä Kankurin Tuvasta. Tuolla saa ihanan joulufiiliksen vaikka keskellä kesää ;)

koriste pallo

koriste pallo ja tähti

joulukuusi2018

Vuosi on kohta taas vaihtumassa - vuoden 2018 kollaasit ja muistot valtaavat blogit ja instagramit. Ihana päästä lukemaan ja muistelemaan päättyvää vuotta ja haaveilemaan pian koittavasta uudesta ja vielä niin viattomasta vuodesta.




Kaunista vuoden viimeistä sunnuntaita!

-Pia-




lauantai 22. joulukuuta 2018

Kohti valoa

Vuoden pimeimmät päivät ovat jo väistymässä lisääntyvän valon tieltä.

tulppaanit ja kuusi joulu 2018

Vuoden yksi suurimmista juhlista on jo ovella.

joulu seimi

Molemmat vievät pienin askelin kohti valoa.


Rauhallista ja kaunista joulun aikaa!

-Pia-





maanantai 17. joulukuuta 2018

Joulukortit valmistuivat

Enää viikko jouluun. Vaikka kuinka aikaisin aloittaisin valmistelut, niin aina ne jäävät viimetippaan.

Ehkä se myös kuuluu valmistautumiseen - pieni kiire ja stressi.

Joulukorttiaskartelut jäivät kyllä tänä vuonna luvattoman myöhään - en kerinnyt millään lähettää niitä siihen halvemman hinnan aikaan - mutta enpä ole tainnut muinakaan vuosina keritä. Joten eipä siinä mitään eroa ole muihin vuosiin.

Korteissa olen yrittänyt vuosittain keksiä jonkin teeman, jonka mukaan askartelen. Muistan ensimmäisen vuoden, jolloin itse tein joulukortit. Minulla oli kunnianhimoinen tavoite tehdä monta erilaista, joiden tekemisessä meni sitten ihan älyttömän paljon aikaa - ja kun en ole oikeasti mikään askartelija, niin korttien aiheiden keksiminen oli kyllä tuskaa. Hienoja - omasta mielestäni - niistä tuli, mutta ihan liian tuskallisen luomisprosessin tuloksena.

Nyt siis keskityn vuosittain johonkin teemaan ja toteutan sillä kortit - eivät ne toki kaikki samanlaisia ole, mutta teema on sama.
Viime vuonna teemana oli sini-valkoinen... ja sitä edellisenä maanläheinen väritys... ja ekalla kerralla vähän sillisalaattia...

Tänä vuonna - ja nyt sinä ystäväiseni, joka odotat saavasi meilta joulukortin, lopeta lukeminen! - teemaksi otin punavalkoisen joulupukin/tontun.

Tarvittiin taas silitysrautaa ja tuorekelmua, saksia, liimaa, kaksipuoleista teippiä, askartelukuvioita, askartelukortteja...
Ja niin niistä taas syntyi jonkinlaisia kortteja.

Näiden tekeminen on oikeasti tosi hauskaa - nyt kun minulla on kirjastohuoneessa työpöytä, jossa tarvikkeet saavat olla koko ajan levällään. Silloin ensimmäisenä vuonna askartelin keittiön pöydän äärellä ja arvatkaapa mahtuiko pöydälle mitään muuta - juu ei!

Tyyli näissä korteissani on aina varmaan samanlainen - vähemmän on enemmän... En osaa lisätä krumeluureja ja kimalteita, nauhoja ja nappeja. Nämä ovat minun näköisiä ja itselleni tulee hyvä mieli kun näitä teen. Toivottavasti saajillekin kun postiluukusta kolahtaa kortti kirjekuoressa.



Joko sinä olet lähettänyt joulukortit - tai lähetätkö lainkaan?



-Pia-









torstai 13. joulukuuta 2018

Lucian päivänä


Aina ei aamulla tiedä mihin päivä vie mennessään.
Valoa ja rauhaa päiviisi - tähän ja tuleviin.
Voimia koetuksiin, joita kohtaat.
Tuokoon Lucia valon ja lohdun pimeyteen.

kynttelikkö


Taivaalla tähtivyö
kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön
tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy,
kynttilät syttyy.

Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,
Pyhä Lucia.

Kiteet luo helmivyön
valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön
luoksemme saapuu.
 Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,
Pyhä Lucia.
                                                   - Erkki Ainamo-



Läheiseni liitän iltarukoukseeni
 
-Pia-
 

 

lauantai 8. joulukuuta 2018

Oodi Oodille

Keskiviikkona minun piti olla etäpäivällä kotona ja ottaa rauhallinen lasku vapaapäivään, itsenäisyyspäivään. Käydä kaupassa ja siivoilla kotia.

Vaan kuinkas sitten kävikään!

Tiistai-iltana kotiinpäin junassa istuessani muistin yht'äkkiä etten ottanutkaan työkoneeni virtapiuhaa konttorilta mukaan eikä kannettavan akku riitä kuin puoleen päivään... Olisinpa huomannut unohdukseni edes metromatkalla rautatieasemalle, niin olisin vielä kerinnyt hypätä pois ja huristella takaisin toimistolle hakemaan, mutta kun istuin jo junassa, johon olin rauhassa kävellyt kun ei ollut kiirettä minnekään, ja junan lähtöaika oli jo kymmenen minuutin päästä. Siinä sitten manasin omaa tyhmyyttäni, mutta totesin samalla, että sama kai se sitten missä istuu töissä, jos töitä pitää tehdä.

Joten aamulla viiden aikaan heräilin ja valmistauduin töihinlähtöön. Ja asemalla sitten ennen seitsemää tarkastelin asemalaiturilla muitakin vesisateessa väsyneinä värjötteleviä.

Onni oli kyllä onnettomuudessa.

Mies oli siinä aamukahvipöydässä maininnut, että nythän voimme käydä uuden hienon Keskustakirjasto Oodin avajaisissa. Ja tottahan toki se sopi minulle.

Ja siinä sitten työpäivän päätteeksi vesisateessa Oodia kohden matkasin.

keskustakirjasto oodi portaat


Ehkä kuvatuin kohde tässä hienossa rakennuksessa on keskellä rakennusta kiertävät portaat. Joka somepäivityksessä mitä kirjastosta olen nähnyt, vilahtaa ainakin yksi kuva tästä portaikosta. Ja onhan se hieno. Ja jo kyseenalaista kuuluisuuttakin saanut tuosta noin 400 sanasta koostuvasta teoksesta, jossa on sanoja kuvaamaan niitä kenelle kirjasto on tarkoitettu. Ja jos et tiedä miksi tuosta teoksesta on noussut kohu, niin kyse oli siitä, että näiden 400 sanan joukossa oli sana misogyyni eli nais(ten)vihaaja. Ottamatta kantaa taiteilijan näkemykseen, mahdolliseen virheeseen tai teoksen keskeneräisyyteen, niin aika nopeasti some taas tästäkin sai aikaan aikamoisen kohun.

Mutta jatketaan kirjastokierrosta.

Kävimme kaikissa kolmessa kerroksessa - tai virallisia kerroksia on nuo kolme, mutta kerroksissa on erilaisia tasoja, jotka tekevät tiloista mielenkiintoisia ja katseltavaa on joka puolella.

Kiinnitimme huomiota enimmäkseen rakenteisiin ja tilojen käyttöön kuin siihen mitä kirjoja, minkälaisia kahviloita tai huonekaluja tiloissa oli. Ja syy tähän rakenteisiin keskittymiseen on tietysti se, että mieheni on ollut tässäkin isossa projektissa tuolla suunnittelun puolella piirtämässä rakenteista kuvia toteuttajille.

Asia, johon kiinnitin huomiota tuolla kolmannessa kerroksessa, eli siellä kirjastokerroksessa, oli tilan käyttö. Itse kirjasto-osuus oli tilava ja valoisa, mutta jotenkin jäin kaipaamaan korkeampia hyllyjä ja selkeämpiä opasteita. Tietysti pitää muistaa, että rakennus ei todellakaan ole vielä valmis! Asiat kehittyvät ja muotoutuvat niiden valmistuttua ja käyttökokemuksen kautta - toivottavasti. Mutta nuo hyllyt tulevat varmasti olemaan nuo matalat. Otin kuvan, jossa mieheni on hyvänä mittarina hyllykorkeuteen - mieheni on noin 180 pitkä ja joutuu kumartumaan nähdäkseen ylimmän hyllyn kirjat.

Kaukana ovat siis ajat, jolloin kirjastossa tarvittiin tikapuita ylimmiltä hyllyiltä kirjoja noutamaan. Sääli.

keskustakirjasto oodi hyllyt


keskustakirjasto oodi näkymä

Asia, josta pidin hurjasti tuolla kirjastotilassa oli nuo kattoikkunat! Aivan ihanat!
Koko kerroksen katto on tuollainen kaartuva ja muistuttaa jotenkin luolan kattoa. Ja nuo kattoikkunat, joista kesällä varmasti auringon valo pääsee upeasti valaisemaan, olivat nyt valaistut ja tuovat mieleen luolissa olevat ilma-aukot. Tykkään tuollaisesta vähän erilaisesta ja erikoisesta ratkaisusta.

keskustakirjasto oodi näkymä


Kolmas kerros siis koostuu tuosta kirjastosta, mutta samalla siellä on tilaa esiintyjille ja oleilulle. Tänään uutisoitiinkin, että nykykirjastot ovat enemmänkin ajanviete- ja olohuonemaisia - ja niin tämä Oodin kirjastokerroskin tuntuu olevan. Sohvia, tyynymäisiä istuimia, portaita, joilla voi istua, kaarevia muotoja, aaltomaisesti nousevia lattiapinta-aloja, joiden alle oli rakennettu mm. yhteiset wc-tilat. Paljon portaita ja kaiteita. Lattiamateriaali oli sellainen, että portaiden havaitseminen oli joskus jopa vaikeaa ja jäimme miettimään miten näkörajoitteiset niistä selviävät. Ja kun lattiassa on korkeuseroja, niin tietysti tarvitaan kaiteita. Ja kaiteita pitkin oli lasten hyvä liukua...

Eikä tämä kirjasto tule olemaan perinteinen hiljainen kirjasto. Onneksi kerrokseen on rakennettu pieniä tiloja, joista saa oven kiinni ja voi keskittyä omassa rauhassa.




keskustakirjasto oodi seinämateriaali


Kakkosessa on paljon erilaisia ryhmätiloja, bänditiloja, erikokoisia pelitiloja, kokoushuoneita, työpajoja... Voit päätyä vaikka lainaamaan ompelukonetta. 3D-tulostimiakin tuolla voi käyttää. Ja taas kiinnitimme huomiota rakenteellisiin asioihin. Bändi/pelitilojen seinät näyttivät ulospäin futuristisilta ja lähempää tarkastellen ne ovat korkkimaista materiaalia ja koostuu useista kolmiuloitteisesta neliöstä. Ai että tykkään tällaisista vähän erilaisista ratkaisuista.

Kerroksen työtiloissa oli avajaisten aikaan paljon varattuja tiloja mm.esiintyjille, joten emme päässeet niihin tutustumaan enkä viitsinyt ottaa lasiseinien takaa kuvia ihmisistä työnsä ääressä.


keskustakirjasto oodi lainattu kuva
kuva lainattu oodihelsinki.fi sivulta arkkitehdin näkemyksestä

Ensimmäinen eli sisääntulokerros on enimmäkseen varattu yleisö- ja tapahtumatilaisuuksille, joten se on avointa tilaa. Löytyy sieltä tulevaisuudessa myös elokuvateatterikin. Kahvilakin löytyy niinkuin muistakin kerroksista.

Ihmisiä oli paljon ja kuvaaminen ruuhkassa oli haastavaa. Jäin kyllä miettimään kaiken tuon vaaleuden keskellä, miten tilat tulevat muuttumaan ajan saatossa. Paljon lasipintaa - näkymät valoisaan aikaan ovat ihan huippuluokkaa eduskunta- ja musiikkitalolle, paljon vaaleaa puulattiapintaa - siivoojilla riittää töitä, paljon portaita - rajoittavatko ne joidenkin kulkemista, toisaalta portaat tuovat kaivattua tilaa istumiselle, mutta kuka haluaa istua kovilla ja ehkä vähän likaisillakin portailla. Ehkä olen vain liian realistinen enkä aina ihan näe niitä keisarin uusia vaatteita.

Mutta ehdottomasti kaunis ja upea rakennus - tuonne pitää mennä kiertämään uudestaan kunhan avajaishulina on ohi.

Tervemenoa Oodiin!

-Pia-





torstai 6. joulukuuta 2018

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

1.Adventti


Hyvää joulunaikaa!

Hoosianna ja enkelikello


Vaikka niin monta uutta sovitusta onkin, niin kyllä tämä on mielestäni paras!



-Pia-

 



lauantai 1. joulukuuta 2018

112

Yleinen hätänumero!

Perinteisesti valtakunnallinen palovaroittimien tarkastuspäivä on keväällä 11.2.

Mutta meillä on vuosikausia ollut käytössä toinen päivämäärä eli 1.12. joka on loogisempi ajankohta tarkistaa palovaroittimien ja sammutusvälineistön kunto. Onhan edessä vuoden merkittävin elävän tulen aikakausi - siis joulu. Ja talvi.

talvipiha
I'm dreaming of the white Christmas...


Takan lämmityskausi alkaa olla kohta kiivaimmillaan ja kynttilöiden poltto lisääntyy.

Myös pikkujoulukausi ja huolimaton tulenkäsittely ovat huono yhdistelmä.

Siksi on hyvä tarkastaa hälyttimet ja muut sammutusvälineet. Ja käydä perheen kesken läpi mitä pitää tehdä jos palo silti ryöstäytyy käsistä.

Alkusammutustaitohan on monesti pelastanut ihmishenkiä ja omaisuutta, kun ei ole tarvinnut palokunnan tuloon saakka odottaa palon sammuttamista. Siis sammutuspeitteet ja niiden käyttö kannattaa kerrata vaikka lakanalla tai pyyhkeellä harjoitellen. Ja nopea sammutusväline esimerkiksi tuikkukynttilän roihahdukseen on perinteisesti ollut kattilan kansi. Kansi tuikkuastian päälle tukahduttamaan tulta on nopea keino eikä tarvita sammutuspeitteen avaamista.

Iittala Kivituikku


Itselleni asiasta muistuttaminen tuli tarpeeseen joitakin vuosia sitten, kun keittiön pöydällä meillä paloi muutamia tuikkuja Iittalan Kivi-tuikkukupeissaan. Pohdimme miehen kanssa miten pitäisi toimia, jos nuo tuosta roihahtaisivat. Kattilankanteen päädyimme mietinnöissämme. Ja eipä mennyt kuin pari päivää niin johan tuikkukynttilä roihahti astiassaan - rauhallisesti kaapista kansi päälle ja tilanne oli ratkaistu.

Usein varautuminen pahimpaan voi edesauttaa tilanteen ratkaisemisessa pahempia vahinkoja välttäen.

Ja paras keino ehkäistä tulipaloja on tietysti varovaisuus! Älä jätä kynttilöitä valvomatta, älä käsittele tuikkukynttilöitä varomattomasti, älä pidä palavaa kynttilää minkään katosta riippuvan esineen alla, älä tyhjennä lämmintä tuhkaa takasta muovi- tai pahviastiaan äläkä jätä niitä puisille rappusille tai kuisteille jäähtymään. Ja älä lataa lämpimään takkaan tai uuniin valmiiksi puita seuraavaa kertaa varten.

kynttilälyhty


Moni näistä ohjeista on ihan päivänselviä ainakin itselleni, mutta lehdistä luetut jutut ovat kyllä joskus niin uskomattomia, että ehkä selvistäkin asioista on hyvä muistuttaa.



Turvallista joulukuun ensimmäistä -
eli 112-päivää!

-Pia-