Oodi Oodille

Keskiviikkona minun piti olla etäpäivällä kotona ja ottaa rauhallinen lasku vapaapäivään, itsenäisyyspäivään. Käydä kaupassa ja siivoilla kotia.

Vaan kuinkas sitten kävikään!

Tiistai-iltana kotiinpäin junassa istuessani muistin yht'äkkiä etten ottanutkaan työkoneeni virtapiuhaa konttorilta mukaan eikä kannettavan akku riitä kuin puoleen päivään... Olisinpa huomannut unohdukseni edes metromatkalla rautatieasemalle, niin olisin vielä kerinnyt hypätä pois ja huristella takaisin toimistolle hakemaan, mutta kun istuin jo junassa, johon olin rauhassa kävellyt kun ei ollut kiirettä minnekään, ja junan lähtöaika oli jo kymmenen minuutin päästä. Siinä sitten manasin omaa tyhmyyttäni, mutta totesin samalla, että sama kai se sitten missä istuu töissä, jos töitä pitää tehdä.

Joten aamulla viiden aikaan heräilin ja valmistauduin töihinlähtöön. Ja asemalla sitten ennen seitsemää tarkastelin asemalaiturilla muitakin vesisateessa väsyneinä värjötteleviä.

Onni oli kyllä onnettomuudessa.

Mies oli siinä aamukahvipöydässä maininnut, että nythän voimme käydä uuden hienon Keskustakirjasto Oodin avajaisissa. Ja tottahan toki se sopi minulle.

Ja siinä sitten työpäivän päätteeksi vesisateessa Oodia kohden matkasin.

Ehkä kuvatuin kohde tässä hienossa rakennuksessa on keskellä rakennusta kiertävät portaat. Joka somepäivityksessä mitä kirjastosta olen nähnyt, vilahtaa ainakin yksi kuva tästä portaikosta. Ja onhan se hieno. Ja jo kyseenalaista kuuluisuuttakin saanut tuosta noin 400 sanasta koostuvasta teoksesta, jossa on sanoja kuvaamaan niitä kenelle kirjasto on tarkoitettu. Ja jos et tiedä miksi tuosta teoksesta on noussut kohu, niin kyse oli siitä, että näiden 400 sanan joukossa oli sana misogyyni eli nais(ten)vihaaja. Ottamatta kantaa taiteilijan näkemykseen, mahdolliseen virheeseen tai teoksen keskeneräisyyteen, niin aika nopeasti some taas tästäkin sai aikaan aikamoisen kohun.

Mutta jatketaan kirjastokierrosta.

Kävimme kaikissa kolmessa kerroksessa - tai virallisia kerroksia on nuo kolme, mutta kerroksissa on erilaisia tasoja, jotka tekevät tiloista mielenkiintoisia ja katseltavaa on joka puolella.

Kiinnitimme huomiota enimmäkseen rakenteisiin ja tilojen käyttöön kuin siihen mitä kirjoja, minkälaisia kahviloita tai huonekaluja tiloissa oli. Ja syy tähän rakenteisiin keskittymiseen on tietysti se, että mieheni on ollut tässäkin isossa projektissa tuolla suunnittelun puolella piirtämässä rakenteista kuvia toteuttajille.

Asia, johon kiinnitin huomiota tuolla kolmannessa kerroksessa, eli siellä kirjastokerroksessa, oli tilan käyttö. Itse kirjasto-osuus oli tilava ja valoisa, mutta jotenkin jäin kaipaamaan korkeampia hyllyjä ja selkeämpiä opasteita. Tietysti pitää muistaa, että rakennus ei todellakaan ole vielä valmis! Asiat kehittyvät ja muotoutuvat niiden valmistuttua ja käyttökokemuksen kautta - toivottavasti. Mutta nuo hyllyt tulevat varmasti olemaan nuo matalat. Otin kuvan, jossa mieheni on hyvänä mittarina hyllykorkeuteen - mieheni on noin 180 pitkä ja joutuu kumartumaan nähdäkseen ylimmän hyllyn kirjat.

Kaukana ovat siis ajat, jolloin kirjastossa tarvittiin tikapuita ylimmiltä hyllyiltä kirjoja noutamaan. Sääli.

Asia, josta pidin hurjasti tuolla kirjastotilassa oli nuo kattoikkunat! Aivan ihanat!
Koko kerroksen katto on tuollainen kaartuva ja muistuttaa jotenkin luolan kattoa. Ja nuo kattoikkunat, joista kesällä varmasti auringon valo pääsee upeasti valaisemaan, olivat nyt valaistut ja tuovat mieleen luolissa olevat ilma-aukot. Tykkään tuollaisesta vähän erilaisesta ja erikoisesta ratkaisusta.

Kolmas kerros siis koostuu tuosta kirjastosta, mutta samalla siellä on tilaa esiintyjille ja oleilulle. Tänään uutisoitiinkin, että nykykirjastot ovat enemmänkin ajanviete- ja olohuonemaisia - ja niin tämä Oodin kirjastokerroskin tuntuu olevan. Sohvia, tyynymäisiä istuimia, portaita, joilla voi istua, kaarevia muotoja, aaltomaisesti nousevia lattiapinta-aloja, joiden alle oli rakennettu mm. yhteiset wc-tilat. Paljon portaita ja kaiteita. Lattiamateriaali oli sellainen, että portaiden havaitseminen oli joskus jopa vaikeaa ja jäimme miettimään miten näkörajoitteiset niistä selviävät. Ja kun lattiassa on korkeuseroja, niin tietysti tarvitaan kaiteita. Ja kaiteita pitkin oli lasten hyvä liukua...

Eikä tämä kirjasto tule olemaan perinteinen hiljainen kirjasto. Onneksi kerrokseen on rakennettu pieniä tiloja, joista saa oven kiinni ja voi keskittyä omassa rauhassa.

Kakkosessa on paljon erilaisia ryhmätiloja, bänditiloja, erikokoisia pelitiloja, kokoushuoneita, työpajoja... Voit päätyä vaikka lainaamaan ompelukonetta. 3D-tulostimiakin tuolla voi käyttää. Ja taas kiinnitimme huomiota rakenteellisiin asioihin. Bändi/pelitilojen seinät näyttivät ulospäin futuristisilta ja lähempää tarkastellen ne ovat korkkimaista materiaalia ja koostuu useista kolmiuloitteisesta neliöstä. Ai että tykkään tällaisista vähän erilaisista ratkaisuista.

Kerroksen työtiloissa oli avajaisten aikaan paljon varattuja tiloja mm.esiintyjille, joten emme päässeet niihin tutustumaan enkä viitsinyt ottaa lasiseinien takaa kuvia ihmisistä työnsä ääressä.

kuva lainattu oodihelsinki.fi sivulta arkkitehdin näkemyksestä

Ensimmäinen eli sisääntulokerros on enimmäkseen varattu yleisö- ja tapahtumatilaisuuksille, joten se on avointa tilaa. Löytyy sieltä tulevaisuudessa myös elokuvateatterikin. Kahvilakin löytyy niinkuin muistakin kerroksista.

Ihmisiä oli paljon ja kuvaaminen ruuhkassa oli haastavaa. Jäin kyllä miettimään kaiken tuon vaaleuden keskellä, miten tilat tulevat muuttumaan ajan saatossa. Paljon lasipintaa - näkymät valoisaan aikaan ovat ihan huippuluokkaa eduskunta- ja musiikkitalolle, paljon vaaleaa puulattiapintaa - siivoojilla riittää töitä, paljon portaita - rajoittavatko ne joidenkin kulkemista, toisaalta portaat tuovat kaivattua tilaa istumiselle, mutta kuka haluaa istua kovilla ja ehkä vähän likaisillakin portailla. Ehkä olen vain liian realistinen enkä aina ihan näe niitä keisarin uusia vaatteita.

Mutta ehdottomasti kaunis ja upea rakennus - tuonne pitää mennä kiertämään uudestaan kunhan avajaishulina on ohi.

Tervemenoa Oodiin!

-Pia-