torstai 31. toukokuuta 2018

Toukokuun viimeinen



Eipä tähän ole juuri mitään lisättävää...

toukokuun kukkia
toukokuun satoa


Ihanaa alkavaa kesäkuuta!

-Pia-


edit: osallistun taas Pienen Linnun kuukausikollaasi-haasteeseen: Toukokuu


tiistai 29. toukokuuta 2018

Kesän ehkä paras herkku

Oi miten rakastankaan leivontaohjeita, joissa voidaan vaan ainekset sekoittaa keskenään ja kaataa vuokaan. Ja näin kuumalla ei keittiössä juuri jaksaisi kauempaa ollakaan.

Siispä...

Meillä kasvaa pihalla raparperia. Olen aikanaan istuttanut kolme tainta ja nykyisin jaan raparperia sukulaisille ja ystäville keväästä syksyyn, kun itse emme kerkiä käyttämään niin paljoa kuin mitä sitä kasvaa. Ja kun naapurissa asuvalla äidilläni on kaksi kertaa sen verran raparperia kuin meillä, niin hyvin pysyvät muidenkin pakastimet täytettyinä :)

raparperit kottikärryssä

Kottikärryllinen varsia meni juuri veljelleni, kun toisen kottikärryllisen pilkoin itselleni ja äidilleni pakastimeen. Ja lisää tulee...

Siksipä erilaisia raparperinkäyttöohjeita tulee selailtua. Mieheni on innokas erilaisten ruokaohjeiden bongaaja - milloin Metro-lehdestä, milloin netistä. Tämänkertaisen ohjeen hän vinkkasi Ilta-Sanomien ruokala-osiosta...

raparperipiirakka


Tähän uppoaa puolitoista litraa raparperipaloja, joten reilu kymmenen vartta tuli käytettyä samantien.

Tarvitset taikinaan:

100 g sulatettua voita
2 kananmunaa
2 dl sokeria
2 dl kermaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Päälle:

1,5 l raparperia

Muruseos:

50 g pehmeää voita
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria

- Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

- Sulata voi.
- Sekoita taikinan kaikki ainekset keskenään.

Kaada taikina voideltuun uunivuokaan - itse käytin "lasagne-vuokaa". Uunin pelti on hieman liian suuri, sillä taikinaosuus jää silloin aika ohueksi ja piirakka saattaa palaa herkästi.

- Lisää taikinan päälle pilkotut raparperit. Näistä tulee herkullisen paksu kerros.

- Nypi pehmeä voi, jauhot ja sokeri muruseokseksi ja ripottele raparperien päälle.

Paista uunissa (alatasolla tai keskitasolla - itse paistoin alatasolla) ensin 15 minuuttia 200 asteessa. Vähennä sen jälkeen lämpö 175 asteeseen ja paista vielä 15-25 minuuttia (minä paistoin 25 minuuttia).

Anna jäähtyä ja nauti!

Lasillinen kylmää maitoa hieman lämpimän piirakan kanssa maistui taivaalliselta helteisen lauantaipäivän päätteeksi. Kevään raparperit ovat niin mehukkaita, että ne suorastaan sulavat tuonne taikinan sisään.

raparperipiirakan palat


Ja parin päivän päästä - toisinsanoen maanantaina - piirakka oli mielestäni vielä parempaa, kun pohja oli hieman tiivistynyt. Eli VINK VINK - tämän piirakan voi leipoa pari päivää ennen juhlia...


Herkkureseptillä osallistun myös tämän viikkoiseen Pienen Linnun Makrotex-haasteeseen, jossa sopivasti on aiheena 'Jotain herkullista' 😋



-Pia-





torstai 24. toukokuuta 2018

Kukka

(Makrotex)

Niin pieni ja yksinkertainen sana: kukka.

Miten paljon tuohon mahtuukaan.

Tuntuu, että instatilini täyttyy pelkästään kukkakuvista - jokakeväinen ihmetys siitä miten kaikki kasvaa!

Pienen Linnun Makrotex-haasteena tällä viikolla on Kukka - miten sopiva aihe!
Kuvista ei ainakaan ole pula!

Mutta haluan jakaa vain yhden ihanuuden tässä postauksessa.

Olen niin onnellinen, että tämä kovan onnen koristeomenapuuni elää ja voi hyvin.

purppuraomenapuu kukka

Kirjoitin kesäkuussa 2014, että pihallamme asusteleva pupu sitä järsi ja kevään kova tuuli katkaisi koko puun puolesta välistä poikki. Onneksi jäljelle jäi yksi voimakas oksa, jolloin luonto hoiti hommansa ja teki siitä latvaoksan.

Tänä päivänä purppuraomenapuuni on niin kaunis väriläiskä kaiken vihreän keskellä 💗

Varmuuden vuoksi pidän suojaverkkoa puun ympärillä läpi vuoden
- eihän vara venettä kaada ;)


purppuraomenapuu

Uusia postauksia ei blogiin ole juurikaan toukokuussa ilmestynyt.
Syynä tähän on pitkät päivät pihalla, joiden jälkeen olen sananmukaisesti kaatunut sohvalle ja siitä sitten torkahtelun jälkeen sänkyyn yöunille.
Oman veronsa on ottanut myös huoli läheisen terveydestä.
Olen kuljettanut, istunut seurana sairaaloissa, lohduttanut, tarkkaillut jaksamista ja yrittänyt piristää. Tuntuu, että oma jaksaminen alkaa kohta loppua.
Tähän päälle vielä pari stressitekijää ympäristöstä (omakotialueen kolhoosihelvetti) ja soppa on valmis. Vakavassa harkinnassa on luovuttaa ja muuttaa pois. Ihan oman hyvinvoinnin vuoksi.

Kaiken kauniin keskellä synkkiä ajatuksia - elämän kirjo...

Kaikesta huolimatta...


Aurinkoa päivääsi!

-Pia-







keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Malta vielä hetki - Venaa vähän

Puutarhamyymälät pursuavat mitä kauniimpia ja värikkäämpiä ja suurempia taimia ja kesäkukkia. Sormet syyhyten tutkin pioneita, särkynyttäsydäntä, kosmoskukkia, petunioita, hortensioita ja muiden ihanuuksien taimipurkkeja. Jokohan näitä voisi istuttaa - minne nämä istuttaisin - kuinka monta tarvitsen...

kevätesikko

Aurinko hellii päivällä lähes hellelukemissa. Parhaimmillaan mittari on näyttänyt +22 astetta. Ja lupasivat tuleviksi päiviksi vielä lämpenevää...
Kitkeminen ja kuopsuttaminen pihamaalla etenee varjojen mukaan. Kuumassa auringonpaisteessa nestehukka ja väsymys iskevät salakavalasti.

pikkusydän

Ei millään malttaisi pysyä sisällä vaan pakottava tarve on mennä pihalle nyppimään vielä yhdestä kukkapenkistä rikkaruohoja tai katsomaan taas monennenko kerran ovatko taimet ja silmut kasvaneet sitten viime näkemän.

Mutta...

tarhakylmänkukka

Yöllä on kuitenkin kylmä!

Aamuauringon alkaessa lämmittämään, huomaa, että talojen katot ovat valkoisena. Varjon puolen nurmikoilla on kuuraa, joka sulaa sitä mukaa kun aurinko sen saavuttaa.

Siis ihan vielä ei ole aika istuttaa herkkiä kesäkukkia maahan. 

orvokkinaama


Maltetaan siis vielä hetki.

-Pia-




sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Kukkailottelua pihalla

Toukokuu - kevään viimeinen kuukausi ennen kesää.

Lintujen laulu täyttää aamuyön ennen niin hiljaiset tunnit - joku laulurastas tai mustarastas on ottanut makuuhuoneen ikkunan takaa pihapuun aamulaulupuukseen :)  Eipä tarvitse herätyskelloa.

Kukkapenkeistä kuuluu melkeinpä suhina, kun kasvit venyvät kohti aurinkoa. Ja mikäpä siinä on venytellessä - aurinko on kyllä hellinyt oikein olan takaa. Taisi tänään päivällä lämpömittarin lukema hätyytellä kahtakymppiä.


Yksi uusimmista suosikkikevätkukkijoistani on posliinihyasintti. Nuo pienet siniraitaiset kukat nousevat kirkastamaan muutoin vielä multaista maata. Tuntuu, että kukka on levinnyt viime keväästä taas uusille alueille pensaiden juurille. Ei haittaa - saa levitä ihan rauhassa!

posliinihyasintit

posliinihyasintti

Ihanan pehmeästi puskee tarhakylmänkukka nuppujaan lehtiruusukkeesta kohti valoa. Kukinnan jälkeen tämä ihanuus joutuu kyllä vaihtamaan paikkaa - ehkäpä se jopa kaipaakin sitä. Nyt kukka on talon paahteisemmalla puolella: aurinko paistaa aamusta lähes myöhäisiltapäivään saakka. Ja kun penkissä ei enää juuri muuta kasva, niin poistan sen kokonaan ja siirrän tämän pehmeän kevätkukkijan parempaan paikkaan jatkamaan kasvamistaan.

tarhakylmänkukka nupussa

Ja kukkivathan ne puutkin jo. Vaahterassa on kaikkein näkyvimmin jo kukat avautumassa. Teki puulle hyvää, kun muutama vuosi sitten poistimme siitä kilpailevan haaran ja pari kummallisesti kasvanutta oksaa. Pelkäsimme, että puu siitä  viottuu ja kuolee, mutta eikös mitä! Vasta tuon rankankin uudistamisen jälkeen vaahteramme vasta alkoi tuottamaan runsaasti kukkia keväisin. Aika eksoottisenkin näköinen on koko puu, kun kukat kukkivat ennenkuin lehdet puhkeavat.

vaahtera kukka

Ja penkithän pursuavat juuri nyt krookuksia. Suurin osa tuntuu pihallani olevan tummaa liilaa, mutta löytyy näitä vaaleampiakin ja auringon valossa lähes valkoisilta näyttäviä hentoja keltaisia. Tänä iltana ne ihanasti iltatuulen mukaan keinuivat lämpimän auringon laskiessa mailleen.

krookukset


Kaiken kaikkiaan pihalla tuntuu nyt tapahtuvan niin paljon ettei sieltä malta olla pois lainkaan.

Olenkohan minä - talvi-ihminen - hurahtamassa kevääseen?

Lisää kukkailottelua löydät Mansikkatilan mailla -blogista. Käythän katsomassa ja kommentoimassa!



Kauniita toukokuun päiviä!

-Pia-