sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Muistoja 2017

Olen edellisinä vuosina koonnut muistoja vuoden varrelta vielä yhteen postaukseen - ja jatkanpa tätä perinnettä tänäkin vuonna. Tässä siis kertausta vuodesta 2017.

Vuosi on tuntunut lyhyeltä, mutta kun vanhoja kuvia kaivelin ja järjestelin, niin onpa vuoteen mahtunut vaikka ja mitä.

arki ja juhla
Arkisen aherruksen keskellä on vietetty minun viisikymppisiä ja Suomen satavuotisjuhlaa.
Keski-Uudenmaan blogit eli KUBLO näki päivänvalon ja on koonnut upeita somettajia ympäri keski-uuttamaata yhteen.
Kohtaaminen Ennin ja Ainon kanssa oli mieleenpainuva...


kukkaset pihamaan
Kukkakuvia on tietysti blogissani. Kun kevät koittaa ja ensimmäiset krookukset ja tulppaanit puhkeavat kukkaan, alkaa kameran muisti täyttyä kuvista.
Kukkakuvia kaivellessani huomasin, että pihan istutukset kaipaavat uudistusta - samat kukat vuodesta toiseen toistuvat kuvissani ja näiden vuosien aikana mitä olemme tässä asuneet, alkavat kuvat jo kyllästyttää... Onkohan ensi vuosi uudistuksen aikaa...

makeaa maistuvaa

Kokkailuja en juurikaan kuvaile tai en ainakaan julkaise kuvia missään. Joitakin klassikkoja ja uusia tuttavuuksia tuli vuoden aikana kokeiltua ja niistä jopa postattuakin. Muutoin mentiin "samalla kaavalla" eli nopeaa arkiruokaa viikolla ja jotain ekstraa juhliin ja viikonloppuihin.

aarikka tonttu

Vuoden loppu on jo ihan lähellä - tuokoon ensi vuosi uutta energiaa, onnellisuutta, iloa, toivoa, onnistumisia, ihania ystäviä, terveyttä, uusia haasteita ja rauhallisuutta elämään.

Kiitos kaikille lukijoilleni, vakituisille ja kävijöille, kiitos ihanalle miehelleni, joka jaksaa kannustaa ja lohduttaa, kiitos perheelleni, jonka kanssa jakaa ilot ja surut ja kiitos ystävilleni, joiden kanssa tavataan liian harvoin.


Turvallista vuodenvaihdetta
ja
Onnellista Uutta Vuotta 2018!

-Pia-





lauantai 23. joulukuuta 2017

Rauhallista joulua!

Pitkän ja pimeän syksyn jälkeen koti täyttyy 
valoista ja tuoksuista, perheestä ja ystävistä, lauluista ja hiljaisuudesta.

kollaasi joulusta


Tunnelmakuvien kera toivotan Sinulle 
kaunista ja rauhallista joulua!

-Pia-

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Jouluvalmisteluja - osa VI: joulukortit

Jo kolmas adventtisunnuntai! Ja ihan vihoviimeinen aika saada joulukortit askarreltua, jotta ne kerkiää vielä postittaa ja saapua vastaanottajalle ennen joulua. Eli viikko pitäisi riittää postillekin näiden toimittamiseen.

Joten eilisen Naantalin retken anoppilaan ja tämän päiväisen retken Mäntsälään Saaren joulumaahan jälkeen oli aika istua alas ja askarrella viimeisetkin kortit valmiiksi. Sitten miehen kanssa kirjoittamaan kuoria ja tervehdyksiä ja kuoret odottamaan maanantaita, kun kiikutan ne postiin. Onneksi olen aikanaan kirjoittanut kaikki osoitteet koneelle muistiin, niin niiden päivitys uusilla osoitteilla ja kirjoittaminen kuoriin on nopeaa.

Korttien teeman keksiminen ja siihen tarvittavien välineiden hankinta tapahtuu kyllä ihan ajoissa - jopa niin ajoissa että on vaikea löytääkään jouluaskarteluun tarvikkeita.

Mutta se askartelu ja ideoiden valmiiksi saattaminen on aikaa vievää... Yksinkertaisia ja teemaa noudattavia kortteja on periaatteessa helppo tehdä, mutta jotenkin valmistuminen aina venyy ja postitus tapahtuu sitten juuri ennen joulua.

Mutta aina kuitenkin ennen joulua niin, että niiden pitäisi keritä pyhiksi perille.


Tänä vuonna korttien teemana on oikeutetusti Suomi100. Eli siis sinivalkoisia kortteja.
Korttipohjathan tein jo aikaisemmin valmiiksi - katso täältä - ja viimeiset kortit valmistuivat tänään. 

Ja tällaisia niistä sitten tuli...

valmiit kortit pöydällä

toivotus
 
tervehdys


Huomenna sitten postiin hakemaan merkit ja kuoret postin huomaan. Toivottavasti kaikki löytävät perille.

valmiit kortit pöydällä


Ihanaa joulunalusviikkoa!

Se on ihan oikeasti vain viikko jouluun!

-Pia-




maanantai 11. joulukuuta 2017

Jouluvalmisteluja - osa V: piparkakkutalo

🎵🎵🎵   Tonttujoukko, huomio ja katse oikeaan...   🎵🎵🎵

Joulukuu jo lähes puolessa välissä ja jouluvalmistelut ihan vaiheessa.

Edellisestä valmistelupostauksesta on aikaa ja tällä välin on koti ollut välillä kuin hävityksen kauhistus - ei uskoisi että joulu on jo ENSI VIIKOLLA :)

Kaikki leipomistarvikkeet, herkkukassilahjojen tarvikkeet, korttiaskartelut ja joulukoristeet ovat sekaisin työpöydillä keittiössä ja työhuoneessa, mutta jotain sentään on jo saatu paikoilleenkin.

Ensimmäiset tontut muuttivat tänään laatikosta pöydälle! Aarikan tonttuja olen kerännyt jo useita vuosia ja mieheni kanssa joka joulu hankimme yhden uuden... Nyt niitä alkaa olla jo kylällinen, mutta kaikki eivät joka joulu pääse esille. Ei siis tänäkään vuonna.

Tontut asuvat piparkakkutalossa.

Joitakin vuosia sitten otin perinteeksi leipoa piparkakkutalon jouluksi, joka sitten joulun jälkeen joko loppiaisena tai nuuttina syödään pois. Onneksi perheeseemme on tullut noita ihania pikkumiehiä, jotka auliisti ovat auttaneet purkutyössä :)

Yleensä kokoan piparkakkutalon itsenäisyyspäivän iltana, kun televisiosta katsomme linnan juhlia ja niin oli tänäkin vuonna tarkoitus. Osat olin paistanut jo aikaisemmin. Mutta lopullinen kokoaminen tapahtuikin vasta loppuviikosta ja tänään tontut pääsivät muuttamaan valaistuun taloon.

lumihiutale aarikan tonttu

lahjapaketti aarikan tonttu - tosi vanha
etualalla ihka ensimmäinen tonttuni aikojen takaa




Makeaa joulun odotusta!

-Pia-

piparkakkutalon valot

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Onnea Suomi!

Upea sinivalkoista-haaste pyörii parhaillaan blogeissa.

Haasteen on alunperin laittanut liikkeelle Puutarhahetki-blogin Tiiu.
Itse nappasin haasteen Tuulan blogista Tuula's life.

Ja hyvä syy onkin kerätä sinivalkoisia kuvia Suomesta.

Onhan meillä tänään 100-vuotis syntymäpäivä.

Keräsin kuva-arkistostani kuvia kaikista ihanista vuodenajoistamme.

Aloitetaan keväästä.

sinivuokko

ensikukat

Ja jatketaan kauniiseen kesään...

pääskyt

taidetta tuusulanjärvellä

 ...jonka jälkeen alkaa suosikkivuodenaikani syksy...

lyhdyt illalla

koivu

...ja talvi.

lunta lunta

pakkanen

ihana talvi


ONNEA SUOMI 100 VUOTTA!

-Pia-



perjantai 1. joulukuuta 2017

Tervetuloa joulukuu!


Voiko kauniimmin alkaa joulukuu!

lumilyhdyt

Pikaisesti lumikuvien kera toivotan Sinulle...

tervetuloa


...ihanaa joulukuuta!


-Pia-


torstai 30. marraskuuta 2017

Jouluvalmisteluja - osa IV: itsetehtyjä makeisia

Varoitus: sisältää lahjapaljastuksia...


Itsetehdyt leivonnaiset ja makeiset ovat ihania joulumuistamisia. Tänä vuonna meiltä taitaa lähteä lahjoiksi herkkukasseja, joista tulee löytymään myös ensi kertaa itsevalmistettuja jääsuklaita.

Onko jääsuklaa sinulle tuttu?

Muistan lapsuudesta tädin perheen valmistamat joulumakeiset: jääsuklaat ja suklaariisimurokarkit. Niitä saimme aina maistella, kun jouluaattona haudallakäyntien jälkeen piipahdimme heillä viemässä joulutervehdykset. Serkkujani oli kotona kuusi kappaletta ja he joka joulu valmistivat joulumakeisia.

Päätinpä siis tarttua härkää sarvista:

Valmistamiseen tarvitaan:
- kookosrasvaa
- suklaata
- tomusokeria (en itse tällä kertaa käyttänyt)
- pieniä foliovuokia 

Määrät eri ohjeissa vaihtelivat huomattavasti, mutta itse tein näin:
100 g kookosrasvaa
100 g tummaa leivontasuklaata
40 pientä foliovuokaa

kookosrasva sulaa

Ensin varovasti sulatetaan kookosrasva
Rasva sulaa jo sitä käsitellessä, joten lieden ei tarvitse olla kovinkaan kuumalla, kun rasva sulaa ja muuttuu värittömäksi nesteeksi. 

suklaa sulaa

Ota kattila pois liedeltä ja sulata suklaa kuumaan kookosrasvaan.
Suklaa sulaa melko nopeasti ja sekoittamalla saat tasaisen koostumuksen.
Tässä vaiheessa lisättäisiin myös tomusokeri...
Massa on hyvin juoksevaa - lähinnä litkua - ja sen kauhominen (kuten monessa ohjeessa luki) on tarkkaa puuhaa, kun foliovuoat ovat niin pieniä. Itse käytin kahvilusikkaa...


vihreät herkut

Foliovuokia oli paketissa kahdenvärisiä, joten päätin tehdä kahta erilaista jääsuklaata.
Vihreisiin vuokiin lusikoin massaa lähes täyteen ja hieman jäähtyneeseen massaan ripottelin pinnalle hasselpähkinärouhetta.

punaiset herkut

Ja punaisiin vuokiin asettelin pohjalle kuivattuja karpaloita ja päälle lusikoin massaa melkein piripintaan saakka. Kun makeiset olivat jähmettyneet, ripottelin karpalon makuisten päälle tomusokeria.

Nyt nuo ihanuudet ovat jääkaapissa - saa nähdä kuinka monta niitä on jäljellä tämän päivän jälkeen ;)

Valmistus oli helppoa ja hauskaa - näitä teen lisää lähempänä joulua ja pakkaan herkkukasseihin mukaan.

Makoisaa marraskuun viimeistä!

-Pia-









tiistai 28. marraskuuta 2017

Miten tein valkoisesta sinistä

Kun askartelun makuun pääsin, niin päätin kokeilla servetin kiinnitystä korttipohjaan.

Idea lähti siitä, kun joulukorttien teko alkaa viimeistään olla ajankohtainen ja mietiskelin tämän vuoden teemaa. Sini-valkoisia haluan tehdä, mutta minullapa ei ollutkaan kuin vain valkoisia korttipohjia ja olisi mukava tehdä kortteja myös sinisellä pohjalla. Servettikokoelmastani löysin ison nipun yksivärisiä sinisiä servettejä. Ne ovat kaksinkertaisia, joten yhdestä servetistä tulee vähintään kaksi korttipohjaa - ellei neljäkin...

En ollut koskaan tätä silitystekniikkaa kokeillut - kuunnellut vaan kateellisena askartelijoiden keskusteluja ja siellä on servettien käyttö vilahtanut yhtenä keinona erilaisten korttien tekemiseen.

Ei kun tuumasta toimeen ja googlen ihmeelliseen maailmaan... Monen monta ohjettahan sieltä löytyi ja tässä tulee vielä yksi:


tarvikkeet


Asettele leivinpaperin päälle korttipohja ja sen päälle kelmua. Kelmu saa olla suurempi kuin korttipohja.

elmu kelmu


Tasoita kelmu ja aseta päälle yksi kerros servetistä - servetithän ovat usein monikerroksisia; nämä käyttämäni ovat kaksikerroksisia ja molemmat niistä ovat sinisiä.
Voit käyttää kuviollistakin ja vaikka vain osaa (vaikka joku kuva) servetistä.

servetti



Aseta toinen leivinpaperi servetin päälle ja silitä kuumalla (⏺⏺⏺) silitysraudalla. Liikutin silitysrautaa rauhassa paperin päällä, jotta kelmu varmasti suli ja kiinnitti servetin.

silitetään




Anna hieman jäähtyä, leikkaa ylimääräiset servetin reunat korttipohjan reunoja myöten ja kas kummaa - valkoiset korttipohjat muuttuivat sinisiksi :)
Mikäli joku kulma ei ole kiinnittynyt kunnolla, voit silittää leivinpaperien välissä korttipohjaa lisää, jotta kulmatkin kiinnittyvät hyvin.

ja valmista tuli


Käyttämäni servetin paperi on niin huokoista, että valkoinen kartonki kuultaa läpi. Näistä tulikin juuri sopivia sinisen hämärän värisiä korttipohjia.

Simppeliä - näitä valmistuu nopeasti lisää.

Nyt ei ole muusta kuin omasta mielikuvituksesta kiinni minkälaisia joulukortteja tänä vuonna valmistuu. Mutta niistä sitten myöhemmin...


Sinisin ajatuksin

-Pia-




sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Jouluvalmisteluja - osa III: jos ei jouluna ole lunta...

Juu - oli ja meni - siis lumi... Niinkuin ensilumella on tapana tehdä. Tänä vuonna tuota lunta vaan on jo tullut pariin kertaankin, mutta niin se vaan on täältä etelästä sulanut harmillisesti pois. Kateellisena katson instagramista pohjoisesta kuvia - lunta ja pakkasta!!! Lähettäkää niitä molempia vähän tännekin päin :)


Jotta edes näkisin lumihiutaleita, niin päätin askarrella (minä???) mobilen tai mikä siitä nyt sitten tulikaan...

Pohjaksi otin jo kolme vuotta sitten hankkimani kannattimen ja lumihiutaleet ja purin yhden tosi vanhan kranssin. Vielä lisäksi pihakuusien oksien päistä pieniä havuja. Ompelulankaa ja avuksi tarvitsin vielä pyykinkuivaustelineenkin sekä mielikuvitukseni. Siinä vasta yhdistelmä.
  
kranssin tarvikkeet

Metallinen kannatin roikkumaan kuivaustelineeseen ja eripituisilla ompelulangoilla lumihiutaleet keikkumaan kannattimeen.
Parasta olisi ollut käyttää siimaa - poistaa hiutaleista omat nauhat ja ripustaa kaikki pelkällä siimalla. Ehkäpä sen vielä ennen joulua teenkin vaikka eipä nuo ompelulangat matkan päästä erotu...

lumimarjakoristeet

Ikivanha kranssi oli helppo purkaa. Lumimarjaryppäät ovat taipuisaa päällystettyä rautalankaa valkoisin helmin. Näitä oli helppo kiertää kannattimen uloimman rinkulan ympärille.

valmis!

Lopuksi vielä kuusen havut kannattimeen - kun lumimarjaryppäiden rautalangat oli kiedottu kannattimeen, niin havujen asettelu oli helppoa samoihin kiinnityksiin.

Ihan kelvollinen tuosta tuli - tai kelpaa ainakin meille.

Tuoreista kuusenhavuista tuli ihana tuoksu - saa nähdä montako ötökkää niistä tuli :)

Kerkiän tällä postauksella osallistumaan myös Mansikkatilan Tainan perjantaimyysseihin. Käyhän kurkkaamassa mistä oikein on kyse!


Valkeaa unelmaa odottaen

-Pia-



lauantai 25. marraskuuta 2017

Kuukausi vain...

Enää kuukausi jouluun ja tänä viikonloppuna useissa paikoissa vietetään joulukauden avajaisia: on jouluvalojen sytyttämistä, joulupukkia, kuoroesityksiä, ilotulitusta, joulumyyjäisiä...
Meilläkin kylällä sytytetään jouluvalot - saa nähdä mihin ja minkälaiset ne tänä vuonna ovatkaan, kun keskustan virallinen joulukuusi jouduttiin pari vuotta sitten kaatamaan huonon kunnon vuoksi ja viime vuonna valot olivat ihan jotain muuta kuin kauniit.

lumilyhty

Kovasti yritän saada itselleni tuota joulufiilistä - olen sen löytänytkin kynttilöistä, pari päivää kestäneestä lumimaisemasta ja glögin tuoksusta. Jouluaskarteluja ja leivonnaisia valmistuu pikkuhiljaa ja muutenkin ajatukset ovat toisinaan oikeinkin jouluiset...

kynttilät

Mutta - tulevan joulun iloa varjostaa läheisen sairastama syöpä. Pitkän aikaa olemme saaneet melko positiivisia tuloksia - tauti on pysynyt hoidoilla aisoissa - mutta nyt saimme ikäviä uutisia ja se veti mielen apeaksi. Olen kuullut sanonnan, että kun perheessä joku sairastuu syöpään, niin koko perhe sairastaa... Ja se kyllä pitää paikkansa. Ainakin minulle on erittäin vaikeaa saada ajatuksia koottua iloisiin mietteisiin, kun näen läheltä kuinka masentuneeksi uutinen saa sairastuneen. Halauksin ja positiivisesti hoitotoimenpiteisiin suhtautuen yritän saada sekä omani että varsinkin sairastuneen luottamaan suomalaiseen terveydenhoitoon. Ja olemmehan saaneet erittäin hyvää hoitoa tähänkin saakka - miksei sitten tästä eteenkinpäin... Se vaan tietänee automatkoja Helsinkiin hoitoon ja takaisin useamman kerran vielä tässä ennen joulua.

Mietin pitkään kirjoitanko tästä läheiseni sairastamisesta mitään koskaan, mutta tuntuu hyvältä saada vähän edes avattua näitä solmuja tuolta sisuksista. Joskus ne tuntuvat puristavan liikaakin ja vievät ajatukset välillä synkkääkin synkempiin vesiin. Ja synkistä vesistä ylösnousu on välillä hidasta ja hankalaa - postaustauoista sen huomaa...

joulutähti


Mutta enpä synkistele enempää - joulu on tasan kuukauden kuluttua, mieli on luottavainen ja kohta  juhlimme 100-vuotista itsenäisyyttämmekin!

Valoisin ajatuksin

-Pia-




tiistai 21. marraskuuta 2017

Tätä lisää...

(Makrotex-haaste)

Ihana lumi tuli vihdoinkin!

Ainakin pariksi päiväksi.

Pitkästä aikaa otan osaa Pienen Linnun tiistaiseen Makrotex-haasteeseen. Aiheena tänään on Kollaasi, jonka tyyli ja aihe on vapaa.

Tässäpä siis muutama fiilistely- ja joulutunnelmaan vievä kuva tämän päivän lumisateiden välissä.

talvikollaasi pihalta


Olen niin odottanut, että lumi sataa maahan. Valoisuus lisääntyy, kaikki näyttää niin puhtaalta ja hyvällä omallatunnolla voi jo jättää pihatyöt kevääseen.


Tämänkertainen lumisade sulanee täältä etelästä tulevana viikonloppuna, mutta nautitaan siihen saakka!

-Pia-







maanantai 20. marraskuuta 2017

Jouluvalmisteluja - osa II: pihan pienet kuuset

Pihallamme kasvaa isoja kuusia - ne olivat silloin rakennusaikana söpön pieniä, mutta reilu kymmenen vuotta on tehnyt tehtävänsä ja kuuset ovat kasvaneet. Ja koska ne kasvavat pihan reunamilla, niin jouluvalojen ripustaminen niihin ei ole mielekästä - olen siis haaveillut monta talvea jo pienten kuusentaimien asettelemista kuistille ja niihin valot.. Ja tänä syksynä sitten päätimme, että koska perkaamme mökiltämme pihalta kuuset pois, niin sieltähän saan reilun metrin mittaisia kuusentaimia kuistille.

Ja eikun mökille mars!

Suuntasimme sinne reilu viikko sitten lauantaina aamusta ennen vesisadetta. Ja hyvä niin. Sillä sen päivän jälkeen on satanut joka päivä eikä sateessa olisi ollut mukavaa kontata mökin pihalla sahaamassa puita. Viime keväänä perkasin mökin pihaa eikä silloin tullut mieleen, että olisin säästänyt enemmänkin näitä pieniä kuusia, mutta löysimme pari oikein passelin kokoista ja hento-oksaista tainta. Ja sahalla poikki ja auton peräkonttiin!

Volvo ja kuuset


Kotiin tullessa noita hentoisia kuusia autosta purkiessa tuli mieleen, että joku naapuri saattoi naureskella että olemmepa huonon näköisiä joulukuusia jo hommanneet...

Innostuneena kaivoin esiin isoja ruukkuja, joihin pohjalle asettelimme kiviä tukemaan puita ja sitten ruukut täyteen multaa. Oi miten ihanasti ne istahtivatkin kuistin kulmalle ja etsimme sitten sopivia ulkovaloja oksille. Kunnes tuli tuuli! Satuin ikkunasta näkemään, kun tuuli pyörähti juuri kuistillamme ja kaatoi kuuset ruukkuineen - mullat levisivät pitkin kuistia ja sotku oli aikamoinen.
En antanut periksi vaan nostin puut ylös, siivosin kuistin, lisäsin multaa ja painoa ruukkuihin ja vedin puut lähemmäs talon seinää tuulen suojaan. Ei auttanut ei! Seuraava tuulenpuuska ja puut nurin ruukkuineen. Itku melkein pääsi. Siitä sitten puut pois ruukuista, ruukut pystyyn ja taas siivosin kuistin. Ja uusi mietintä miten saisin nuo puut pysymään pystyssä.

Ei auttanut kuin rautakanki ja sillä kolot nurmikon kulmaan ja puut reikiin pystyyn kiiloilla tuettuna. Nyt pysyvät - toivottavasti - kovemmassakin tuulessa pystyssä.

pikkukuuset edestä

Tänään asettelin valoja oksille ja niin sopivasti alkoi sataa märkää luntakin, että puut näyttävät nyt oikein ihanilta tuossa nurmikon kulmassa. Oikeastaan paremmassakin paikassa kuin kuistilla ollessaan, sillä kuistilla on kuitenkin pergolan katolla valoverkko, jossa valot ja nyt kuuset ovat omana ryhmänään vähän kauempana antamassa valoa pimeyteen.

Täytyy vielä vähän asetella noita valoja - pimeässä näkee parhaiten mitä pitää korjata.

pikkukuuset takaa

Olen kyllä tyytyväinen puihin - mietinnässä on jo vuoden päähän jouluun: mistä ihmeestä löydän silloin uudet taimet?


-Pia-




sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Jouluvalmisteluja - osa I: makumuistoja

Lyhyeksi ajateltu postaustauko muodostuikin pitkäksi - lähes koko lokakuun, kun ajatusten ja innostuksen selventäminen veikin enemmän aikaa kuin olin ajatellut. En yleensä kärsi kaamosmasennuksesta, mutta tämä syksy (lokakuu) on ollut jotenkin erilainen. Mutta nyt tuntuu taas, että elämä voittaa ja innostus nostaa päätään, joten päätin tehdä julkaisusarjan jouluvalmisteluistani.

Kun jouluun on enää reilu neljäkymmentä päivää - tänään taitaa olla vain 42 - niin on jo korkea aika aloittaa...
 💗 💗 🎄 💗 💗

Minulla jouluvalmisteluihin kuuluu ehdottomasti ja ensimmäisenä mausteisten kuivakakkujen leipominen.

Taatelikakku ja englantilainen hedelmäkakku ovat lapsuudestani saakka kuuluneet jouluuni - ensimmäisestä en itse välitä enkä sitä ollut koskaan leiponut ennen kuin tiesin mieheni pitävän taateleista ja yllätin hänet suhteemme alkuaikoina taatelikakulla - ja jälkimmäistä voisin syödä aamiaiseksi jokaisena joulupyhäpäivänä :)

Taatelikakkujen tekeminen on hauskaa ja helppoa - leivon niitä niin paljon, että annan niitä lahjojen lisäksi sukulaisille ja ystäville.

taatelit kahvissa
kuivatut kivettömät taatelit pehmenevät kuumassa kahvissa

kakkutaikina
valmis taikina on kuin taatelipuuroa

Ja mitä aikaisemmin kakun leipoo ja antaa sen rauhassa maustua, sitä parempi siitä tulee.

Itse leivon näitä kakkuja pitkin syksyä (tänä syksynä aloittelen vasta nyt) ja pistän ne pakastimeen odottamaan, kunnes otan sulamaan viimeistään viikkoa ennen jouluaattoa. Sellofaaniin käärittynä ja pahvisen kakkualustan päällä kakku on itsessään jo kaunis lahja.

Hankin vuosia sitten ihanan valualumiinisen kakkuvuoan juuri taatelikakkua varten - vuoka on muutoin täydellinen, mutta vuoan nosto kuuman kakun päältä on hankalaa, kun reunat ja keskiosa ovat samassa tasossa eikä sormia saa helposti reunojen alle, mutta haarukalla saa reunan nostettua sen verran, että saan vuoan pois kakun päältä. Hieman tuo joka kerta harmittaa, mutta vuoka on kuitenkin niin hyvä ja kaunis etten anna ongelman häiritä.

taatelikakku valmis
näyttää hyvältä!


Englantilainen hedelmäkakku on ihan ehdoton suosikkini.

Lapsuudenkodissani tätä leivottiin aina jouluisin ja kun nimipäiväni osuu joulun pyhiin, niin aamuhämärässä kynttilän valossa sänkyyni tuotu aamutee+hedelmäkakkupala olivat päivän odotetuin hetki! Muistan sen fiiliksen kun heräsin aikaisin ja jäin kuuntelemaan ja odottamaan, että äiti tai isä hipsisi huoneeseeni minua herättämään tuoksuvan teen ja kakun kanssa. Kynttilän valossa sitten nautiskelin alkavasta päivästä.

Hyvän ohjeen löytyminen on aina onnenkauppaa - itse löysin ohjeen joskus saamastani leivontaohjekirjasta ja olen ohjeen viereen aikanaan kirjoittanut "Hyvä!!". Ja hyvä ohje tuo onkin. Kakusta tulee sopivan kostea ja maukas ja sekin vielä "paranee vanhetessaan" eli kakku on hyvä leipoa reilusti ennen joulua maustumaan.

hedelmäkakkutaikina
taikina on kiinteää ja lusikoitava vuokaan

hedelmäkakku valmis
tämän vuoden ensimmäinen kakku onnistui erinomaisesti - kaunis väri!


Tällekin kakulle teen saman tempun kuin taatelikakulle - jäähtyneenä folioon ja pakastepussiin käärittynä pakastimeen ja sitten viimeistään viikkoa ennen joulua sulamaan...  


Molempiin kakkuihin ohje löytyy muutaman vuoden takaa postauksestani tai 'reseptejä'-sivultani tuolta yläpalkista.


Nyt on ensimmäiset kakut leivottu - näitä sitten leivotaan lisää ensi viikolla...


Minkälaisia makumuistoja sinulla on lapsuuden jouluista? 

-Pia-



lauantai 11. marraskuuta 2017

Sana vain...



Hauska haaste kiertää taas blogeissa.
Kysymyslista, joihin vastataan vain yhdellä sanalla - ensimmäisellä joka tulee mieleen.
Helppoa ja hauskaa?
No ei - hauskaa kylläkin, mutta ei missään tapauksessa helppoa.
Nappasin kysymyslistan Tuula's life -blogista :)

1. Missä kännykkäsi on? Latauksessa
2. Puolisosi? Kärsivällinen
3. Hiuksesi? Lyhyet
4. Äitisi? Naapurissa
5. Isäsi? Taivaassa
6. Suosikkisi? Kotoilu
7. Unesi viime yöltä? Unohdettu
8. Mielijuomasi? Vesi
9. Unelmasi? Asuntosijoittaminen
10. Missä huoneessa olet? Työhuone
11. Harrastuksesi? Vaihtelee
12. Pelkosi? Menettäminen

laituri syksy mökkiranta


13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Kotona
14. Missä olit viime yönä? Sängyssä
15. Jotain, mitä sinä et ole? Pitkä
16. Muffinsit? Nam!
17. Toivelistalla? Lottovoitto
18. Paikka, jossa kasvoit? Jokela
19. Mitä teit viimeksi? Lätkäfanitin
20. Mitä sinulla on ylläsi? Oloasu
21. Televisiosi? Auki
22. Lemmikkisi? Lemmikitön

syksy mökkiranta


23. Ystäväsi? Tärkeitä
24. Elämäsi? Sopusoinnussa
25. Mielialasi? Väsynyt
26. Ikävöitkö jotakuta? Poisnukkuneita
27. Auto? Ihana
28. Jotain, mitä sinulla ei ole ylläsi? Villaa
29. Lempikauppasi? Vaihtelee
30. Lempivärisi? Musta
31. Milloin nauroit viimeksi? Äsken
32. Millon viimeksi itkit? Eilen
33. Kuka on tärkein läheisesi? Aviomies
34. Paikka, johon menet uudelleen ja uudelleen? Turku
35. Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? Mainostaja
36. Lempiruokapaikka? Koti

Vastauksiani miettiessä huomasin, että tykkään olla kotona...

Otapa sinäkin haaste vastaan ja kerro lisää itsestäsi :)

syksy mökkiranta


Lauantaipäivä kului autoillessa paikasta toiseen ja kun kotona vihdoin olimme, niin oli jo niin pimeää ettei kuvaamisesta voinut enää haaveilla. Siksipä kuvat ovat kännykkäräpsyjä aamuisesta mökkirannasta, kun sielläkin kävimme pyörähtämässä - mitä sieltä hakemassa? Kerron myöhemmin...


Ihanaa lauantai-iltaa!

-Pia-