Meilläkin kylällä sytytetään jouluvalot - saa nähdä mihin ja minkälaiset ne tänä vuonna ovatkaan, kun keskustan virallinen joulukuusi jouduttiin pari vuotta sitten kaatamaan huonon kunnon vuoksi ja viime vuonna valot olivat ihan jotain muuta kuin kauniit.
Kovasti yritän saada itselleni tuota joulufiilistä - olen sen löytänytkin kynttilöistä, pari päivää kestäneestä lumimaisemasta ja glögin tuoksusta. Jouluaskarteluja ja leivonnaisia valmistuu pikkuhiljaa ja muutenkin ajatukset ovat toisinaan oikeinkin jouluiset...
Mutta - tulevan joulun iloa varjostaa läheisen sairastama syöpä. Pitkän aikaa olemme saaneet melko positiivisia tuloksia - tauti on pysynyt hoidoilla aisoissa - mutta nyt saimme ikäviä uutisia ja se veti mielen apeaksi. Olen kuullut sanonnan, että kun perheessä joku sairastuu syöpään, niin koko perhe sairastaa... Ja se kyllä pitää paikkansa. Ainakin minulle on erittäin vaikeaa saada ajatuksia koottua iloisiin mietteisiin, kun näen läheltä kuinka masentuneeksi uutinen saa sairastuneen. Halauksin ja positiivisesti hoitotoimenpiteisiin suhtautuen yritän saada sekä omani että varsinkin sairastuneen luottamaan suomalaiseen terveydenhoitoon. Ja olemmehan saaneet erittäin hyvää hoitoa tähänkin saakka - miksei sitten tästä eteenkinpäin... Se vaan tietänee automatkoja Helsinkiin hoitoon ja takaisin useamman kerran vielä tässä ennen joulua.
Mietin pitkään kirjoitanko tästä läheiseni sairastamisesta mitään koskaan, mutta tuntuu hyvältä saada vähän edes avattua näitä solmuja tuolta sisuksista. Joskus ne tuntuvat puristavan liikaakin ja vievät ajatukset välillä synkkääkin synkempiin vesiin. Ja synkistä vesistä ylösnousu on välillä hidasta ja hankalaa - postaustauoista sen huomaa...
Mutta enpä synkistele enempää - joulu on tasan kuukauden kuluttua, mieli on luottavainen ja kohta juhlimme 100-vuotista itsenäisyyttämmekin!
Valoisin ajatuksin
-Pia-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit - ihanaa, jos jätit käynnistäsi viestin :)