Jouluvalmisteluja - osa II: pihan pienet kuuset

Pihallamme kasvaa isoja kuusia - ne olivat silloin rakennusaikana söpön pieniä, mutta reilu kymmenen vuotta on tehnyt tehtävänsä ja kuuset ovat kasvaneet. Ja koska ne kasvavat pihan reunamilla, niin jouluvalojen ripustaminen niihin ei ole mielekästä - olen siis haaveillut monta talvea jo pienten kuusentaimien asettelemista kuistille ja niihin valot.. Ja tänä syksynä sitten päätimme, että koska perkaamme mökiltämme pihalta kuuset pois, niin sieltähän saan reilun metrin mittaisia kuusentaimia kuistille.

Ja eikun mökille mars!

Suuntasimme sinne reilu viikko sitten lauantaina aamusta ennen vesisadetta. Ja hyvä niin. Sillä sen päivän jälkeen on satanut joka päivä eikä sateessa olisi ollut mukavaa kontata mökin pihalla sahaamassa puita. Viime keväänä perkasin mökin pihaa eikä silloin tullut mieleen, että olisin säästänyt enemmänkin näitä pieniä kuusia, mutta löysimme pari oikein passelin kokoista ja hento-oksaista tainta. Ja sahalla poikki ja auton peräkonttiin!

Kotiin tullessa noita hentoisia kuusia autosta purkiessa tuli mieleen, että joku naapuri saattoi naureskella että olemmepa huonon näköisiä joulukuusia jo hommanneet...

Innostuneena kaivoin esiin isoja ruukkuja, joihin pohjalle asettelimme kiviä tukemaan puita ja sitten ruukut täyteen multaa. Oi miten ihanasti ne istahtivatkin kuistin kulmalle ja etsimme sitten sopivia ulkovaloja oksille. Kunnes tuli tuuli! Satuin ikkunasta näkemään, kun tuuli pyörähti juuri kuistillamme ja kaatoi kuuset ruukkuineen - mullat levisivät pitkin kuistia ja sotku oli aikamoinen.
En antanut periksi vaan nostin puut ylös, siivosin kuistin, lisäsin multaa ja painoa ruukkuihin ja vedin puut lähemmäs talon seinää tuulen suojaan. Ei auttanut ei! Seuraava tuulenpuuska ja puut nurin ruukkuineen. Itku melkein pääsi. Siitä sitten puut pois ruukuista, ruukut pystyyn ja taas siivosin kuistin. Ja uusi mietintä miten saisin nuo puut pysymään pystyssä.

Ei auttanut kuin rautakanki ja sillä kolot nurmikon kulmaan ja puut reikiin pystyyn kiiloilla tuettuna. Nyt pysyvät - toivottavasti - kovemmassakin tuulessa pystyssä.

Tänään asettelin valoja oksille ja niin sopivasti alkoi sataa märkää luntakin, että puut näyttävät nyt oikein ihanilta tuossa nurmikon kulmassa. Oikeastaan paremmassakin paikassa kuin kuistilla ollessaan, sillä kuistilla on kuitenkin pergolan katolla valoverkko, jossa valot ja nyt kuuset ovat omana ryhmänään vähän kauempana antamassa valoa pimeyteen.

Täytyy vielä vähän asetella noita valoja - pimeässä näkee parhaiten mitä pitää korjata.

Olen kyllä tyytyväinen puihin - mietinnässä on jo vuoden päähän jouluun: mistä ihmeestä löydän silloin uudet taimet?

-Pia-