keskiviikko 31. lokakuuta 2018

H niinkuin halloween...

Voisiko parempaa säätä ollakaan lokakuun viimeiselle päivälle - halloween-päivälle - kuin tihkuinen vesisade, pimeys, synkkyys, tuuli...

Ja kun olokin on viikon verran ollut jo enemmän ja vähemmän huojuva, niin sekin sopii päivän teemaan.

En kyllä ole koskaan viettänyt halloween-juhlaa - ehkä joskus sinkkuelämässä ystävien kesken - silloin kun oli aina hyvä syy juhlia ;)

Tänään ei kyllä ole juhlafiilis - paitsi että eilisen lääkärissäkäynnin saattaja totesi, että näytän siltä kuin olisin pienessä päiväkännissä ;) Ja jos positiivista olotilasta hakee, niin kyllä - se tuntuu kuin olisi pienessä hiprakassa, paitsi ettei ole hauskaa kun koko maailma pyörii kun on pystyasennossa tai vaihtaa asentoa tai siirtää nopeasti katseen pisteestä A pisteeseen B. Joten  tämäkin postaus, jota kirjoitan tuhottoman kauan, tulee olemaan aikamoinen saavutus. Onneksi osaan kirjoittaa sokkona kymmensormijärjestelmällä - luen tekstin sitten myöhemmin ennen julkaisua, jotta suurimmat kirjoitusvirheet tulee korjattua.

ihana olla kotona


Mikä minua sitten vaivaa? No - viikko sitten kesken ihan normaalin työpäivän istuessani puhelinpalaverissa minua alkoi huimata. Ihan järkyttävästi. Pystyssä pysyminen oli vaikeaa ja paha olo tuli heti kun pää oli koholla.

Onneksi - siis todellakin - olin etäpäivällä kotona, kun ajattelin että on sopiva päivä - monta puhelinpalaveria - kokeilla, että uuden työni koneet ja yhteydet toimivat kotoakin käsin.

Huimaus yltyi illan aikana ja seuraavat päivät. Kävin sairaalan päivystyksessäkin makoilemassa yhden päivän - kiitos veljeni, joka minut sinne vei ja saattoi. Itse en olisi pystynyt kävelemään autolle tai autosta saatika sitten päivystyksen ilmoittautumiseen. Sieltä minut onneksi kuskattiin pyörätuolilla petiin.

Tutkimusten jälkeen todettiin minulla olevan hyvänlaatuinen asentohuimaus, joka on tällä kertaa pitkäkestoinen... Joskus aiemmin minulla on ollut asentohuimausta, mutta se on mennyt ohi muutamassa tunnissa ohjeiden mukaan päätä käänneltyäni.

Mutta tämä ei. Ei vaikka fyssarin kanssa käytiin liikerataohje läpi ja olen toistanut sitä useamman kerran näiden päivien aikana.

Kävely kotona tasaisella lattialla ja tutussa ympäristössä on jo helpohkoa, mutta ulos meneminen ja rappusissa kulkeminen ovat kyllä haasteelliset. Tasapaino horjuu ja askellus on epävarmaa.

Alan olla jo aivan kypsä tähän olotilaan - kiukuttelen hyvää tarkoittavalle naapurillekin ihan pienestä - onneksi hän on oma äiti - ja jälkeenpäin ottaa sekin vielä päähän kaiken muun lisäksi. Mutta kun en jaksa ihan älytöntä hyysäämistä vaikka toisaalta haluankin että minusta pidetään huolta. Ristiriitaisia tunteita ja oman pahan olon purkamista - anteeksi kaikki läheiseni!

lokakuun sääkuvat


Sain kuin sainkin tekstiä aikaiseksi. Ja kuvista kerättyä pienen kollaasin lokakuun sääkuvia. Näihin kuviin sisältyy koko kuukauden kauneus ja kauheus. Ihanasta syksystä ja aurinkoisista päivistä synkkään sumuun ja pimeyteen.

Mutta huomenna on jo marraskuu ja marraskuun jälkeen tulee.... joulu!!!


Hyvää halloweenia sinulle jos sellaista vietät
- minä poistun takaisin vaakatasoon huimaukseni kanssa.

-Pia-

torstai 11. lokakuuta 2018

Hei - mitä sulle kuuluu?

Tulee aikoja, kun päivät kulkevat sellaista vauhtia, että vasta jälkeenpäin huomaa mitä kaikkea onkaan tapahtunut ja mitä on jäänyt tekemättä, kun ei ole vaan yksinkertaisesti ehtinyt tarttua toimeen.

pallohortensiat maahan
sentään pari pallohortensiaa kerkesin syyskuussa istuttaa


Minulla on ollut nyt pari kuukautta sellaista pyöritystä etten todellakaan ole kerennyt istahtaa tuolille koneen ääreen - ja kun en osaa kirjoittaa kuin työpöydän ääressä, niin eihän sitä tekstiä saatikka kuvia ole tänne blogin puolelle siunaantunut.

Instassa olen ollut ahkera - toisinaan. Senkin päivittäminen on toisina päivinä jäänyt ja seuraavana sitten tullut kuvia useamman kerran.

Onko se naisen oikeus olla ailahtelevainen? Myös somen käytössä?

No ainakin pidän oikeutenani olla.

Mutta mitä minulle sitten kuuluu. No hyvää, kiitos :D

Syyskuu alkoi yllättävästi ja reippaasti. Olimme jo elokuussa kesälomalla aloitelleet kesämökkiprojektia taas vauhdilla eteenpäin ja kun mies palasi töihin, niin minä jatkoin hiomalla ja maalaamalla ja suunnittelemalla tulevia hankintoja.

Siinä sitten kesken uuden mökkioven maalausta sain yllättävän puhelun ja minua pyydettiin työhaastatteluun. Olin ihan ällikällä lyöty! Eipä siinä muu auttanut kuin viikon päästä kiirehtiä esittelemään itseäni parhaalla mahdollisella tavalla. No enpähän kerinnyt jännittämään tilannetta :) Tai jos totta puhutaan, niin jännitin oikeastaan aika paljon. Mutta eipä tässä iässä enää kannata kuin olla oma itsensä.

mökkirantaa


Ja oma itseni taisin hyvin ollakin, kun siltä samalta istumalta allekirjoitin työsopimuksen. Ja siitä viikon päästä töihin. Että näin!

Nyt on sitten hankittu HSL:n lähiseutu 3:n lippu ja joka päivä matkustettu junalla ja metrolla työpaikalle, jossa olen yrittänyt omaksua ja opetella ihan uudenlaista tapaa tehdä töitä uusilla järjestelmillä uusien työkavereiden kanssa. Mielenkiintoista...

Toisena päivänä olen heittämässä hanskoja tiskiin ja toisena en ihan.

Siinäpä sitä on sitten suhattu pääkaupunkiseutua edestakaisin ja viikonloput vietetty remppaverkkareissa ja lippalakissa mökillä sahaamassa, maalaamassa, hiomassa, kantamassa lautoja ja eristeitä - tai siis olen ollut "lautapoikana" kun mies ja veli ovat rempanneet. Heiltä kun tuo homma käy niin paljon näppärämmin.

Iltaisin ei ole tarvittu edes Aku Ankkaa - tuota takuuvarmaa unen tuojaa - kun olen sänkyyn kellahtanut. Silmät kiinni ja arkiaamuna viiden jälkeen ylös. Yhden kerran nukuin herätyskellon soittoon puoli kuuteen saakka - se kun on se viimeinen hetki, jolloin pitää pompata sängystä, jotta kerkiää touhuta aamutoimet rauhassa. Sinä aamuna ei niin rauhassa.

Kyllä tässä on tällaiselle keski-iän kynnyksen ylittäneelle, oman aikataulun mukaan eläneelle ihan toisenlainen maailma taas avautunut. Ja mies sitä väsynyttä mutta yllättävän energistä vaimoaan joutuu kestämään. Onneksi on kestänyt ❤️


Kuvat olen taas kerännyt instasta ja kamerasta - syyskuun kollaasikin niistä syntyi.

syyskuu kollaasi

* Kameraan on ikuistunut uuden työmatkan varrelta sumuisia aamuja, mieheni tuomat onnittelukukkaset kuohujuoman kera sekä lahja uuden työpaikan johdosta.
** Upeat auringonnousut ja laskut sekä pakkasen puremat puolukat ja pensaat ovat merkkejä suosikkivuodenaikani lähestymisestä.
*** Käsillä tekeminen on rentouttavaa ja palkitsevaa - mökin kunnostus etenee ja olen löytänyt taas neulomisen ilon. 



Mutta hei - mitä sinulle kuuluu?

-Pia-