Siinä oli miettimistä miten ison puun - ainakin 2 metriä korkea ja isolla ruukulla varustettu raakileita täynnä oleva - saadaan Helsingistä Jokelaan... Normaalisti kun kuljen junalla ja asemalta kävellen; tämä kuljetusvaihtoehto oli siis pois suljettu.
Onneksi veljeni oli lomalla silloin ja tuli autolla hakemaan. Puu saatiin ehjänä kotiin ja sitten alkoi istutuspuuha.
Kuoppa oli helppo kaivaa, kun paikka oli jo ollut suunnitelmissakin ja siinä ei oikeastaan kasvanut yhtään mitään järkevää. Tukipuut ovat isäni tekemiä rajakeppejä, joita on raja-aitapuuhista jäänyt - siksi nuo punaiset päät. Ja olen huomannut, että helpoin, joustavin ja näppärin tapa sitoa puut tukikeppeihin on sukkahousut :-) Noilla on helppo kiristää ja löysätä tukea tarpeen mukaan ja kestävät monta vuotta paikoillaan. Ihan ensimmäiset sukkahoususitomiset vähän naurattivat - taisivat olla kimaltelevat "juhla"sukkahousut, jotka uhrasin vaahteran sitomiseen. Siellä ne sitten joustivat tarpeen mukaan, mutta pitivät kuitenkin pintansa ja puu ei kärsinyt mitenkään sitomisesta.
Mutta takaisin kirsikkapuuhun - saimme siitä maistiaisiksi kolme suurta kirsikkaakin (kuvassa näistä kaksi). Olivat todella makeita ja suuria. Toivottavasti niitä saadaan lisää ensi kesänä...
... tai jo tänä kesänä ...
Kirsikka kun alkoi taas kukkimaan... Kukkia ilmestyi muutamiin oksiin ja ovat ihanan herkkiä vahvojen syksyisten kasvien rinnalla.
pitääkö tässä alkaa suunnitella kirsikankukkajuhlaa?
