H niinkuin halloween...

Voisiko parempaa säätä ollakaan lokakuun viimeiselle päivälle - halloween-päivälle - kuin tihkuinen vesisade, pimeys, synkkyys, tuuli...

Ja kun olokin on viikon verran ollut jo enemmän ja vähemmän huojuva, niin sekin sopii päivän teemaan.

En kyllä ole koskaan viettänyt halloween-juhlaa - ehkä joskus sinkkuelämässä ystävien kesken - silloin kun oli aina hyvä syy juhlia ;)

Tänään ei kyllä ole juhlafiilis - paitsi että eilisen lääkärissäkäynnin saattaja totesi, että näytän siltä kuin olisin pienessä päiväkännissä ;) Ja jos positiivista olotilasta hakee, niin kyllä - se tuntuu kuin olisi pienessä hiprakassa, paitsi ettei ole hauskaa kun koko maailma pyörii kun on pystyasennossa tai vaihtaa asentoa tai siirtää nopeasti katseen pisteestä A pisteeseen B. Joten  tämäkin postaus, jota kirjoitan tuhottoman kauan, tulee olemaan aikamoinen saavutus. Onneksi osaan kirjoittaa sokkona kymmensormijärjestelmällä - luen tekstin sitten myöhemmin ennen julkaisua, jotta suurimmat kirjoitusvirheet tulee korjattua.

Mikä minua sitten vaivaa? No - viikko sitten kesken ihan normaalin työpäivän istuessani puhelinpalaverissa minua alkoi huimata. Ihan järkyttävästi. Pystyssä pysyminen oli vaikeaa ja paha olo tuli heti kun pää oli koholla.

Onneksi - siis todellakin - olin etäpäivällä kotona, kun ajattelin että on sopiva päivä - monta puhelinpalaveria - kokeilla, että uuden työni koneet ja yhteydet toimivat kotoakin käsin.

Huimaus yltyi illan aikana ja seuraavat päivät. Kävin sairaalan päivystyksessäkin makoilemassa yhden päivän - kiitos veljeni, joka minut sinne vei ja saattoi. Itse en olisi pystynyt kävelemään autolle tai autosta saatika sitten päivystyksen ilmoittautumiseen. Sieltä minut onneksi kuskattiin pyörätuolilla petiin.

Tutkimusten jälkeen todettiin minulla olevan hyvänlaatuinen asentohuimaus, joka on tällä kertaa pitkäkestoinen... Joskus aiemmin minulla on ollut asentohuimausta, mutta se on mennyt ohi muutamassa tunnissa ohjeiden mukaan päätä käänneltyäni.

Mutta tämä ei. Ei vaikka fyssarin kanssa käytiin liikerataohje läpi ja olen toistanut sitä useamman kerran näiden päivien aikana.

Kävely kotona tasaisella lattialla ja tutussa ympäristössä on jo helpohkoa, mutta ulos meneminen ja rappusissa kulkeminen ovat kyllä haasteelliset. Tasapaino horjuu ja askellus on epävarmaa.

Alan olla jo aivan kypsä tähän olotilaan - kiukuttelen hyvää tarkoittavalle naapurillekin ihan pienestä - onneksi hän on oma äiti - ja jälkeenpäin ottaa sekin vielä päähän kaiken muun lisäksi. Mutta kun en jaksa ihan älytöntä hyysäämistä vaikka toisaalta haluankin että minusta pidetään huolta. Ristiriitaisia tunteita ja oman pahan olon purkamista - anteeksi kaikki läheiseni!

Sain kuin sainkin tekstiä aikaiseksi. Ja kuvista kerättyä pienen kollaasin lokakuun sääkuvia. Näihin kuviin sisältyy koko kuukauden kauneus ja kauheus. Ihanasta syksystä ja aurinkoisista päivistä synkkään sumuun ja pimeyteen.

Mutta huomenna on jo marraskuu ja marraskuun jälkeen tulee.... joulu!!!

Hyvää halloweenia sinulle jos sellaista vietät

- minä poistun takaisin vaakatasoon huimaukseni kanssa.

-Pia-