Aikuisuus - lapsuus - työ - perhe - sairaus - talous... Näitä kaikkia jokainen meistä joutuu miettimään ja tekemään kompromisseja tai valitsemaan pienimmän pahan....
Tällä hetkellä tasapainoilen ihan fyysisesti korvassa sijaitsevan tasapainoelimen kanssa, joka on siis saanut koko elämäni sananmukaisesti pyörimään. Kokoaikainen huimaus on helpottanut, mutta käveleminen ulkona epätasaisella ja mutkaisella tiellä aiheuttaa edelleen keinuntaa. Pahinta ovat portaiden nousut ja laskut.
Epäilin jo vaikka ja mitä fyysistä ongelmaa, mutta paha, vaikkakin hyvänlaatuinen, asentohuimaus voi kestää joillakin jopa kuukausia. Minulla sentään olo on jo kahdessa viikossa helpottanut - pääsen hieman pihalla kävelemään kävelysauvoja turvana pitäen. Pidemmälle matkalle en uskalla yksin lähteä - onneksi mieheni käsivarsi on turvallinen ja vakaa.
Tämän postauksen kuvatkin olen kaivanut koneen muistista. Tällä hetkellä en pysty kuvaamaan pihalla mitään - kumartuminen ja kuvaaminen eivät ole niitä pääkoppani suosimia toimintoja.
No toisaalta eipä siellä juuri tällä hetkellä olisi mitään kuvattavaakaan kuin ehkä haravoimatta jääneet lehdet, katkomattomat kuihtuneet kasvit ja siistimättä jääneet kukkapenkit sekä istuttamattomat kukkasipulit.
Henkisellä puolella yritän saada tasapainoon odotuksiani vastaamattoman työn ja huonon omantunnon. Olen ollut nyt kaksi viikkoa poissa töistä - kollegani ovat varmasti nyreissään, koska minusta piti tulla uusi voimavara ruuhkaiseen työhön - työhön, joka ei olekaan vastannut odotuksiani vaan olen tässä parin viikon aikana pohtinut pääni puhki pyörimisen lomassa. Mietin voinko tehdä radikaalin ratkaisun, joka olisi varmasti kaikille osapuolille parempi, mutta jättäisi minut sitten tyhjän päälle.
Taloudellinen epävarmuus, mutta henkinen hyvinvointi - onko se kumpi...
-Pia-
Kurjalta kuulosta tasapainoilu huimauksen kanssa. Mulla on ollut pari kertaa asentohuimausta, mutta tosi lievässä muodossa ja lyhytaikaisena, mutta osaan kuitenkin hiukan kuvitella millainen olotilasi tällä hetkellä on.
VastaaPoistaHarmi kun työ ei ollutkaan sitä mitä odotit. Tekisi mieleni sanoa että jätä se, mutta taloudellisen tilan epävarmuuskaan ei ole kovin mukavaa. Toivottavasti pystyt tekemään ratkaisun parhaalla mahdollisella tavalla ja toivottavasti olosi pian paranee!
Kiitos Kristiina <3
PoistaAikamoista aivomyrskyä olen tässä kokenut henkisesti ja vielä kun fyysinen olotilakin on ollut heiluva, niin paljon muuta ei ole elämään mahtunut lähiaikoina.
Toivon, että asiat selkiytyvät pikkuhiljaa.
Kiva kun kävit kommentoimassa - piristit päivääni :)
Minä ajattelen, että ihmisen fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi ovat tärkeämpiä, kuin mitkään taloudelliset tms. seikat- jos valita täytyy. Uskon, että löydät vielä jostain mieleisiä tehtäviäkin, kun huimaukset tasaantuvat.
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaSanasi lohduttavat tässä jo alakuloon ajavassa tilanteessa!
Onneksi rakkaani ymmärtää ja lohduttaa, mutta minun itseni on tehtävä ratkaisu suuntaan tai toiseen...