Tänä vuonna olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja päättänyt liikkua säännöllisesti. Hyvä alku tälle oli jo viime vuonna loppukesästä, kun aloitin joka-aamuiset pyörälenkit lähimaastossa. Muistan hyvin ensimmäisen pyörälenkin, jolloin tuntui että kuolen ensimmäiseen ylämäkeen - fillarini on ihan tavallinen vaikkakin muka 21-vaihteinen. En kuitenkaan osaa käyttää kuin neljää-viittä vaihdetta... Eikä oikein ole ollut tarvettakaan, kun pyörälenkit ovat olleet sellaisia sunnuntaiajeluja - joskus eksyneenä matkaa on kertynyt useampi kymmenen kilometriä, mutta pääsääntöisesti lenkit ovat olleet kauniina päivänä hissun kissun maisemia ihaillen. Kunnes sitten viime kesänä päätin tehdä kuntoremontin ja pyöräillä aamuisin pienen lenkin.
Ja todellakin - ensimmäiset lenkit olivat tuskaa!!!!
 |
| 28.9.2017 |
Mutta päätin sinnikkäästi jatkaa ja jo muutaman päivän kuluttua - ehkä viikko siinä meni - aloin jo kaipaamaan aamulenkkiä ja rehkimistä. Voi miten hyvä olo siitä jälkeenpäin tulikaan. Fillaroinnissa on se hyvä puoli, että rankan ylämäen jälkeen yleensä tulee edes pieni alamäki, jolloin voi hetken hengähtää ja palautua.
Sitten tuli alkutalvi ja liukkaat kelit - pyöräily jäi.
Kantapääni on ollut viime kesästä lähtien kipeä - plantaarifaskiitti, kuten terveyskirjastot sitä kutsuvat ;)
Menee aikoja ettei kipua ole, mutta sitten taas se pahenee ja aamuisin tai pitkään paikalla olleena kantapään venyttely on aiheellista, jotta saan taas käveltyä ilman kipua. Tämä on aiheuttanut senkin etten kovin mielelläni ole kävellyt pitkiä matkoja - luulin että tuo kipu siitä vain yltyisi.
Mutta päätin ottaa härkää sarvista ja kunnon talven tultua ja pakkasten paukkuessa otin tavaksi käydä aamulenkillä kävellen. Tärkeää oli löytää hyvät jalkineet - ja sellaiset olin jo vuosi sitten ostanut ja nyt ne löytyivät unohdettuina kaapin pohjalta :D
Ensin pieniä lenkkejä lähimaastossa ja pikkuhiljaa pidempiä ja pidempiä... Kovimpina pakkasaamuina en törmännyt kehenkään kanssakulkijaan - koirien pissattajatkin olivat kääntyneet kotiportilla jo takaisin sisään.
 |
| 29.3.2018 |
Ja niin tulin taas liikunnasta riippuvaiseksi.
Jos en jostain syystä aamulla kerkiä kävelemään, niin "päivä on pilalla". Lyhyempikin lenkki riittää, jotta saan hengitettyä raitista ilmaa, veren kiertämään ja ajatukset selkeytymään. Lyhyempi lenkkini kestää yleensä puolituntia ja pidempi sitten viidestäkymmenestä minuutista ylöspäin.
 |
| 29.3.2018 |
Ja mikäpä on näissä meidän maisemissa ulkoillessa. Paljon peltoja, mäkiä, hiljaisia teitä ja linnunlaulua. Ei tarvita muuta!
Vielä on matkaa ja kilometrejä siihen, että olen hyvässä kunnossa, mutta lähtökohtani olikin lähes nolla. Nuoruuden harrastusmielisen kilpaurheilu-uran päätyttyä säännöllinen liikkuminen oli jäänyt ihan kokonaan työuran, sinkkuelämän hupsutusten ja parisuhteen jalkoihin, mutta jostain se on aloitettava!
 |
| 29.3.2018 |
Tulossa on pitkä viikonloppu ja ainakin sääennusteen mukaan ihan huippuhyvät ulkoilusäät. Ei muuta kuin talvilenkkarit jalkaan ja pipo päähän - äläkä unohda aurinkolaseja!
Ihanaa alkavaa pääsiäisviikonloppua!
Hymyillään kun tavataan - lenkkipolulla!
-Pia-
Ihanan reipasta <3 Pitäisi saada säännöllisyys taas liikkumiseen, mutta kivempaahan se ulkoilu on auringonpaisteessa kuin räntäsateessa. Ja ihan pikkuisen kävi hymyilyttämään tuo sinkkuelämän hupsutukset :D Iloista Pääsiäistä, rakas ystävä!
VastaaPoistaHih :) Arvasinkin että tiedät mitä tarkoitan - eikös niitä hupsutuksiksi voikin kutsua <3
PoistaOnneksi olen saanut itseni liikkeelle myös huonossa ilmassa - tietysti auringonpaiste antaa vielä extrabuustia päivään.
Ihanaa Pääsiäisen aikaa Sinulle ja koko perheellesi! <3