Salapoliisitarinoita ja lettuja

Onneksi on koko viikon ollut enemmän ja vähemmän kylmää ja sateista, niin sairastaminenkaan ei ole tuntunut niin pahalta... Korkean kuumeen nostama flunssa kaatoi sänkyyn useammaksi päiväksi ja pelästytti kunnolla, kun perjantaina ei pystynyt nousemaan pystyasentoon lainkaan. Oli korvat niin tukossa, että tasapainoaisti ei toiminut. Hyvinkään sairaalan päivystyksen ohjeilla sain tasapainoaistin taas toimimaan ja loppupäivä menikin sitten nukkuessa.

Onneksi ajanvietteenä unosten välissä oli paljon lukemattomia lehtiä ja tartuinpa pitkästä aikaa kirjaankin.

Rakastan vanhoja salapoliisitarinoita. Ne eivät ole mitään vaikeaa tai ehkä kovin älyllistäkään luettavaa, mutta nautin rosvo ja poliisi - yhtälöstä... Paha saa aina palkkansa ja hyvä voittaa :)

Ehdottamasti parhaat ovat Hercule Poirot ja Neiti Marple - tarinat... Leffatkin löytyvät tallennettuina ja niitä voin katsoa aina yhä uudestaan ja uudestaan... Mutta tartun myös yllä olevassa kuvassa näkyvään Pyhimys-tarinoihin mielelläni...

Ihanana yllätyksenä oli, kun ovikellon soidessa kuumeisena sängynpohjalta nousin avaamaan ja oven takana seisoi naapurista oma rakas äitini ison höyryävän lettupinon kanssa... "sairaalle vähän iltapalaa"-toivotusten kera... Kyllä maistuivatkin hyvältä viimekesänä itsetehdyn kvittenihillon kera :)

Vielä viikko sitten paistoi aurinkokin välillä ja silloin sain napattua kuvan avautuneista krookuksista, jotka houkuttelivat ampiaisetkin jo liikenteeseen. Bongaatko kuvasta kaksi?