Voimaväriä

Vietin taas syntymäpäivääni - tai en siis viettänyt - tällä viikolla... Olin ollut jo pidemmän aikaa sitä mieltä etten jaksa juhlistaa tällaista välivuotta nyt mitenkään - olenhan jo taas uudella vuosikymmenellä ja jotenkin en jaksanut nyt sulattaa tätä asiaa lainkaan. Päätin siis etten juhlista syntymäpäivääni - tavallisuudesta poiketen en valmistanut yhtään mitään tarjottavaa enkä kutsunut ketään kylään. Itse merkkipäivänkin vietin hoitamalla asioita pitkin ja poikin autolla huristellen.

Mutta sainpa kuin sainkin syntymäpäiväfiiliksen!

Mieheni yllätti minut täysin. Illalla kun hän ei ollut vielä edes lähtenyt töistä, sain paikallisen kukkakauppamme kautta kukkalähetyksen mieheltäni. Eihän tuo sinänsä mitenkään ihmeellistä ole, mutta kun lähetyksessä oli mieheni käsin kirjoittama kortti mukana...

Siinä piti "neiti marplen" hieman miettiä miten mieheni oli tuon saanut aikaiseksi. Kunnes muistin, että edellisenä iltana hän oli tullut junalta "hieman myöhässä" kotiin - minä olin luullut että juna oli ollut myöhässä. Mutta miehenipä olikin käynyt siinä välissä kukkakaupassa tilaamassa minulle kukat seuraavalle päivälle ja näin hän oli saanut itsekirjoitetun kortin mukaan.

Mikä ihana ja romanttinen yllätys!

Kimppuun mieheni oli valinnut meille merkityksellisiä gerberoita ja kukkakauppias oli lisännyt neilikoita ja ruusuja ja tuollaista keltaista vähän piiskun näköistä kukkaa.

Mitkä voimavärit!

Näillä taas jaksaa alkavaan viikkoon.

Ja kerkiän vielä osallistua Tainan Kukkailotteluunkin!

 

Aurinkoa alkavaan viikkoosi!

-Pia-