Hyvää Juhannusta!

Sainpa napattua kuvan liehuvasta lipustamme - seisoin kauan kamera suunnattuna lipputankoon, kun juuri sillä hetkellä, sateen välissä, ei sitten tuullutkaan. Mutta sitten tuulen kuuli lähestyvän ja valmistauduin räpsäsemään kuvan. Ja ihan onnistunut siitä sitten tulikin :-)

Kaunein lippu mitä on olemassa...

Juhannus on ollut kylmä, sateinen ja tuulinen. Mutta aina voi kuurojen välissä käydä napsaisemassa pari kuvaa. Meillä pihalla on sekä istutettuja puutarhakasveja että luonnon kasveja - sikin sokin kasvaen siellä missä näyttävät parhaiten kasvavan.  

Päivänkakkara on yksi rakastetuimmista luonnon kasveista, joita pihaltamme löytyy. Ja sitkein. Joka vuosi kitken kasvin juurakoita pois ja aina sitä kuitenkin nousee esiin kukkapenkeistä - ja käytäviltä, joista taas sen siirrän pois tai kitken kompostiin. 
Onhan tuo kasvi aika taidokas: terälehdet monessa kerroksessa ja keskiötä tuijottaessa huomaa hyvin kuinka säännönmukainen kuvio siitä löytyykään.

Heisiangervon kukat ovat ihanan "pörröiset". Nuppu näyttää omenan kukan nupulta - paljon pienemmältä tosin - ja kukkia avautuu terttuihin joka päivä lisää. Pörinä on valtava, kun mehiläiset  kilpaa hakevat mettä näistä makeista ja tuoksuvista kukista.

Jos voisin aloittaa alusta koko pihan rakentamisen, niin kasvattaisin vain angervoja, hortensioita ja kurjenpolvia... Kurjenpolvet ovat avaamassa kukkiaan ja niitähän riittää sitten koko kesäksi. Kun yksi lakkaa kukkimasta, niin toinen vasta aloittelee...

Hyvää Juhannusta kaikille!