Virtaa elämään antaa ihana aviomieheni. Hänestä onkin mainintaa mm. kirjoituksessani Seitsemän. Hän haluaa pysyä taka-alalla tässä harrastuksessani, mutta on toki erittäin kiinnostunut aikaansaannoksistani ja antaa vinkkejä erilaisiin aiheisiin.
Kotina
meillä on omakotitalo - nykyinen on valmistunut 2004. Muutimme tähän kesällä 2021 ja koska olen tähän ikään mennessä aina muuttanut uuteen ja sisustusratkaisuihin vaikuttaneena, niin kotiutuminen tähän parikymmentä vuotta vanhaan taloon on vienyt aikaa. Remontoimme keittiön ja kodinhoitohuoneen ja olemme maalanneet seiniä, jotta olemme saaneet tästä enemmän oman näköisen. Haaveissa on vielä vessa- ja kylpyhuone/saunaremontit, mutta niihin pitää ottaa hieman aikaa.
Pihamme on onneksi niin sanotusti valmis - eli isompia muokkauksia tai perustamisia ei tarvitse tehdä, mutta.... täältä puuttuu kukkia...
Pihakäytävät on kivetty ja istutusalueet rajattu kuten pitää, mutta kasveina enimmäkseen havuja - tuijia, tuivioita, katajia eri korkuisina.... Pari omenapuuta ja hapankirsikkapuuta onneksi löytyy sekä koivuja. Kukinnasta huolehtivat kurjenpolvet ja sormivaleangervot ja muutama maanpeitekasvi, mutta muita kukkia ei juurikaan ole alunperin - joten niitä olen lisännyt ja lisään edelleen.
Ympäristössä on kyllä ihanan paljon tilaa - viljeltyjä peltoja näkyy ikkunoistamme ja kauriit kulkevat pihakivetyksillä, mutta asumme kuitenkin niin lähellä Helsinkiä, että HSL:n bussit ajavat porttimme ohi ja pysäkit ovat ihan vieressä. Lähellä kaikkea mutta omassa rauhassa!
Vuodenajoista paras on mielestäni talvi. Lumi ja pakkanen ovat ehdottomat suosikkini. Kevään kasvun ihme on ihan omaa luokkaansa ja kesän valoisat illat ja yöt sekä kukkien huumaavat tuoksut ja oman pihan sadon kypsyminen tuovat kyllä elämään kauneutta, mutta syksyn saapuminen sateineen ja tuulineen on mielestäni kuitenkin hienointa aikaa. Kirpeät aamupakkaset ja lumihiutaleiden leijailu antavat minulle paljon enemmän energiaa kuin kuumat kesäpäivät.
Blogini on päiväkirjanomainen tarina elämästä ajatuksineen ja mietintöineen. Toivottavasti viihdyt mukana ja saat joitain vinkkejäkin matkan varrella.
ai niin - mistä on blogin nimi paiqo tullut? Nimi muodostuu meidän molempien lempinimistämme - olen joskus kirjoittanut oman nimeni väärin pia -> pai ja mieheni kuittasi joskus aikanaan kirjoituksiaan qo -nimimerkillä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit - ihanaa, jos jätit käynnistäsi viestin :)