Virtaa elämään antaa ihana aviomieheni. Hänestä onkin mainintaa mm. kirjoituksessani Seitsemän. Hän haluaa pysyä taka-alalla tässä harrastuksessani, mutta on toki erittäin kiinnostunut aikaansaannoksistani ja antaa vinkkejä erilaisiin aiheisiin.
***
Kotina meillä on omakotitalo - nykyinen valmistui 2005. Sisustustyylimme on selkeää 60-70 lukujen väri-iloittelua piristettynä jollain antiikkisella tai muuten tyyliin sopivalla uudellakin hankinnalla.
Sisustusintohimonani ovat astiat - varsinkin vanhat punaista tai vihreää lasia olevat astiat. Astiat ovat meillä myös käytössä vaikka ne vanhoja ja varovasti tiskattavia ovatkin.
Yksi huoneemme on pyhitetty kirjoille. Rakastamme molemmat kirjoja - minä vähän kausiluonteisemmin luen, mutta miehelläni on aina vähintään yksi kirja käsittelyssä.
Kodin sisustaminen on meidän molempien rakas harrastus - siitä ja kirjoista ehkä jossain vaiheessa enemmän.
***
Pihan työstäminen alkoi vuonna 2006, kun talo valmistui jouluksi 2005. Alunperin savinen eteläsuomalainen peltotontti on muovautunut ajansaatossa jonkinlaiseksi viherkeitaaksi.
Pihaa en vielä kutsu puutarhaksi, koska puutarha sanana on mielestäni niin hieno - siellä asioiden pitäisi olla järjestyksessä ja aina hoidettuina. Meillä piha on enemmänkin kilpajuoksua istutusten, luonnon kasvien ja rikkaruohoksi luokiteltavien kasvien kanssa - eiväthän toki kaikki luonnon kasvit ole rikkakasveja, mutta niiden kurissapitäminen on haastavaa - ja aina ne ilmestyvät juuri sinne mihin ei missään tapauksessa tarvitsisi ilmestyä...
***
Vuodenajoista paras on mielestäni talvi. Lumi ja pakkanen ovat ehdottomat suosikkini. Kevään kasvun ihme on ihan omaa luokkaansa ja kesän valoisat illat ja yöt sekä kukkien huumaavat tuoksut ja oman pihan sadon kypsyminen tuovat kyllä elämään kauneutta, mutta syksyn saapuminen sateineen ja tuulineen on mielestäni kuitenkin hienointa aikaa. Kirpeät aamupakkaset ja lumihiutaleiden leijailu antavat minulle paljon enemmän energiaa kuin kuumat kesäpäivät.
***
Blogini on päiväkirjanomainen tarina elämästä sekaisine ajatuksineen ja mietintöineen. Toivottavasti viihdyt kuitenkin mukana ja saat joitain vinkkejäkin matkan varrella.
***
ai niin - mistä on blogin nimi paiqo tullut? Nimi muodostuu meidän molempien lempinimistämme - olen joskun kirjoittanut oman nimeni väärin pia -> pai ja mieheni kuittasi joskus aikanaan kirjoituksiaan qo -nimimerkillä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit - ihanaa, jos jätit käynnistäsi viestin :)