Oikeaan osoitteeseen

Upea aurinkoinen lauantai!

 

Keväinen hankikanto houkutteli ulos ja oksasakset taskussa lähdimme keräämään pajunkissoja pelto-ojien reunoilta. Lähtiessä äitini naapurista huikkasi, josko hänellekin muutaman oksan toisimme - ja tottahan toki pyytämättäkin olisimme tuoneet :)

Mennessämme lähipellolle tuli vastaan vanha rouva rollaattorin kanssa vastaan lyhyin askelin. 

Vietimme aikaa pellolla pajunoksia saksien ja hankikannosta nauttien. Tarvittiin sekä pitkiä ja suoria oksia virpomisoksiksi että lyhyempiä ja haarottuneita maljakkoon.

Kotiinpäin tullessa samainen rouva rollaattorin kanssa tuli vastaan - monta lyhyttä askelta oli hän matkallaan ottanut. Päätin sitten ilahduttaa häntä ja tervehdittyäni kysyin haluaisiko hän pajunkissoja. Oikeasti yllättynyt ja ilahtunut ilme levisi uurteisille kasvoilleen. Annoin hänelle osan omista pajunkissaoksistamme ja toivottelin kaunista kevättä. Hän siinä ryhtyi ihailemaan pajunkissoja, kiittelemään ja kertomaan, että hänellä on kotona kyllä paljon kukkia, kun hänen miehensä juuri kuusi päivää sitten kuoli, mutta keväisiä pajunkissoja hänellä ei vielä ole... 

Sydämeni oli pakahtua - miten oikeaan osoitteeseen tämä pieni eleeni menikään - toivottavasti piristin rouvan keväistä päivää ja sain surun edes hetkeksi kaikkoamaan. Kaikkea hyvää hänelle!

Kotimatkalla liikutuin vielä tapahtuneesta - kauniinakin päivänä suru voi olla niin lähellä.

Kaunista kevättä ystäväiseni

- pidetään läheisistämme huolta!

-Pia-