torstai 11. lokakuuta 2018

Hei - mitä sulle kuuluu?

Tulee aikoja, kun päivät kulkevat sellaista vauhtia, että vasta jälkeenpäin huomaa mitä kaikkea onkaan tapahtunut ja mitä on jäänyt tekemättä, kun ei ole vaan yksinkertaisesti ehtinyt tarttua toimeen.

pallohortensiat maahan
sentään pari pallohortensiaa kerkesin syyskuussa istuttaa


Minulla on ollut nyt pari kuukautta sellaista pyöritystä etten todellakaan ole kerennyt istahtaa tuolille koneen ääreen - ja kun en osaa kirjoittaa kuin työpöydän ääressä, niin eihän sitä tekstiä saatikka kuvia ole tänne blogin puolelle siunaantunut.

Instassa olen ollut ahkera - toisinaan. Senkin päivittäminen on toisina päivinä jäänyt ja seuraavana sitten tullut kuvia useamman kerran.

Onko se naisen oikeus olla ailahtelevainen? Myös somen käytössä?

No ainakin pidän oikeutenani olla.

Mutta mitä minulle sitten kuuluu. No hyvää, kiitos :D

Syyskuu alkoi yllättävästi ja reippaasti. Olimme jo elokuussa kesälomalla aloitelleet kesämökkiprojektia taas vauhdilla eteenpäin ja kun mies palasi töihin, niin minä jatkoin hiomalla ja maalaamalla ja suunnittelemalla tulevia hankintoja.

Siinä sitten kesken uuden mökkioven maalausta sain yllättävän puhelun ja minua pyydettiin työhaastatteluun. Olin ihan ällikällä lyöty! Eipä siinä muu auttanut kuin viikon päästä kiirehtiä esittelemään itseäni parhaalla mahdollisella tavalla. No enpähän kerinnyt jännittämään tilannetta :) Tai jos totta puhutaan, niin jännitin oikeastaan aika paljon. Mutta eipä tässä iässä enää kannata kuin olla oma itsensä.

mökkirantaa


Ja oma itseni taisin hyvin ollakin, kun siltä samalta istumalta allekirjoitin työsopimuksen. Ja siitä viikon päästä töihin. Että näin!

Nyt on sitten hankittu HSL:n lähiseutu 3:n lippu ja joka päivä matkustettu junalla ja metrolla työpaikalle, jossa olen yrittänyt omaksua ja opetella ihan uudenlaista tapaa tehdä töitä uusilla järjestelmillä uusien työkavereiden kanssa. Mielenkiintoista...

Toisena päivänä olen heittämässä hanskoja tiskiin ja toisena en ihan.

Siinäpä sitä on sitten suhattu pääkaupunkiseutua edestakaisin ja viikonloput vietetty remppaverkkareissa ja lippalakissa mökillä sahaamassa, maalaamassa, hiomassa, kantamassa lautoja ja eristeitä - tai siis olen ollut "lautapoikana" kun mies ja veli ovat rempanneet. Heiltä kun tuo homma käy niin paljon näppärämmin.

Iltaisin ei ole tarvittu edes Aku Ankkaa - tuota takuuvarmaa unen tuojaa - kun olen sänkyyn kellahtanut. Silmät kiinni ja arkiaamuna viiden jälkeen ylös. Yhden kerran nukuin herätyskellon soittoon puoli kuuteen saakka - se kun on se viimeinen hetki, jolloin pitää pompata sängystä, jotta kerkiää touhuta aamutoimet rauhassa. Sinä aamuna ei niin rauhassa.

Kyllä tässä on tällaiselle keski-iän kynnyksen ylittäneelle, oman aikataulun mukaan eläneelle ihan toisenlainen maailma taas avautunut. Ja mies sitä väsynyttä mutta yllättävän energistä vaimoaan joutuu kestämään. Onneksi on kestänyt ❤️


Kuvat olen taas kerännyt instasta ja kamerasta - syyskuun kollaasikin niistä syntyi.

syyskuu kollaasi

* Kameraan on ikuistunut uuden työmatkan varrelta sumuisia aamuja, mieheni tuomat onnittelukukkaset kuohujuoman kera sekä lahja uuden työpaikan johdosta.
** Upeat auringonnousut ja laskut sekä pakkasen puremat puolukat ja pensaat ovat merkkejä suosikkivuodenaikani lähestymisestä.
*** Käsillä tekeminen on rentouttavaa ja palkitsevaa - mökin kunnostus etenee ja olen löytänyt taas neulomisen ilon. 



Mutta hei - mitä sinulle kuuluu?

-Pia-


perjantai 31. elokuuta 2018

Elokuun kollaasit

Johan se meni elokuukin vilahduksessa ohi.

Kuvakollaasien kuvat instasta ja kamerasta, kun blogiin ei ole tekstejä kuukauden aikana syntynyt. Paljon on silti puuhasteltu ja instassa kuvia vilissyt. Näillä kuvilla ehkä vähän syvempääkin tarkastelua.

Satoa saimme kerätä nopeaan tahtiin. Omenat ja marjat kypsyivät ihan silmissä - ja niitä tuli paljon!!!
Kumma vaikka oli niin kuiva ja kuuma kesä, niin satoa saatiin runsaasti ja marjat olivat suuria. Raakileaikaan kannoimme kyllä vettäkin pensaille.
Omenapiirakka- ja marjapuuro-ohjeet olivat usein esillä. Ja osuuhan mieheni syntymäpäiväkin sopivasti parhaaseen sadonkorjuuaikaan, niin kakku sai koristeeksi pelkästään tuoreita marjoja vaniljalla maustetun kerman kera.
Ensimmäiset kanttarellit mieheni sai veljeltäni synttärilahjaksi ja kuivasin niitä uunipellillä ja pistin pakkaseen pahan päivän varalle.
Kuuma ja paahteinen elokuu vaihtui pikkuhiljaa syksyn kosteisiin öihin ja sadekuuroihin, mutta mökillä nuotiogrillillä paistoimme vielä makkaraa ja hellepäivinä herkuteltiin jäätelöillä.

elokuun herkut

Elokuu on usein meillä kesälomakuukausi. Tänä vuonna loma alkoi vasta elokuun toisella viikolla ja se olikin sitten täynnä mökkiprojektia.
Meillä on pari pientä mökkiä lomamökkialueella ihan tässä lähellä ja toisen remppasimme jo vuosia sitten asuttavaan kuntoon, mutta tämä toinen on saanut odottaa jo muutaman vuoden vuoroaan.
Pikkuhiljaa sitä on purettu ja tutkittu missä kunnossa se on ja mietitty mitä sille tehtäisiin - puretaanko kokonaan ja rakennetaan uusi vai kunnostetaanko vanha...
Päätimme kunnostaa vanhan mökin ja siinä onkin mennyt aikaa. Purettiin mökistä sisältä kaikki runkoon saakka - väliseinä, seinänsisäiset kaapit, katto kurkihirteen saakka ja lattia maahan saakka. Onneksi runkopuut ovat hyvässä kunnossa vaikkakin vanhat.
Ja olihan mökki aivan vino - se nostettiin ja oikaistiin vuosi sitten ja annettiin talven yli painua sen mitä se painui. Nyt mökin lattia on suora ja sitä päästiin työstämään sisältäpäin.
Runkoa vahvistettiin samoin kuin katon kurkihirsi.
Paljon on puuta ja eristeenä ollutta lasivillaa sekä vanhoja lehtiä viety kierrätykseen ja kuomullinen peräkärry on ollut tarpeen.
Onneksi isoveljeni on ollut meillä puuhamiehenä mieheni kanssa - purkamista, sahaamista, ruuvaamista ja kärräämistä on kyllä riittänyt.
Mökin piha oli pahasti villiintynyt - juhannusruusu, marjapensaat ja lupiinit olivat vallanneet pihan ja olin menettää yöuneni miettiessäni miten sen saan siistiksi. Onneksi paikallinen yrittäjä tuli tekemään muitakin hommia naapurustoon, niin "siinä samalla" hän kaivoi pihalta neljä kuormallista maata pois. Sain kaikki juurakot ja ylimääräiset kannot pois pihalta ja tilalle hiekkaa ja sepeliä. Nyt on helppo autolla hurauttaa perille saakka ja kunhan mökki on valmis eikä peräkärryä enää juuri tarvita, voin miettiä mitä tuolle alueelle tekee - autollehan aina tarvitaan tilaa.
Ja kun kaikki oli purettu, niin alkoi lattian, ikkunoiden ja oven uudistaminen. Samalla eristämme mökkiä, jotta siellä voi oleskella myöhemminkin syksyllä. Tulisijaa en vielä tiedä laitammeko...
Ikkunoista olen erittäin iloinen - löysin ne tori.fin kautta ihan tästä läheltä ja nuo ovat ihan täydelliset mökki-ikkunat. Vielä vähän maalia ja ikkunapielet, niin alkavat näyttää valmiilta.
Vielä on siis paljon tehtävää ja lomakin jo loppui - viikonloppuhommista ei siis puutetta :)




Kerkesimme me toki ihan lomaakin viettää.
Automatkamme suuntasi Poriin ja Raumalle. Ulkoilimme Maskussa, Tuusulassa ja Hyvinkäällä. Kaikkialla oli ihania kallioita ja vettä - merta ja järvi. Ihania luontokohteita joita tulee ihasteltua ihan liian harvoin ja vähän aikaa.
Kuukauden ikävin homma - vaikkakin välttämätön - oli kauniin omenapuumme kaataminen ja poisvieminen. Tuo valtava puu oli rungoltaan jo pienenä puuna vahingoittunut jäniksen syötyä sitä useampaan kertaan lähes ympäri. Ja monen monituisena vuonna olemme kärsineet muumiotautisista omenista. Ja kun niiden kanssa emme päässeet voitolle - luovutimme. Kaadoimme puun, poimimme vielä muutamat hyvät omenat talteen ja kävimme kippaamassa omenat kaatopaikan keräyspisteeseen ja rungon puukasaan. Nyt on pihalla suuren puun kokoinen aukko, johon on pakko vielä syksyllä keksiä näkösuojaistutusta.



Paljon olemme ehtineet ja saaneet aikaiseksi - muistoja kuviksikin.

Aina ei aika riitä eikä tekstiä synny juuri silloin kun tapahtuu, mutta onneksi Pieni Lintu julkaisee kollaasi-haasteen aina kuun lopussa, johon on kiva kerätä muistoja menneiltä päiviltä. Käythän sinäkin kurkkimassa ja osallistumassa haasteeseen!




Syksyä odottaen

-Pia-