maanantai 20. marraskuuta 2017

Jouluvalmisteluja - osa II: pihan pienet kuuset

Pihallamme kasvaa isoja kuusia - ne olivat silloin rakennusaikana söpön pieniä, mutta reilu kymmenen vuotta on tehnyt tehtävänsä ja kuuset ovat kasvaneet. Ja koska ne kasvavat pihan reunamilla, niin jouluvalojen ripustaminen niihin ei ole mielekästä - olen siis haaveillut monta talvea jo pienten kuusentaimien asettelemista kuistille ja niihin valot.. Ja tänä syksynä sitten päätimme, että koska perkaamme mökiltämme pihalta kuuset pois, niin sieltähän saan reilun metrin mittaisia kuusentaimia kuistille.

Ja eikun mökille mars!

Suuntasimme sinne reilu viikko sitten lauantaina aamusta ennen vesisadetta. Ja hyvä niin. Sillä sen päivän jälkeen on satanut joka päivä eikä sateessa olisi ollut mukavaa kontata mökin pihalla sahaamassa puita. Viime keväänä perkasin mökin pihaa eikä silloin tullut mieleen, että olisin säästänyt enemmänkin näitä pieniä kuusia, mutta löysimme pari oikein passelin kokoista ja hento-oksaista tainta. Ja sahalla poikki ja auton peräkonttiin!

Volvo ja kuuset


Kotiin tullessa noita hentoisia kuusia autosta purkiessa tuli mieleen, että joku naapuri saattoi naureskella että olemmepa huonon näköisiä joulukuusia jo hommanneet...

Innostuneena kaivoin esiin isoja ruukkuja, joihin pohjalle asettelimme kiviä tukemaan puita ja sitten ruukut täyteen multaa. Oi miten ihanasti ne istahtivatkin kuistin kulmalle ja etsimme sitten sopivia ulkovaloja oksille. Kunnes tuli tuuli! Satuin ikkunasta näkemään, kun tuuli pyörähti juuri kuistillamme ja kaatoi kuuset ruukkuineen - mullat levisivät pitkin kuistia ja sotku oli aikamoinen.
En antanut periksi vaan nostin puut ylös, siivosin kuistin, lisäsin multaa ja painoa ruukkuihin ja vedin puut lähemmäs talon seinää tuulen suojaan. Ei auttanut ei! Seuraava tuulenpuuska ja puut nurin ruukkuineen. Itku melkein pääsi. Siitä sitten puut pois ruukuista, ruukut pystyyn ja taas siivosin kuistin. Ja uusi mietintä miten saisin nuo puut pysymään pystyssä.

Ei auttanut kuin rautakanki ja sillä kolot nurmikon kulmaan ja puut reikiin pystyyn kiiloilla tuettuna. Nyt pysyvät - toivottavasti - kovemmassakin tuulessa pystyssä.

pikkukuuset edestä

Tänään asettelin valoja oksille ja niin sopivasti alkoi sataa märkää luntakin, että puut näyttävät nyt oikein ihanilta tuossa nurmikon kulmassa. Oikeastaan paremmassakin paikassa kuin kuistilla ollessaan, sillä kuistilla on kuitenkin pergolan katolla valoverkko, jossa valot ja nyt kuuset ovat omana ryhmänään vähän kauempana antamassa valoa pimeyteen.

Täytyy vielä vähän asetella noita valoja - pimeässä näkee parhaiten mitä pitää korjata.

pikkukuuset takaa

Olen kyllä tyytyväinen puihin - mietinnässä on jo vuoden päähän jouluun: mistä ihmeestä löydän silloin uudet taimet?


-Pia-




sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Jouluvalmisteluja - osa I: makumuistoja

Lyhyeksi ajateltu postaustauko muodostuikin pitkäksi - lähes koko lokakuun, kun ajatusten ja innostuksen selventäminen veikin enemmän aikaa kuin olin ajatellut. En yleensä kärsi kaamosmasennuksesta, mutta tämä syksy (lokakuu) on ollut jotenkin erilainen. Mutta nyt tuntuu taas, että elämä voittaa ja innostus nostaa päätään, joten päätin tehdä julkaisusarjan jouluvalmisteluistani.

Kun jouluun on enää reilu neljäkymmentä päivää - tänään taitaa olla vain 42 - niin on jo korkea aika aloittaa...
 💗 💗 🎄 💗 💗

Minulla jouluvalmisteluihin kuuluu ehdottomasti ja ensimmäisenä mausteisten kuivakakkujen leipominen.

Taatelikakku ja englantilainen hedelmäkakku ovat lapsuudestani saakka kuuluneet jouluuni - ensimmäisestä en itse välitä enkä sitä ollut koskaan leiponut ennen kuin tiesin mieheni pitävän taateleista ja yllätin hänet suhteemme alkuaikoina taatelikakulla - ja jälkimmäistä voisin syödä aamiaiseksi jokaisena joulupyhäpäivänä :)

Taatelikakkujen tekeminen on hauskaa ja helppoa - leivon niitä niin paljon, että annan niitä lahjojen lisäksi sukulaisille ja ystäville.

taatelit kahvissa
kuivatut kivettömät taatelit pehmenevät kuumassa kahvissa

kakkutaikina
valmis taikina on kuin taatelipuuroa

Ja mitä aikaisemmin kakun leipoo ja antaa sen rauhassa maustua, sitä parempi siitä tulee.

Itse leivon näitä kakkuja pitkin syksyä (tänä syksynä aloittelen vasta nyt) ja pistän ne pakastimeen odottamaan, kunnes otan sulamaan viimeistään viikkoa ennen jouluaattoa. Sellofaaniin käärittynä ja pahvisen kakkualustan päällä kakku on itsessään jo kaunis lahja.

Hankin vuosia sitten ihanan valualumiinisen kakkuvuoan juuri taatelikakkua varten - vuoka on muutoin täydellinen, mutta vuoan nosto kuuman kakun päältä on hankalaa, kun reunat ja keskiosa ovat samassa tasossa eikä sormia saa helposti reunojen alle, mutta haarukalla saa reunan nostettua sen verran, että saan vuoan pois kakun päältä. Hieman tuo joka kerta harmittaa, mutta vuoka on kuitenkin niin hyvä ja kaunis etten anna ongelman häiritä.

taatelikakku valmis
näyttää hyvältä!


Englantilainen hedelmäkakku on ihan ehdoton suosikkini.

Lapsuudenkodissani tätä leivottiin aina jouluisin ja kun nimipäiväni osuu joulun pyhiin, niin aamuhämärässä kynttilän valossa sänkyyni tuotu aamutee+hedelmäkakkupala olivat päivän odotetuin hetki! Muistan sen fiiliksen kun heräsin aikaisin ja jäin kuuntelemaan ja odottamaan, että äiti tai isä hipsisi huoneeseeni minua herättämään tuoksuvan teen ja kakun kanssa. Kynttilän valossa sitten nautiskelin alkavasta päivästä.

Hyvän ohjeen löytyminen on aina onnenkauppaa - itse löysin ohjeen joskus saamastani leivontaohjekirjasta ja olen ohjeen viereen aikanaan kirjoittanut "Hyvä!!". Ja hyvä ohje tuo onkin. Kakusta tulee sopivan kostea ja maukas ja sekin vielä "paranee vanhetessaan" eli kakku on hyvä leipoa reilusti ennen joulua maustumaan.

hedelmäkakkutaikina
taikina on kiinteää ja lusikoitava vuokaan

hedelmäkakku valmis
tämän vuoden ensimmäinen kakku onnistui erinomaisesti - kaunis väri!


Tällekin kakulle teen saman tempun kuin taatelikakulle - jäähtyneenä folioon ja pakastepussiin käärittynä pakastimeen ja sitten viimeistään viikkoa ennen joulua sulamaan...  


Molempiin kakkuihin ohje löytyy muutaman vuoden takaa postauksestani tai 'reseptejä'-sivultani tuolta yläpalkista.


Nyt on ensimmäiset kakut leivottu - näitä sitten leivotaan lisää ensi viikolla...


Minkälaisia makumuistoja sinulla on lapsuuden jouluista? 

-Pia-