sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Minä, Fiskars ja humala

Hui miten nopeasti helmikuu meni menojaan.

Upeaa upeampi talvi - paljon lunta ja pakkasta, aurinkoa häikäisemässä hangilla hiihtäjää...

Ja nyt aivan mahtava hankikanto!

Mikä onkaan ihanampaa kuin lähteä ulkoilemaan eikä ole niin väliä missä kulkee, kun tieltä voi poiketa pelloille kävelemään teräksisen hankikannon päälle. Puhtaampaa ja kauniimpaa maisemaa löytyy peltojen keskeltä kuin tuolta koiranulkoiluttajien suosimilta kävelyteiltä ja poluilta.

Ja se mihin hankikantoa kannattaa myös hyödyntää on puutarhahommat! Usko tai älä - pihalla on jo kevättöitä, joita voi huoletta tehdä.

Meillä on terassilta nurmikolle pari metallista kaariporttia, joissa kesäisin kiertää hirmuvauhtia humala. Tuo kaunis, mutta niin agressiivinen lonkeroidensa levittäjä, on saanut mielessäni jo monta vuotta häädön tuosta terassin vierestä - ehkä jo sitten ensi kesänä kun terassia aletaan hieman kunnostamaan.

Ensimmäisen kuvan tilanne on viime vuoden toukokuun viimeiseltä päivältä ja silloin humala oli kiivennyt jo puoleen väliin porttia ja terassin katoksen jalkaa. Ja tuolla portin päällähän näkyy tietysti nuo edelliskesänä kasvaneet ja talven yli jääneet lonkerot.

toukokuun terassi

Siis tuo humalahan kasvaa joka vuosi uudestaan ja viime vuotiset lonkerot jäävät ruskeina ja kuivina känkkyröinä kiinni kaikkeen mihin se on kesän aikana kerinnyt kiertyä. Ja sehän kerkiää. Meillä on portit aivan ryteikköinä aina talvella, kun syksyllä tuota en katko pois vaan jätän sen työn kevääseen.

humala ja portti

Ja nythän on kevät. Tai ainakin kevättalvi. Ja hankikanto. Ja portit ovat korkeat - tai vaihtoehtoisesti minä olen lyhyt - joten niihin ylettämiseen tarvitaan jatkoksi joko tikkaat tai sitten kevättalven hankikanto.

Ja avuksi vielä Fiskarsin pienet leikkurit - vanhat, mutta hyvät ja asiansa ajavat leikkurit. Aurinkoinen sää ja hyvä mieli.

fiskars


Ja niin minäkin yletin porttien päältä leikkaamaan humalan lonkerot pois ja portit ovat siistit odottamaan kevättä.
 
portti ilman humalaa

Ja taas vei Fiskarsit voiton humalasta!


Kivaa maaliskuuta - kevät keikkuen tulevi!

-Pia-




4 kommenttia:

  1. Humala on kyllä kova kasvamaan. Mullakin oli sellainen mökillä monta vuotta ja tykkäsin kovasti siitä, mutta sitten siihen iski jokin tauti enkä saanut sitä "parannettua" ja niin hävitin koko humalan, mikä kyllä harmitti kovasti.
    Kivaa maaliskuuta sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina! Maaliskuu onkin alkanut ihanissa pakkaspäivissä.

      Itsekin tykkään kyllä tuosta humalasta, mutta sen kasvu on niin voimakasta, että peittää alleen lähes kaiken ja haluaisin sen siirtää muualle. Taitaa olla aikamoinen homma, kun tuntuu ettei sitä saa hengiltä millään. Katsotaan nyt mitä kesällä keksitään.

      Poista
  2. Humala on kiva vanhan ajan köynnös, ihan koristeellisetkin ovat nuo kuivuneet köynnökset, tosin talven jälkeen näyttävät ehkä vähän epäsiisteiltä. Itsekin kaariportin päälle yritin, mutta riekkui aina mihin sattuu, eli kasvoi aurinkoon päin. Nyt ei enää ole koko kaarta kun oli puinen niin hakkasin sen päreiksi kun oli jo niin vanha. Joskus oli myös mahtavat valkokukkaiset elämänlangat kuistilla entisessä elämässä, nyt olen kokeillut villiviintä, ei kovin häävillä tuloksella kun kuisti ei ole paras mahdollinen paikka, ruusupavut kasvoivat paremmin viime kesänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen yrittänyt noihin portteihin kärhöjä ja muita kukkivia köynnöksiä, mutta ainut joka siinä viihtyy on tuo humala. Ensi kesänä jos saamme tuon terassin päivityksen aloitettua, niin istutuksetkin menevät uusiksi, joten yritän taas jotain muuta kuin humalaa - mikäli sen saa siitä enää pois :)
      Kivaa maaliskuuta!

      Poista

Kiitos kun kävit - ihanaa, jos jätit käynnistäsi viestin :)