Joskus sitä tekee löytöjä - ja kun on jo jonkun aikaa harrastanut kirpputorien ja osto- ja myyntiliikkeiden valikoimien läpikäyntiä, niin osaa jo erottaa jyvät akanoista. Niin myös lauantaina.
Joka vuosi Tuusulassa vietetään Tuusula-viikkoa, jolloin eri puolilla kuntaa on tapahtumia konserteista markkinoihin. Pohjois-Tuusulan Jokelassa - eli siis meidän kylällä - on joka vuosi juhlaviikon lopussa Antiikkimarkkinat, johon pyrimme aina ostajan roolissa osallistumaan.
Tänä vuonna, kun Tuusula täyttää 375 vuotta, odotimme markkinoita taas innolla. Kuuma ja helteinen kesä oli muutama päivä sitten vaihtunut helteiseen ukkosrintamaan ja joko se tai lähellä järjestetyt ikävästi kaksipäiväisiksi muutetut antiikkimarkkinat verottivat myyjien määrää markkinoilla, mutta sehän ei tunnelmaa haitannut.
Saimme kulutettua pari tuntia kierrellen kojulta toiselle ja nauttien mustikka-vadelmapiirakkaa kahvin kera paikallisen yhdistyksen kannattamiseksi.
Ja onhan Antiikkimarkkinoiden pitopaikka ihan huikean hieno Suomen tiiliteollisuushistorian kehto. Löytyyhän alueelta edelleen Suomen ainoa säästynyt tiilien poltossa käytetty rengasuuni. Valokuvat tiilitehtaiden toiminnan ajoilta (tehtaita on ollut useampia Jokelassa) ja nykytilasta kuvaavat hyvin kylämme kehitystä ja antavat aiheen olla ylpeä pienestä kylästämme Tuusulan pohjoisreunalla.
Kunnan juhlavuotena radiotoimittajakin oli saatu paikalle tekemään useampia juttuja lähiseudulta ja tiilitehtaaltakin :)
Mutta se löytö...
Kiertelemme myyntikojut aina ensin kertaalleen kartoittaen mitä kukakin myy ja sitten toinen kierros tehdään sen mukaan mitä jäi mieleen ja ostoharkintaan... Joskus käy hyvin ja joskus huonosti niin, että esine on jo myyty toiselle. Mutta nyt kävi hyvin!
Eräällä pöydällä oli lasisia tuhkakuppeja - niitähän ei juuri kukaan enää käytä, kun luojan kiitos ei enää saa sisällä tupakoida. Natsathan laitetaan ulkona suoraan roskiksiin - eikös? ;)
Mutta nuo lasiset tuhkakupit ovat joskus todella upeita ja niistä saa ihania paksujen pöytäkynttilöiden alustoja. Ja niitä löytyi myyntipöydältä useita erilaisia. Myyjä ilmoitti, että kaikki joissa ei ole hintaa, ovat vitosen. Ja hinta näytti olevan niissä, joissa oli esimerkiksi vielä tarra tallella - eli siis kaikki, joita myyjä ei tunnistanut maksoivat vitosen...
Hetken siinä lasiesineitä hipelöidessä kuiskasin miehelleni, että tämä taitaa olla Wirkkalaa...
Paksusta lasista muotoiltu tuhkis, jossa pohjassa on tyylitelty maailman kartta. Ja reuna Tapio Wirkkalan tunnistettavaa jäästä idean saanutta muotoilua. Ja hinta viisi euroa. Mukaanhan se lähti.
Painava lasinen tuhkakuppi sadetakin (joka oli ihan turhaan mukana) taskussa jatkoimme myyntipöytien tutkiskelua. Ja mukaan lähti vielä Timo Sarpanevan Karaatti-tuikkulyhty - kotoa löytyy siitä myös se suurempi versio.
Tiedätkö muuten mistä tuo Karaatti- ja Tsaikka-lasiesineen metallinen pidike ja reunus on tehty?
No kun mikään ei ole roskaa, niin vetoketjujen valmistuksen leikkuujätettä mm. taiteilijaveljekset Timo ja Pentti Sarpaneva keksivät käyttää lasiesineiden pidikkeinä ja korujen koristeina! Huippua!
Kotiin päästyämme hikisinä ja turhaan sadetakkeja raahanneina tutkimme googlen ihmeellisestä maailmasta kuvia Wirkkalan tuhkakupeista - ja HEUREKA! Sieltähän löytyi tutun oloinen lasiesine ja sille nimeksi saimme Aslak! Siis olimme jälleen kerran tehneet löydön halpaan hintaan!
Kiitos taas Jokelan Antiikkimarkkinoiden -
olemme paria kaunista esinettä rikkaampia!
-Pia-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit - ihanaa, jos jätit käynnistäsi viestin :)