tiistai 31. heinäkuuta 2018

Hei hei helteinen heinäkuu

Kollaasi-haaste

Koulutarvikkeiden ilmestyminen kauppojen hyllyille on selvä merkki, että kesä on lopuillaan - ainakin kesälomat... Meillä lomat ovat vasta alkamassa, kun mieheni työtilanne on ollut sen verran hektinen että loma on siirretty pidettäväksi elokuussa - ainakin osan pystyy pitämään ja ehkä sitten syksymmällä lisää. Loma-ajankohdaksi loppukesä sopii meille molemmille paremmin kuin hyvin. Emme kumpikaan ole helteen ystäviä ja koska haluamme puuhastella lomalla jotain, niin hieman viileämmät tai siis normaalit kesäsäät ovat meille passelimmat kuin nyt jo useita viikkoja kestäneet helteet.

Huomaat varmaan etten ole juuri koneella istunut. Vain yksi ainoa postaus ennen tätä heinäkuussa. Ei vaan ole aivot jaksaneet työstää tekstiä. Pari postausta on odottamassa viime silausta ja niiden julkaisu on jossain vaiheessa, kun siltä tuntuu.

Mutta heinäkuulle sanomme tänään näkemiin - kiitos kauniista vaikkakin ihan liian kuumasta kesästä!

Kuvat ovat tällä(kin) kertaa instagramin puolelta tai julkaisemattomia kameraräpsyjä.

✨ Tuoksuja ja värejä

Puutarhan kukat kukkivat kilpaa ja kaikki yhtäaikaa. Kesäkullerot, liljat, päivänhatut ja mustilanhortensia keräsivät pölyttäjiä ja muita öttiäisiä. Helteet verottivat näidenkin pienten tärkeiden olentojen lentelyä ja sen vuoksi asetin matalareunaisia vesiastioita pitkin kukkapenkkejä ja pensaiden alusia. Pikkulinnut kylpivät kilpaa astioissa ja vettä sai vaihtaa usein tuoreeseen. Loppukuusta ilmestyivät pihapiiriin koko alkukesän poissaolollaan loistaneet ampiaiset! Agressiiviset lentävät vihulaiset tuppaavat samalle lautaselle ja juomalasiin, joten varovainen saa taas olla.


heinäkuu kukka

✨ Omasta maasta

Aikaisin kukkineet ja hyvin pölyttyneet puutarhamarjat kypsyivät nopeaan tahtiin. Joka päivä saa olla poimimassa ja keittämässä hilloja, puuroja tai mehuja. Mustista viinimarjoista ja kirsikoista keitin hilloja. Punaisista viinimarjoista tulee ihanan pehmeää ja herkullista vispipuuroa. Pensasmustikoita keräsin kokonaisena pakastimeen, josta niitä on ihana syksyn ja talven aikana lisätä puurojen ja salaattien joukkoon. Pensaista omaan käyttöön kerään marjoja vain pienen murto-osan. Loput saavat veljet ja veljen lapset perheineen poimia käyttöönsä.

heinäkuu marjat

✨ Hengen ja ruumiin ravintoa

Mökkijärven tyyneys kesäillassa rauhoitti mielen.
Helteisten päivien vastapainoksi päiväkahvit varjon suojassa ja lehden tietokilpailut puutarhakeinussa - kyllä se kesä on oikeastaan aika kiva - myös talvi-ihmiselle ;)  Perjantaipizzaa hieman kevennettiin rucolalla ja kotimaiset mansikat maistuivat myös salaatissa vuohenjuuston ja hunajamelonin kera. Herkkujen määrä ei vähentynyt, mutta keveni heinäkuun helteissä!
heinäkuu ravintoa


Huomenna on jo elokuu - taas tiedossa juhlia...

Osallistu sinäkin Pienen Linnun kollaasi/makrotex-haasteeseen!


Vielä on kesää jäljellä...

-Pia-




sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Joskus se sokeakin kana löytää jyvän...


Joskus sitä tekee löytöjä - ja kun on jo jonkun aikaa harrastanut kirpputorien ja osto- ja myyntiliikkeiden valikoimien läpikäyntiä, niin osaa jo erottaa jyvät akanoista. Niin myös lauantaina.

Joka vuosi Tuusulassa vietetään Tuusula-viikkoa, jolloin eri puolilla kuntaa on tapahtumia konserteista markkinoihin. Pohjois-Tuusulan Jokelassa - eli siis meidän kylällä - on joka vuosi juhlaviikon lopussa Antiikkimarkkinat, johon pyrimme aina ostajan roolissa osallistumaan.

Tänä vuonna, kun Tuusula täyttää 375 vuotta, odotimme markkinoita taas innolla. Kuuma ja helteinen kesä oli muutama päivä sitten vaihtunut helteiseen ukkosrintamaan ja joko se tai lähellä järjestetyt ikävästi kaksipäiväisiksi muutetut antiikkimarkkinat verottivat myyjien määrää markkinoilla, mutta sehän ei tunnelmaa haitannut.

antiikkimarkkinat Jokela tiilitehdas


Saimme kulutettua pari tuntia kierrellen kojulta toiselle ja nauttien mustikka-vadelmapiirakkaa kahvin kera paikallisen yhdistyksen kannattamiseksi.

Ja onhan Antiikkimarkkinoiden pitopaikka ihan huikean hieno Suomen tiiliteollisuushistorian kehto. Löytyyhän alueelta edelleen Suomen ainoa säästynyt tiilien poltossa käytetty rengasuuni. Valokuvat tiilitehtaiden toiminnan ajoilta (tehtaita on ollut useampia Jokelassa) ja nykytilasta kuvaavat hyvin kylämme kehitystä ja antavat aiheen olla ylpeä pienestä kylästämme Tuusulan pohjoisreunalla.

antiikkimarkkinat Jokela tiilitehdas

antiikkimarkkinat Jokela tiilitehdas


Kunnan juhlavuotena radiotoimittajakin oli saatu paikalle tekemään useampia juttuja lähiseudulta ja tiilitehtaaltakin :)

Mutta se löytö...

Kiertelemme myyntikojut aina ensin kertaalleen kartoittaen mitä kukakin myy ja sitten toinen kierros tehdään sen mukaan mitä jäi mieleen ja ostoharkintaan... Joskus käy hyvin ja joskus huonosti niin, että esine on jo myyty toiselle. Mutta nyt kävi hyvin!

Eräällä pöydällä oli lasisia tuhkakuppeja - niitähän ei juuri kukaan enää käytä, kun luojan kiitos ei enää saa sisällä tupakoida. Natsathan laitetaan ulkona suoraan roskiksiin - eikös? ;)

Mutta nuo lasiset tuhkakupit ovat joskus todella upeita ja niistä saa ihania paksujen pöytäkynttilöiden alustoja. Ja niitä löytyi myyntipöydältä useita erilaisia. Myyjä ilmoitti, että kaikki joissa ei ole hintaa, ovat vitosen. Ja hinta näytti olevan niissä, joissa oli esimerkiksi vielä tarra tallella - eli siis kaikki, joita myyjä ei tunnistanut maksoivat vitosen...

Hetken siinä lasiesineitä hipelöidessä kuiskasin miehelleni, että tämä taitaa olla Wirkkalaa...

Paksusta lasista muotoiltu tuhkis, jossa pohjassa on tyylitelty maailman kartta. Ja reuna Tapio Wirkkalan tunnistettavaa jäästä idean saanutta muotoilua. Ja hinta viisi euroa. Mukaanhan se lähti.

Wirkkala Aslak tuhkakuppi

Wirkkala Aslak tuhkakuppi


Painava lasinen tuhkakuppi sadetakin (joka oli ihan turhaan mukana) taskussa jatkoimme myyntipöytien tutkiskelua. Ja mukaan lähti vielä Timo Sarpanevan Karaatti-tuikkulyhty - kotoa löytyy siitä myös se suurempi versio.

Tiedätkö muuten mistä tuo Karaatti- ja Tsaikka-lasiesineen metallinen pidike ja reunus on tehty?

Timo Sarpaneva Karaatti

No kun mikään ei ole roskaa, niin vetoketjujen valmistuksen leikkuujätettä mm. taiteilijaveljekset Timo ja Pentti Sarpaneva keksivät käyttää lasiesineiden pidikkeinä ja korujen koristeina! Huippua!

Kotiin päästyämme hikisinä ja turhaan sadetakkeja raahanneina tutkimme googlen ihmeellisestä maailmasta kuvia Wirkkalan tuhkakupeista - ja HEUREKA! Sieltähän löytyi tutun oloinen lasiesine ja sille nimeksi saimme Aslak! Siis olimme jälleen kerran tehneet löydön halpaan hintaan!


Kiitos taas Jokelan Antiikkimarkkinoiden -
olemme paria kaunista esinettä rikkaampia!

-Pia-