Näkemiin tammikuu

Kuukauteen mahtui hurjia vesisateita ja paukkupakkasia. Lunta tuli vihdoin eteläänkin, mutta muutaman päivän päästä vesisade sulatti kaiken pois ja loistavat luistelukentät jouduttiin taas sulkemaan.

Vuoden vaihtuessa ja rakettien paukkuessa me maalasimme seinää ja kokosimme kaappeja. Koti sai pientä pintaremonttia ja tavaroille saatiin lisää säilytystilaa.

Elämän ilot ja surut kuuluivat myös kuukauden päiviin. Juuri kun pikkumiesten kanssa oli riemuittu piparkakkutalon kimpussa saimme suruviestin kummitätini kuolemasta. Suuri ilo vaihtui suureen suruun.

Elämän jatkuessa pienet ylellisyydet tekevät arjestakin juhlan.
Myöhäiset aamuheräämiset kruunaa miehen keittämä kahvi ja uunituoreet täytetyt croissantit.
Blinikausikin korkattiin - ja samppanjapullo!
Iloa tuotti myös hyvälle tuoksuva pyykki.

Huomenna sitten jo helmikuu - lempikuukauteni!

Iloista tammikuun viimeistä!

-Pia-

Edit: Osallistun tällä kollaasilla Pieni Lintu -blogin kuukausikollaasi-haasteeseen. Osallistu sinäkin!

Perjantaimyyssit - pyykkipäivä

Johan se viikko jo taas vierähtikin nopeasti.

Lumitöitä on tullut tehtyä lukemattoman monta kertaa ja sitten vesisateessa harmitellut hupenevien hankien perään. Mutta eiköhän tästä vielä talvea riitä vähäksi aikaa ennenkuin ajatukset karkaavat kevääseen.

Taas on perjantai ja aika perjantaimyyssien.

Julkaisin instagramissa kuvan pyykkietikkahankinnastani. Sain siitä monta kysymystä ja ajattelinkin hieman avata miten tähän tuotteeseen päädyin.

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt luontoystävällisempiä tapoja pestä pyykkiä. Tai yleensä siivota kotona ekologisemmin.

Tuntuu, että kaupoista ostettavat pesuaineet menettävät tehoa mikäli niissä ei ole kaikenmaailman kemikaaleja ja muita luontoa saastuttavia ainesosia. Kaikkihan ne päätyvät ennemmin tai myöhemmin maahan ja veteen, josta ne sitten taas kulkeutuvat eläimiin ja ihmisiin.

Pitkän aikaa olen käyttänyt etikkaa ja ruokasoodaa puhdistamiseen. Yhdistettynä mm. lavuaarien viemäreihin ja pelkkää etikkaa kalkkisaostumien poistamiseen vedenkeittimestä, suihkusta ja vesihanoista.

Pyykkietikka-sanaan törmäsin silloin tällöin somessa, mutta tarkempi tutustuminen oli vasta viime syksynä. Epäilin, että pyykki tuoksuisi käytön jälkeen pelkästään etikalle. Onhan etikassa voimakas tuoksu, jolla saa hajuja neutralisoitua vaikkapa jääkaapista. Mutta yllätys oli suuri, kun ensimmäisen kerran pyykkietikkaa käytin...

Tilasin Butik-O:n verkkokaupasta (tämä ei ole maksettu mainos!) kokeiluun marraskuussa Kulkurinkartanon tarjouspaketin, jossa oli pyykkietikka, keittiösaippua, keittiösuihke ja imurointipuuteri. Valikoimasta löytyy myös Saaren Taika tuoksuetikoita ja muita ekologisia tuotteita peseytymiseen, kauneudenhoitoon ja kodinhoitoon.

Pyykkietikkaa käytetään pyykin huuhteluaineena. Annosteluohjeena 2-3 rkl per koneellinen. Itse olen käyttänyt kahta ja määrä on tuntunut toimivan oikein hyvin.

Tuoksu on miedosti etikkainen kun ainetta annostelee huuhteluainelokeroon, mutta sekin tuoksu häipyy, kun pyykki kuivuu. Pesukoneen luukun avautuessa tulee raikas tuoksu koko kodinhoitohuoneeseen ja se säilyy pitkään pyykkien kuivuttuakin.
Pyykistä tulee puhtaalta tuoksuvaa, pehmeää ja ehkäpä jopa kirkkaampaa kuin ns. kaupan huuhteluaineilla. Ainakin kylpy- ja käsipyyhkeet ovat heti pesukoneesta otettunakin "pörröisemmät" eli pyyhkeen nukka ei olekaan litistyneenä kuten ennen vaan pyyhkeet tuntuivat heti pehmeämmiltä.

Kuiviin vaatteisiin ei jää yhtään etikkaista tuoksua - ainoastaan puhtaan pyykin tuoksu. Pyykkietikoita saa eri tuoksuisina, mutta minä olen valinnut luonnollisen puuvillan (cotton). T-paidat, kauluspaidat ja muut silitettävät vaatteet eivät sähköistykään enää, kun olen käyttänyt etikkaa huuhteluaineena. Ja tuohan on ihan loistavaa näin talviaikaan.

Pyykkietikkaa voi käyttää myös puhdistamiseen - annostus tuolloin puoleen litraan vettä 3-4 rkl vaikkapa suihkepulloon ja tahrojen kimppuun.

Lisäksi pyykkietikka neutraloi pesukoneesta pesuainejäämiä huuhtelun yhteydessä, joten konekin säilyy puhtaampana.


➽ Nyt kun joku keksisi vielä mahdollisuuden pyykkietikkapullojen täyttöpalveluun, niin olisin vielä onnellisempi.

Ja pisteenä iin päällä - tilauksen toimitusaika on molemmilla kerroilla ollut erittäin nopeaa - kolmantena arkipäivänä tilauksesta olen paketin voinut hakea postista! Ja paketista vieläpä molemmilla kerroilla on löytynyt kiitos-kortti :)

Aika henkilökohtaista palvelua - eikö?

Seuraavaksi ostoslistaani lisään myös pyykkiraastetta - käytän ensin loppuun erilaiset kaupasta ostetut pyykinpesuaineet valkoiselle, mustalle ja kirjopyykille... Jospa saisi tuota purnukkaviidakkoa raivattua.

Jokos sinulla on kokemusta ekologisista siivousaineista?

Pyykkipäiväterveisin

-Pia-

Perjantaimyyssi = Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoinen haaste postata iloa tuottavista, inspiroivista, mieltä piristävistä ja voimia antavista aiheista. Kurkkaa ja osallistu haasteeseen!

Perjantaimyyssit - villasukkaa pukkaa

Nyt kun se rakastamani talvi vihdoin tuli - lumi ja pakkanen - niin huomasin, että näin villasukkien suurkuluttajana alkaa siistit villasukat käydä vähiin.

Siispä tutkimaan lankavarastoani, jonka järjestin tuossa "muutama aika sitten" :)

Lankoja on tullut hankittua lisää, mutta hyvin olen saanut järjestyksen pysymään - toisaalta näitä vanhoja lankoja ei ole tullut kovin paljoa pengottua tuon erään kevään siivousurakan jälkeen. Kummitytölle sieltä löytyi silloin virkkauslankoja, mutta ne on hän jo aikaa sitten käyttänyt.

Mutta löytyi varastoistani sitten uudempia sopivia lankakerien loppuja, joista lähdin itselleni sukkia neulomaan.

Neulominen on rakas harrastukseni, jota ihan liian vähän nykyisin harrastan. Käsitöiden tekeminen on rentouttavaa ja ajatukset saa järjestykseen samalla kun laskee kavennusten tai raitakerrosten määriä.

Kantapään neulon milloin mitenkin - pääsääntöisesti siitä aina tulee ihan oikea kantapää vaikka silmukkaluvut vaihtelevat enkä pistä muistiin miten milloinkin olen tehnyt. Onneksi näiden pikkuisten sukkien neulominen on niin nopeaa ettei tarvitse paperille laittaa ylös miten kullakin kertaa kavennukset menivätkään.

Olen haaveillut pitkien kuviollisten villasukkien neulonnasta, mutta koska olen tällainen suurkuluttaja, niin tuollaisista sukista menisi ihan hukkaan kauniit kuviolliset varret, kun pohjat jo kuluisivat puhki. Karkeat kantapäät ja laattalattiat tekevät tepposensa villasukissa juoksijalle.

Toinen unelma olisi oppia neulomaan sukat varpaista varteen -tekniikalla. Ja vieläpä niin, että neuloisi molempia sukkia yhtäaikaa pitkillä pyöröpuikoilla. Tähän saakka olen kilkutellut bambuisilla sukkapuikoilla "vanhaan viisiin", mutta eiköhän sitä oppisi uusiakin tapoja. Josko tuosta ottaisi haasteen tälle keväälle.

***

Perjantaimyyssi - mikä se on? No tietysti viikottainen hauska haaste, jonka Taina Mansikkatilan mailta on keksinyt. Joka perjantai hän haastaa postaamaan piristäviä ja iloa tuottavia postauksia ja linkittämään ne hänen blogiinsa.

Käythän kurkkimassa muidenkin myyssejä ja postaa vaikka itsekin - tuotetaan hyvää mieltä toisillemme.

Perjantaimyyssein

-Pia-

LumiPyry

No nyt ne vihdoin tulivat - Lumi ja Pyry!

Sananmukaisesti ensin tuli eteläiseen Suomeen lumipyry ja sitten Ähtäriin saapuvat pandat Hua Bao ja Jin Bao Bao, joiden suomalaiset nimet ovat suloiset Lumi ja Pyry.

Kaikki hyvin. Tai sitten ei.

Ei ainakaan kriitikoiden mielestä.

Lumipyry sotki liikenteen etelässä - ja vähän pohjoisemmassakin. Lunta ei saada aurattua niin nopeasti pois kuin mitä sitä taivaalta tulee. Lumi yllätti autoilijat. VR ei saa junia liikkumaan, kun lumi tukkii vaihteet...

Ja pandatkin ovat ihan turhakkeita. Suomessa ei tarvita pandoja vankeudessa elämään. Ja vieläpä jonnekin "ei minnekään" eli etelä-pohjanmaalle Ähtäriin, jossa ei ole mitään. Paras paikka olisi ollut Korkeasaari Helsingissä... Siis mediassa esiintyneiden kriitikoiden mukaan.

Minusta taas nyt satava lumi toi kauan kaivatun talven tänne etelään ja innosta puhkuen teen lumitöitä, joka tällä hetkellä onkin ihanan helppoa, kun satava lumi on pöllyävää pumpulilunta, jonka melkein puhaltamalla saa pois.
Liikennekin sujuu, kun  otetaan kelitilanne huomioon: putsataan auto lumesta, pidetään ne ajovalot päällä ja riittävä turvaväli edellä menevään autoon. Ei mitään rakettitiedettä taas tämäkään.

Ja pandat sitten - miten ihastuttavat eläimet saammekaan maaperällemme.
Ja Ähtärihän on mitä mainioin paikka näille nallukoille. Korkeasaareen ei näitä olisi saatu mahdutettua - kun siellä tuntuu olevan nykyisillekin eläimille niukasti tilaa. Jos katsotaan aina välimatkoja Helsingistä, niin onhan Ähtäri "kaukana", mutta kun meitä suomalaisia asuu myös muuallakin kuin Helsingissä.
Ja automatka Helsingistä kestää neljä tuntia, joten siitähän saa kivan retkipäivän tutustumaan Ähtäriin ja ympäristöön pandojen lisäksi. Ja voihan sitä aina yhden yönkin viettää kotimaisessa hotellissa ;)

Alkoi vaan tympiä ainainen negatiivisten uutisten tulva. Jopa suloiset pandatkin saivat osansa joidenkin pahasta olosta.

Jospa omalta osalta yrittäisi vältellä negatiivisia ihmisiä ja ajatuksia - ehkäpä elämä näyttäytyisi hieman kauniimpana tänäänkin.

Lumipyryistä päivää!

-Pia-

Loppiaisen perinteitä

Loppiaisen merkitys joulunajan pyhistä on varsin merkittävä vaikka se onkin hyvin usein unohdettu.
Joulua kun aletaan viettämään ja valmistelemaan nykyisin jo marraskuussa, niin loppiaiseen mennessä monen monituisessa kodissa on kaikki joulusta muistuttava jo korjattu pois ja odotetaan kiihkeästi kevättä.
Meillä tästä poiketen joulu jatkuu aina Nuuttiin saakka ja Loppiainen on yksi tärkeä pyhä siinä välissä. Keskiajalta lähtien loppiaista on vietetty itämaan tietäjien Betlehemiin saapumisen kunniaksi (länsimainen uskonto). Ortodokseille loppiainen on Vapahtajan kasteen juhla. Eli siis loppiainen ei tarkoita joulun loppumista vaan jouluun kiinteästi kuuluvaa juhlaa.

Jotain meilläkin kuitenkin jo loppiaisena loppuu...

Perinteisesti olemme kutsuneet lähisuvun pikkumiehet vanhempineen hajottamaan ja syömään ennen joulua tekemäni piparkakkutalon. Ja sekös passaa hyvin näille ilopillereille. Voi sitä kikatusta ja herkuttelua, kun jokainen vuorollaan murtaa talosta seinää, kattoa, piippua...

Tänäänkin talo ennen purkua näytti vielä ihan talolta.

Mutta kun kaikki olivat osansa ottaneet, niin jäljellä oli vain rauniot. Ja niissäkin on vielä tekemistä, että saadaan syötyä pois.

 

Voi miten hauskaa olikaan taas seurata pikkumiesten puuhasteluja, kuunnella höpötyksiä, vitsejä ja mielikuvituksen tuottamia tarinoita. Huikeita tyyppejä kaikki!

Iloista loppiaisviikonloppua!

-Pia-

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Oikein ihanaa alkanutta vuotta 2018!

Meillä vuoden vaihtuminen oli jälleen kerran rauhallinen ja vietimme sen perinteisiä herkkuja nauttien ilman rakettien ampumista. Naapurustossa oli sitten sitä enemmän raketteja ja pommeja, että saimme niistä nauttia ihan ilman oman rahan tuhlausta :) Kiitos naapurit siitä. Ilotulitus on ihana ja upea, kun se on toteutettu mietittynä ja kestää rajallisen ajan.

Vuoden loppumetreillä saimme idean uudistaa omaa kotiakin. Ja ensimmäinen remonttikohde olikin työhuone, joka on ollut epäsiisti ja murheenkryyni jo pidemmän aikaa. Siellä kun pitää olla pari työpöytää etätyöpäiviä varten, printteri tietysti, tarpeeksi hyllytilaa harraste- ja työhön liityville lehdille ja kirjoille, kodin papereillekin säilytystilaa, jonkinsortin musiikkiväline ja yksi lepotuolikin on sinne eksynyt...

Aika paljon pieneen huoneeseen...

Ensin piti tietysti haarukoida erilaiset vaihtoehdot miten tilaa saa siistimmäksi.

Lähtötilanne oli kaoottinen - kuvassa on hyllystä jo siirretty tavaraa poiskin....

tilanne 30.12.17 klo 16:40

Hyllynä toimi valkoinen Lundia-hyllystö mustilla ovilla - ihan kätevä, mutta aivan liian vähän ovia, jotta tavarat olisivat piilossa. Ja mallistosta etsittynä uudet valkoiset ovet tähän kokonaisuuteen maksavat yli tonnin - pelkät ovet.... Ei ei - nyt täytyy kyllä miettiä toista vaihtoehtoa.

Surffasin Ikean sivulle ja kirjahyllyjen pariin. Löytyikin helposti eleetön EKET-hyllystö, jossa on useita erikokoisia osia ja niistä helpolla suunnitteluohjelmalla pystyi rakentelemaan halutun näköisen ja kokoisen hyllystön.

Ja kun työhuoneessa on jo Muuramen työpöydät, niin tämä hyllystö tuntui sopivalta niihin yhdisteltynä.

Ei muuta kuin lista tarvittavista osista hyllypaikkoineen mukaan ja veljeltä peräkärry lainaksi ja Vantaalle... ja kassan kautta kotiinpäin.

Kurvasimme vielä rautakaupan kautta, koska kun hyllyä valkoiselta seinältä lähtee siirtämään, niin esiin tulee paljon maalattavaa pintaa.

Maaliksi valikoitui himmeä sisäseinämaali harmaaksi sävytettynä (REG sisustusmaali sävynä 1967 (huom)).

Ja kotona sitten laatikot sisään, olemassaolevan hyllyn purku, seinän pyyhintä ja maalaus...

tilanne 31.12.17 klo 18:20

Pariin kertaan maalasin - väri ei muuttunut tummemmaksi, mutta tuli tasaisempi jälki kuin pelkällä yhdellä kerroksella.
Samaan aikaan mies ryhtyi kokoamaan kaappeja ja laatikostoja... Ja niitä riitti...
Saipahan seinä kuivua kunnolla ennenkuin kaappeja alettiin asentaa :)

Ihan vielä ei ole kaikki tavarat paikoillaan kaapeissa, koska käymme samalla läpi mitä oikeasti tarvitsee säilyttää ja mitä voi huoletta heittää paperinkeräykseen. Mutta lopputulos on mielestäni erittäin onnistunut.

Anopin maalaama taulukin hääkimpustani sai nyt oikean paikan - värit ja sävyt tulevat oikeuksiinsa ja taulu näkyy talon toiseenpäähän saakka avoimesta ovesta (nyt kun työhuoneen ovea voi pitää auki).

tilanne 1.1.18 klo 17:30

työpöydät siirtyivät eri seinille

Kyllähän tuossa sai periaatteessa helpolla tavalla huoneen ilmeen muutettua, mutta kyllä taas muistan miksi yleensä ostamme huonekalut valmiina ja kotiin kannettuna. Oli tuo kaappien ja laatikoiden kokoaminen sellaista puuhaa, että en siihen ihan heti edes yritä suostutella miestäni uudestaan :)

Vielä pitäisi myydä vanha hylly pois ja hankkia valaisin tämän uuden kaapiston päälle.

Näin lähti meidän uusi vuotemme käyntiin - toivottavasti energia ja innostus uudistamiseen jatkuu vielä pitkään - ideoita meillä ainakin jo on...

Toimeliasta tammikuuta!

-Pia-

p.s. pahoittelut kuvien huonosta laadusta - ne on nopeasti kännykällä näpsäisty huonossa valaistuksessa urakan välillä ;)