+32,5

Vaikka tällaisia kuvia saakin pihalta, niin en kuitenkaan ole kesäihminen. Odotan jo innolla syksyä ja talvea, kun voi laittaa vaatetta päälle ilman, että samantien pitää mennä suihkuun kun on niin kuuma. Tällaiset helteet mitä nyt on jo jatkunut, ovat aivan liikaa...

***

Mutta sitä ennen on vielä paljon puuhaa - rikkaruohot kun tunkevat joka paikasta sitä vauhtia ettei kerkiä yhtä paikkaa saamaan kuntoon kun jo toinen on peittynyt ei-toivottuihin kasveihin.... Ikuinen kierre; eikä näin kuumalla sitä jaksa tehdä...

***

Onhan kesässä jotain hyvääkin: oman maan vadelmat :-)
Keräsin suoraan pakastusrasiaan ja vähän sokeria päälle ja pakastimeen. Jos parin päivän välein saa pienen rasiallisen, niin kohta niitä on monta rasiallista pakastimessa. Vadelmat olen istuttanut laatikkoon (noin 60 cm korkeat reunat) ja vuorannut sen juurimatolla, jotta juuret eivät leviä koko pihalle. Alunperin kolme tainta istutin suoraan maahan ja siinäpä olikin kauhea työ, että ylimääräiset juurakot sain pois maasta, kunnes hoksasin istuttaa nuo laatikkoon. Idean sain ruotsalaisesta (taas kerran) puutarhaohjelmasta vuosia sitten ja hyväksi olen sen todennut - kastelua vaativat tietysti enemmän kuin suoraan maahan istutettuina...

***

Kesäkuumalla jopa pihan koristesammakot ja liskot kärsivät - melkein näen kun hiki tippuu kurjen nokasta :-) Rakastan ruostuvia koriste-eläimiä pihalla - haaveena on hankkia pöllö tai pari...

Kuvassa näkyy vähän myös uusin hankintamme - aurinkokennovalaisin. Niitä mies raahasi kuumassa ruuhkajunassa kahdeksan kappaletta itsellemme ja neljä äidilleni naisten viikolla nimppärilahjaksi. Ovat aivan ihanan huomaamattomat päivällä ja kirkkaat led-valot illalla ja yöllä, kun pimeys laskeutuu. 

***

Metsästin keväällä liljakukkoja - tai oikeammin vain näpäyttelin niitä pois nupuista - ja palkintona saimme paljon kukkia, jotka avautuvat pitkin kesää... Ensimmäiset alkavat kohta olla kukkansa kukkineet ja toiset vasta aloittelevat, kuten tässä näkyvä suuri valkoinen lilja.

Penkissä on myös jo jonkin aikaa kukkineitakin liljoja...

***

Ehkä kesä on sittenkin mukavaa aikaa - kunhan se ei olisi näin kuuma.

Pelastuspartio Bernard ja Bianca...

Kuuma kesäpäivä - etsimme varjoa... Pihamme kruununa kasvava mäntymme antaa vielä kivasti pientä varjoa, jossa voi kovimmilla helteillä hengähtää. 
Mies huomasi männyn oksalla liikettä ja lähti katsomaan lähempää. Musta-keltainen mielenkiintoisen näköinen ötökkä tutki männyn neulasia. Siitä sitten kameraa hakemaan ja kuvaamaan. Muut sitten arvelimme, josko olisi kyseessä mäntypistiäinen ja tekisikö se tuhojaan pihamme kruunusta eli tuosta ihanasta männystämme, jota olemme tontillamme suojelleet rakennusajasta lähtien... 
 
Kuvan kera sitten netistä etsimään :-)
...kovakuoriainen... ei... pistiäinen... ei...
Kunnes yksi kuva löytyi, joka vastasi ötökkäämme ja nimikin sille löytyi: nelivyöjäärä ;-)
Ei vaarallinen kasveille ja syö mm. karhunputken ja mesiangervon kukkia. Oli siis jäärä mennyt päin mäntyä :-D

Ja kun herkkäsieluisia elämää kunnioittavia - myös ötököiden - olemme, niin jäärä pyydystettiin ruukkuun, kansi hetkeksi päälle ja mies kiikutti sen pihalta löytyvän mesiangervon kukkaan... Oi kuinka onnellisesti jäärä alkoi hamuta kukkia... Olimme taas pelastaneet yhden ötökän oikeaan osoitteeseen - hetken päästä jäärä oli jo jatkanut matkaansa.

Aamukastetta

Helteinen kesäpäivä takana - mittari näytti pahimmillaan +27,5 astetta. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja veljen pojanpoikaa piti suojata paahteelta ja etsiä varjopaikkaa, jossa piirtää, lukea kirjoja, rakentaa laivoja, lastata kuorma-autoa, korjata moottoria... kyllä oli energiaa ja mielikuvitusta tuollaisella ihmisen alulla. Niin - minulla oli siis eilen ihana päivä pienen (2 v 7 kk) miehen kanssa :-) Päivä alkoi aikaisin, kun pikkumies tarvitsi hoitopaikan pikkuveljensä syntymän käynnistyessä. Ja päivä oli kuuma ja muutenkin rankka tuolle miehen alulle, joka reippaasti oli iso-tädin ja iso-mummon hoidossa iltaan saakka. Minusta tuli siis jo kolmannen kerran iso-täti! Odotan innolla, kun isoveli kertoo, että vihdoinkin hänelläkin on oma pikkuveli ;-)

***

Tänä aamuna sitten kiersin tapani mukaan puutarhassa - kaste maassa ja lehdillä on aikamoinen. 

Aamukastetta tomaatin lehdillä

Neilikkaruusu puhkeaa kukkaan ja avautuvilla nupuilla aamukastetta

Nurmikolla kävellessä kaste kastelee kengät ja varpaat. 

***

Pionit ovat täydessä kukassa - osa jo kukkinutkin ja pudottelee jo terälehtiään. Mahtavia kukkia - suurimmat ovat kahden kämmenen kokoisia. Miten niin pienistä nupuista, joita keväällä ilmestyy, voi tullakaan näin valtavia kukkia? Luulin aina, että pionien kasvatus on hankalaa, mutta toisin kävi. Tuollahan ne itsekseen kasvavat ja leviävät, kun annan niiden olla rauhassa ja poistan juurelta aluskasvillisuuden ja kilpailevat lajit. Vanhimmat ovat nyt kuusi vuotta vanhoja ja niille pitäisi kohta varmaan antaa taas lisälannoitusta. Täytyy taas tutkia kasvikirjoja miten se olikaan...

***

Ja lopuksi vielä palavaa rakkautta kaikille... ja muista suojata itsesi auringolta :-)