maanantai 11. elokuuta 2014

Seitsemän

Jo seitsemän vuotta on ihana aviomieheni kestänyt rinnallani. En ole niitä helpoimpia puolisoita - en myöskään vaikeimpia. Kun aikuisena löytää sen oikean ja on elänyt elämää jo ennenkin, niin kyllä siinä on terävimmät kulmat jo hiottu pyöreämmiksi. Aika on mennyt todella nopeaan ja hauskaa meillä on edelleen yhdessä. Ovatko ne sitten samanlainen huumorintaju ja elämänarvot, jotka liimaa meitä tiukemmin yhteen?
Elämäämme on mahtunut iloja ja suruja. Osa suruista on niin suuria etten ole vielä edes käsitellyt niitä. Rakas puolisoni on jaksanut kuunnella ja lohduttaa. Mitähän tekisin ilman häntä...
Nyt kun uuden "elämisenmuodon" kynnyksellä kerään voimia ja järjestelen asioita, niin puolison tuki ja luottamus ovat erityisen tärkeässä roolissa. Ilman niitä en olisi uskaltanut (ehkä) tehdä päätöstä omasta yrityksestä ja työtuntien vähentämisestä. Onneksi myös nykyinen työnantajani on samalla linjalla päätökseni kanssa. 

Kaiken kaikkiaan olen erittäin luottavainen tulevaisuuden suhteen - niinkuin olen ollut ennenkin, kun olen hypännyt vähäksi aikaa pois oravanpyörästä. Toisilla taukoja on tullut luonnolliseen tapaan, mutta minun on nuo tauot pitänyt itse ottaa...

 

6 kommenttia:

  1. On ihana tunne, kun on löytänyt sen oikean, joka pysyy vierellä tapahtui mitä tahansa. <3 Onnea teille molemmille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! Aikuiseksi piti odottaa, että löysi sen oikean :)

      Poista
    2. Joskus hyvää saa odottaa vähän pidempään. :)

      Poista
    3. Totta - joskus olenkin sanonut miehelleni, että hyvä ettemme tavanneet aikaisemmin :) Olin itse sitten valmis ja juoksuni juossut :)

      Poista
  2. Oih! Iloa ja taisteluasennetta tuleville vuosille. Nauttikaa ihanista asioista ja taistelkaa vaikeiden läpi :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kävit - ihanaa, jos jätit käynnistäsi viestin :)